Vangin kanssa seurustelu.
Uskaltaako ex vangin kanssa ruveta seurustelemaan.on ollut vankilassa väkivalta rikoksesta.
Kommentit (105)
Aika paha tapaus kun on vankilaan asti päätynyt
jos haluat pataan niin joo
Tällä palstalla tuollaista kysyvä on trolli. Tietynlaiset naiset kuitenkin kiinnostuvat sellaisista miehistä ja monesti joutuvat kärsimään.
Vangit saavat helpommin seksiä kuin minä.
t. Kilttimies
Vierailija kirjoitti:
Heh heh. Voi vaikka naimisiin mennä ja lapsia tehdä. Vaikka jo silloin kun vanki on vankilassa.
Rikollisuus on periytyvää.
Vierailija kirjoitti:
Meinaat alkaa Saara Arvaksi
Ja arpa on heitetty.
Vierailija kirjoitti:
Kun mietitään, millaisista teoista nykyään päätyy istumaan ehdotonta tuomiota, niin enpä haluaisi olla tekemisissä sellaisiin syyllistyneen kanssa. Uskon siihen, että ihminen voi muuttua, mutta todennäköisyys sille on pieni ja arpaonneni ollut muutenkin huono. Eiköhän sitä seuraa löydy muistakin, kuin ex-venkuloista.
Ja heillä on myös erittäin hyvä taito manipuloida , varsinkin kun huomaa toisessa äärettömän kiltteyden ja hyvänluontoisuuden ja sen todella vääristyneen käsityksen ja uskon ettei ihminen voi olla täysin paha. T: kirjoittaja joka kehoitti JUOKSEMAAN
Vierailija kirjoitti:
Vangit saavat helpommin seksiä kuin minä.
t. Kilttimies
Niinpä, minäkin joudun elämään puutteessa vaikka yksi tietämäni monta kertaa vankilassa ollut mies saa aina seksiä naisilta käydessään lomilla.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on Jännämies.
Monilla naisilla on ihmeellinen fetissi rikollisia kohtaan.
Niin on ja monilla muilla taas ei ole. Se on katsos jännä juttu, että meitä ei voi lokeroida yhteen tiettyyn raamiin. Kolmannet taas haluavat naisen ja neljännet ei kumppania ollenkaan.
Kannattaa. Kun ukko on aina lusimassa niin ei ole kotona vetelehtimässä.
Aina jaksaa ihmetyttää vangeille kirjoittelevat naiset.
Postimies kantaa selkä vääränä kirjeitä jännittäville vangeilleXD
Vihervassari ja m u s l i m i rikollinen unelmien pari.
itsekkin olen joskus seurustellut vaginan kanssa. oli ihan hauskaa.
t: urpo
Vierailija kirjoitti:
Monella vangilla on plussana hyvin hoonattu peppureikä kun sellissä kaverit painaa takaapäin. Ja sitten mahtuu tuomaan lomilta kindereitä enemmän!
Minä en ainakaan seurustelisi sellaisen miehen kanssa joka on homostellut.
Kuka vielä muistaa naisen joka piti blogia ihanasta vankiukostaan? Kertoi kuinka upea ja muuttunut mies. Mies taisi lopulta tappaa naisen kamapäissään päästyään vihdoin vapaalle. Vieläköhän blogi on olemassa? Saisi ap vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella vangilla on plussana hyvin hoonattu peppureikä kun sellissä kaverit painaa takaapäin. Ja sitten mahtuu tuomaan lomilta kindereitä enemmän!
Minä en ainakaan seurustelisi sellaisen miehen kanssa joka on homostellut.
Ajatuskin siitä että ottaisin suihin kalun joka on ollut toisen vangin perseessä🤮🤮🤮
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa. Kun ukko on aina lusimassa niin ei ole kotona vetelehtimässä.
Ja voi pitää rakastajaa joka hoitaa lusimassa olevan äijän hommat.
Miksi ei, ihmiset muuttuvat ajan kuluessa, myös pysyvä muutos parempaan päin on aina mahdollinen, eikä rakkauden parantavaa voimaakaan kannata väheksyä, vaikka se ei aina riittäisikään.
Monille rikollisille vankila on se aallonpohja, joka saa aikaan riittävän tahtotilan pysyvän elämänmuutoksen aikaansaamiseksi, ennemmin tai myöhemmin.
Meidän ei myöskään pidä ajatella pahuutta ja hyvyyttä liian yksisilmäisesti.
Rehellisyyden nimissä, moni lakia kunnioittava, työssäkäyvä kansalainen voi olla luonnoltaan paljon pahempi kuin tuomittu ex-rikollinen, joka on nuoruuden kiihkossa ja päihteistä sekaisin syyllistynyt tappoon.
Jokaisella on erilainen perusluonne sekä kasvatuksellinen ja kokemuksellinen lapsuus. Nämä ovat tarjonneet meille hyvinkin erilaisia eväitä ja esimerkkejä oppia käsittelemään ympäristölle vaarattomalla tavalla emotionaalisesti ja sosiaalisesti haastavia tilanteita. Joku saa toimivat vastuullisuuden tai ainakin harkinnan ja itsehillinnnän työkalut heti syntymässään, toinen taas kasvaa ilman riittäviä työkaluja ja joutuu hankkimaan niitä erehdyksen, kärsimyksen ja hitaan kehityksen kautta.
Lähes jokaisessa meissä asuu myös väkivaltainen puoli. Sopivat ulkonaiset olosuhteet- ja tekijät voivat nostaa sen esille, kunnes todella tahdomme luopua pahuutemme rippeistäkin. Mutta voiko ihminen luopua sellaisesta, mitä ei vielä edes tunnista itsessään olevaksi? Harva taitaa tunnistaa tätä puoltaan ennen kuin sopiva elämäntilanne mahdollisesti nostaa sen pinnalle. Sen voi aktivoida puolison pettäminen, oman lapsen puolustaminen, muu todellinen tai kuviteltu uhka, hallitsematon himo, pitkittynyt stressi, sota, ylpeyden päälle käyvä arvostelu, päihteet, vainoharhainen mieli jne.
Eikä pahuutemme rajoitu vain ulkonaisiin tekoihimme, vaan "lakia kunnioittavina ihmisinä" saatamme olla suvaitsemattomia, ahneita, kieroja, epärehellisiä, riidanhaluisia, sadistisia, välinpitämättömiä, ylimielisiä ja pohjattoman itsekkäitä. Ei mitenkään tulisi ajatella, että nämä olisivat yhtään sen vähemmän haitallisia asioita.
Jokainen ihminen tekee virheitä, osa pienempiä, osa suurempia, olennaisinta on se, osaammeko oppia virheistämme, kadummeko niitä vilpittömästi, tahdommeko muuttua paremmiksi.
Mitä ex-vankiin tulee, niin sellainen asia kannattaa huomioida, että jos hän ei ole pitkään aikaan tai mahdollisesti vielä koskaan elänyt itsenäistä siviilielämää, niin voi olla hänen oman kehityksensä kannalta hyödyllisintä, että hän harjoittelee ensin omillaan asuen elämisen perustaitoja, vaikka seurustelisittekin samalla. Näin myös tulee esille hänen elämänhallinnan taitonsa ja jos niissä on suuria puutteita, myös hänen tahtotilansa niiden kehittämiseksi, sillä lähes jokainen ihminen laitostuu vuosien myötä. Jos ei ole elänyt normaalia siviilielämää, on opeteltavaa ja vastuunkantamista paljon ja suoraan yhteen muuttaessa on se riski, että kaikki arjen vastuut sysätään sille, joka on tottunut jo ennestään niitä kantamaan.
Entisen vangin kanssa on myös syytä varmistua, että hän todella sitoutuu uuteen elämäntapaansa, eli ettei hän ajaudu enää esimerkiksi haitalliseen ystäväpiiriin, päihdeongelmiin, tai ettei ilmene liiallista läheisriippuvuutta tai mustasukkaisuutta, siis mitään sellaista mikä on ennen ajanut saman ihmisen vakaviin ongelmiin.
Puheet ovat yhtä, teot toista. Siksi entiselle vangille tulisi tarjota ensin tilaisuus osoittaa teoillaan, käytännössä, että hän on tosissaan ja haluaa muuttua.