Haikeus

Löysin siis siskoni vanhoja piirrustuksia ja sain jonkun aivan käsittämättömän haikeuskohtauksen, kuin olisin herännyt jonkinlaisesta horroksesta ykskaks ja kaipasin vain kyynel silmässä yhtäkkiä sitä nuoruuden huolettomuutta ja yhteyttä sisarusten kanssa, mitä en vuosikausiin ole jotenkin osannut edes ajatella. Nykyään kun välit on mitä on eikä olla tekemisissä. Onneksi pahin on jo ohi, mutta herätteli miettimään elämän kulkua miten se hyvä aikakaan ei kestä loputtomiin ja oli kai jonkinlainen shokki tajuta olevansa nyt tässä tilanteessa. Toisilla kai toki asia voi mennä toisinkin ja lapsuus ei ole ollut sitä onnellista aikaa ja nyt on elämä parempaa. Mutta jos voisin niin hyppäisin nykytilanteesta välittömästi takaisin sinne jollain tavalla parempaan lapsuuteen, vaikka siellä olikin vanhempien alkoholismia ja riitoja mitä en nykyään ole.