Työpaikkakiusaaminen ja siihen puuttuminen
Jos näet työpaikkakiusaamista, oletko kuin ei mitään tapahtuisi, vaan puututko siihen?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies on lakisääteisesti kovimmassa vastuussa tästä asiasta. Saa oikeudessa kovimmat tuomiot, kovemmat kuin itse kiusaajat, ellei puutiu siihen.
Niinhän se on mutta jos kiusattu on ajettu yksin nurkkaan ja on jo vähän sekaisin ja peloissaan ei uskalla viedä asiaa eteenpäin kun ei luota enää kehenkään eikä mihinkään.
Kaikki esimiehet eivät ole päteviä tai asiallisia ja objektiivisia.
Kirjoitat asiaa. Näin se menee.
Aktiivista kiusaamista yleisempää taitaa olla perus jurottaminen ja puhumattomuus, huonosti keskenään toimeen tuleminen ja selän takana kritisoiminen (ihan aiheestakin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat eivät reagoi, koska pelkona on joutua itse kiusaajan uhriksi, jos puuttuu asiaan.
Minä olen puuttunut, mutta jännityksen puutteesta. Tykkään kilpailla kaikenlaisten myrkyllisten sekopäiden kanssa. Mitä sekopäisemmäksi heidän käytöksensä muuttuu, sitä pahemmaksi saan minäkin ruveta. Jes!
Jännätaustamotivaatio, mutta miksei vaikka näinkin!
Olen puuttunut ja sanonut suoraan päin naamaa että noin ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen puuttunut ja sanonut suoraan päin naamaa että noin ei tehdä.
Voi ihanaa! Ei ole mitenkään yleistä että joku viitsisi/haluaisi puuttua. Kiitos sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat eivät reagoi, koska pelkona on joutua itse kiusaajan uhriksi, jos puuttuu asiaan.
Ja sillä lailla mahdollistetaan se kiusaaminen kun hyvät ihmiset eivät tee mitään. Toisin sanoen antavat hyväksyntänsä kiusaamiselle.
Itse kiusasin, en puuttunut ja kysyttäessä kiistin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä puutun, ja olen puuttunutkin. Olen toiminut hienovaraisempaa porukasta eristämistä, sivuuttamista ja tietojen pimittämistä vastaan ottamalla kohteena ollutta henkilöä itse mukaan esimerkiksi lounaalle, istumaan samaan pöytään kahvitauolla, varmistamalla tiedonkulkua suoraan siitä vastuussa olevilta henkilöiltä ja kysymällä hänen mielipidettään työasiaan, jos sellainen tilanne on tullut vastaan. Törkeimpiin selän takana puhumisiin olen puuttunut ihan suoraan sanomalla, että tuollaisesta olisi pitänyt kasvaa ulos jo viimeistään yläasteella, ja jos kuulen vielä samanlaista jauhantaa, vien asian esimiehelle.
En ole ollut millään työpaikalla suosituin tyyppi, kyllä se veronsa vaatii puuttua omien arvojen vastaiseen toimintaan.
Uskon että vaatii. Hienoa että olet kuitenkin ollut rohkea ja itsellesi ja arvoillesi uskollinen! Sinunlaisiasi kun olisi enemmän (niin muutkin ehkä uskaltautuisivat) ja kiusaaminen vähenisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat eivät reagoi, koska pelkona on joutua itse kiusaajan uhriksi, jos puuttuu asiaan.
Ja sillä lailla mahdollistetaan se kiusaaminen kun hyvät ihmiset eivät tee mitään. Toisin sanoen antavat hyväksyntänsä kiusaamiselle.
Kun ei puutu, antaa tukensa työpaikkakiusaajalle. Silloin ei kannata hurskastella myöskään koulukiusaamisesta eikä muustakaan vastaavasta.
Ajatelkaa, maailman onnellisin kansa ja meillä on todellisena ongelmana työpaikkakiusaaminen, aikuisten kesken :(
Vierailija kirjoitti:
Itse kiusasin, en puuttunut ja kysyttäessä kiistin.
Näinhän se kiusaaja toimii. Meidän työpaikkakiusaaja vielä esittää jonkinlaista työyhteisön jeeessusta, vaikka itse on oikea pahollainen.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat mahdollisuduet puuttua asiaan on joka tapauksessa esimiehellä. Hänellä on natsoja siihen. Ja myös lakisääteisiä velvollisuuksiakin tehdä niin.
Minä otin asian puherksi esimiehen kanssa, vastaus oli, että on vaikea uskoa sitä kiusaajaksi, kun on niin ihana ihminen. Imartelijat porskuttaa. Muut pitävät huolta itsestään. Vaihdoin toiselle osastolla.
Kiusaaminen on Suomen yleisin rikollisuuden muoto, sanottiin tv:ssä pari iltaa sitten. Teki minut jotenkin surulliseksi.
Aikuisten kesken kiusaaminen on niin monimutkaista et en välttämättä puuttuis, vaikka kiusattu olen ollut niin tiedän nää kuviot.
Miten joku voi vaan katsoavierestä, kun työkaveria kiusataan surutta?
Kiusaajalla on hyvät oikeudet Suomessa. Jos antaa takaisin,
joutuu pokaan esim. oman käden oikeuden käyttämisestä. böl
37. Oma anus on jokaisella lähimpänä.
Aikuisten kesken kiusaaminen on sellaista ettei sitä kiusaajaa oikein voi mistään syyttää, ei ole mitään selkeää vaan hyvin hienovaraista. Eikä jää mitään ns todisteita, joita voisit pomolle esittää tekemättä itseäsi naurunalaiseksi tai vähintään epäilyttäväksi puheillaan. Eli minä pelkäisin sitä että pomo alkaisikin pitää minua "pahana". Koska ei se kiusaaja tietenkään mitään "tee" pomojen nähden.
Minä olen puuttunut, mutta jännityksen puutteesta. Tykkään kilpailla kaikenlaisten myrkyllisten sekopäiden kanssa. Mitä sekopäisemmäksi heidän käytöksensä muuttuu, sitä pahemmaksi saan minäkin ruveta. Jes!