Nepsyt-sarja

"Osa asioista (kuten itsellä työ) on hyperfocus, mutta sen sijaan kun pitäisi esimerkiksi siivota, jumitan. Ja saatan jumitan kauan. Jos ei kiinnosta, on tavallista vaikeampaa aloittaa."

Ilman tutkimuksia olen ihan neurotyypillinen ja minuakin tökkii siivoaminen. Samoin lapsiani. Heilläkään ei mitään häikkää. Mutta siivoamme viihtyvyyden vuoksi sovittuina päivinä. Harvoin. Aivojen hermoradat kehittyvät siinä niin, että mieleen jää jäljet sekä tekemisestä että tehdystä mielihyvästä.

Teillä nepsyilläkö ei onnistu? Autisminkirjo vai adhd?

Ennen kehitysvammaisia opetettiin harjaantumiskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta eräät vanhemmat vaikuttivat itsekin niin masentuneilta ja toimeettomilta, elämää vihaavilta että miten voivat olettaa että lapsesta kasvaisi itsestään iloinen ja reipas osallistuva yhteiskunnan jäsen?

Kyllä osassa näistä tapauksista tulee mieleen, että ongelma on vanhemman mt-ongelmat ja tätä kautta epänormaali vuorovaikutus varhaislapsuudessa, mikä muokkaa myös lapsen aivoja.

Tietty herkkyyskausi kun menee ohi, taitoja ei opi enää. Siksi tällaisten perheiden lapset olisi tosi tärkeää saada päivähoitoon jo 1-vuotiaana. Jos äiti on lapsen kanssa pitkään kahdestaan, ehtii tapahtua liikaa vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla mitään harrastuksia, ulkoilevatke he?  Saavatko he riehua ja leikkiä pihalla? Tehdäänkö perheen kanssa mitään hauskaa?

 

Koulun jälkeen harrastus voi vaatia liikaa voimia. Monen vuoden jälkeen löysimme harrastuksen, missä voi käydä välillä jaksamisen mukaan - tämä jaksaminen on vähillä autisminkirjoon liittyvän stressiherkkyyden vuoksi. Harrastaa voi paljon myös kotona ja usein niitä oman mielenkiinnonkohteita juuri. Ulkoilua tulee, mutta eivät nämä lapset aina siihenkään kykene. Ainakin meillä teemme paljon hauskoja asioita lapsen jaksamisen mukaan.

Se on vähän sama kuin ihmettilisit miksi MS-tautinen istuu paljon tuolilla eikä käy ulkona kävelemässä kuin sen verran mitä jaksaa tai miksei MS-tautinen jaksa käydä viikottain kuntosalilla. Esim. autisminkirjossa stressiherkkyyden vuoksi nämä lapset ja aikuiset stressaantuvat

Näytti siltä, että tytöillä oli ainakin energiaa kitistä, huutaa ja pomppia joka hetki.

Olen itsekin Asperger, mutta eikös Kaikilla ihmisillä ole tuota, että sille on aina aikaa ja energiaa, mikä kiinnostaa - ikäville hommille taas ei ole aikaa eikä energiaa. Siivous ym. kotityöt on monelle tervanjuontia. (Poislukien aurikanaset ym kodinhengettäret)

Vierailija kirjoitti:

Noiden vanhemmissa näkyy yliesustettuina yksinhuoltajuus? Ei ihmekkään että lapset voi pahoin

Niin. Äidit jäävät ja pärjäävät jotenkin. Vain isillä on oikeus häipyä. Hyvä äiti puolustaa lastaan. 

Neurokirjon perheissä ero on hyvin yleinen tapa reagoida. Parisuhde jää oireilevan lapsen ongelmien alle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ei järkipuhe ja oma vastuun otto kiinnosta, helpompaa on mennä piiloon diagnoosien taakse.

Tuo on totta. Helpompi ulkoistaa syy itseltä pois.

Epävakaat vanhemmat ovat syy lapsen oireiluun, vanhempien pitäisi hoitoa hakea eikä lapsen. 

Täysin ymmärtämättömät kommentoijat netissä ovatkin sitten niin fiksuja? Ette tiedä taustoista mitään. Jos sulla ei oo jalkoja, et voi juosta, sit joku sanois että tekosyy, älä mene diagnoosin taakse piiloon. Ihan yhtä hullua. Millä perusteella ei oteta vastuuta, millä perusteella epävakaita vanhempia? Mielestäni epävakautta on kirjoittaa vauva palstalla lapsista ja täysin tuntemattomista perheistä aivan puutaheinää. 

Me kirjoitetaan siitä mitä me nähdään. Siinä ei ole mi

Ja se onkin juuri ongelma. Havainnot ovat vääriä. Ja mielipiteet perustuvat vääriin havaintoihin.

Pohjalla on ilkeys, tietämättömyys ja empatian puute. Plus tietenkin halu syyllistää vanhempia, erityisesti äitiä, kuten tapoihin kuuluu.

Ilman tietoa ja kykyä empatiaan on turhaa kommentoida vaikeuksissa olevien ja tuntemattomien perheiden elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Nää nepsyt on nykyään niin yleistä, että pitäisi katkaista perinnöllinen osuus ja sehän on helppoa ku kielletään lisääntymästä.

Haluat siis eugeniikan ajan takaisin. 

Se ei ollut inhimillistä silloin, eikä se ole inhimillistä vieläkään.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta eräät vanhemmat vaikuttivat itsekin niin masentuneilta ja toimeettomilta, elämää vihaavilta että miten voivat olettaa että lapsesta kasvaisi itsestään iloinen ja reipas osallistuva yhteiskunnan jäsen?

Kyllä osassa näistä tapauksista tulee mieleen, että ongelma on vanhemman mt-ongelmat ja tätä kautta epänormaali vuorovaikutus varhaislapsuudessa, mikä muokkaa myös lapsen aivoja.

Tietty herkkyyskausi kun menee ohi, taitoja ei opi enää. Siksi tällaisten perheiden lapset olisi tosi tärkeää saada päivähoitoon jo 1-vuotiaana. Jos äiti on lapsen kanssa pitkään kahdestaan, ehtii tapahtua liikaa vahinkoa.

"...ongelma on vanhemman mt-ongelmat ja tätä kautta epänormaali vuorovaikutus varhaislapsuudessa, mikä muokkaa myös lapsen aivoja."

Tämä on juuri aiempi käsitys autismin synnystä, mistä on pyritty eroon! Yleensä nimenomaan äidin puutteellinen läsnäolo vauvalle ja huono vuorovaikutus varhaisina vuosina. (Koska ennen muinoin lähinnä äidit/naiset hoitivat lapset)

Minusta tässä on osittain perää edelleen.

Mutta esim. autismia voi olla sisarusparvessa vain yhdellä, ja kaikki lapset hoidettu samalla tapaa. Joten tuo äidin "syyllisyys" ei ole yleispätevä.

Adhd:n lisääntyminen johtuu yhtä lailla levottomasta nykyajasta, jossa pienille lapsille liikaa ärsykkeitä ja monenlaista tieto- ja kuvatulvaa, jota heidän aivonsa eivät pysty prosessoimaan.

Maatalousyhteiskunnassa 50-luvulla ei kyllä ollut adhd-häiriöitä. Autismia on aina ollut.

Eli tarkoitatko, että neuropsykologit ja neurologit antavat huvikseen nipun diagnooseja jokaiselle niitä pyytävälle? 

Oletko itse alan ammattilainen? Montako diagnoosia olet tehnyt?

Kyseisellä tytöllä oli myös Touretten syndrooma. 

Jos itse olet nepsy, niin luulisi sinun suhtautuvan myötätunnolla kanssasisareesi. Ketä tuomitseminen ja moralisointi auttaa? 

Luuletko, että Hans äidilleen sanoisi voivansa paremmin "laitoksessa" kuin kotona. Vaikka näin olisikin. Ei heidän koti antanut sellaista vaikutelmaa, että siellä kovin tasapainoista olisi. Esim. ulkona kerrytetyt jätteet ym. Tottakai lapsi on lojaali vanhemmalleen jos välit ovat hyvät ja puhuu tätä miellyttävällä tavalla esim. puhelussa jossa äiti kysyi mielipidettä sijoituksen lopettamisesta. Ei Hans tätä halunnut koska fiksuna tietää hyötyneensä ja voivansa paremmin sijoituksessa. Ei hän tätä kuitenkaan äidilleen sanoisi. Mikä ihme siinä on, että lastensuojelua ja siihen liittyviä laitoksia viitsitään syyttää "rahastuksesta", voisiko olla niin että niihin sijoituksella on kuitenkin hyvä syy. Tulijoita varmasti riittää jonoksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

Hans toi ilmi, että saa rakennella/olla koneella paljon ja ainut hyvä asia oli, että saa kouluun nyt sen tuen vihdoinkin! Koulun takia haluaa nyt suorittaa sen koulun siellä, että saa päättötodistuksen. Nyt sitten lastensuojelulaitos käärii rahat. Koti oli turvallinen hyvä ja ainut ongelma oli kouluakäymättömyys riittävän tuen puutteen vuoksi. Yhteiskunta joutuu maksaa hirveästi turhaa sijoituksesta (se on kallista, se on bisnestä) ja lisäksi äiti joutuu maksamaan sijoituksesta. 

 

Ainut etu koko hommasta oli koulu, missä oli riittävästi tukea! Tämän tuen kun olisi voinut järjestää hu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tuo yksi äiti-ihminen on 24/7 kotona hoitamassa teini-ikäistä lastaan, joka vain makaa ja kiroilee ja valittaa ja käyttää äitinsä palvelua hyväkseen? Varmasti on pahoja ongelmia, mutta miten tuo touhu auttaa tilannetta yhtään mitenkään.

Et nyt tajua.

 

Tällä lapsen vale-diagnoosilla äidin ei tarvitse mennä töihin, kuten hänen ei ole tarvinnut kasvattaa lastaankaan. Yhteiskunta maksaa, hoitaa ja kasvattaa.

Nuori on sairastunut masennukseen ja hänellä on adhd, mitään vale diagnooseja ei ole. Äiti on syystäkin  todella ahdistunut tilanteesta ja hyvä että saadaan kierre katkaistua laitoksessa ja arki järjestykseen. Sinulla ei ole ilmiesesti kokemusta masentuneen nuoren vanhemmuudesta, kun ymmärrystä ei ole. Toivottavasti saat sen joskus kokea niin opit ehkä sen kautta. T

Ihan tiedoksi, että kyllä ihminen masentuu, jos arjessa ei ole sääntöjä, rutiineja ja vanhemmuutta. On hyvin helppoa vajota sängyn pohjalle, tuntea väsymystä ja menettää normaali arkirytmi, jos tilanteen annetaan luisua siihen. Tuo tyttö olisi tarvinnut rajoja ja rakkautta jo paljon aikaisemmin. Sarjan edetessä käy myös selväksi, että hänelle on se arki ja rajat rakennettu uudestaan kodin ulkopuolella. Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kun elämä jumiutuu. Siinä menettää kontrollin arjesta ja sitä myötä tulee tismalleen sama oireisto kuin tuolla nuorella tytöllä - väsyttää, mutta ei nukuta, ei huvita tehdä mitään, kaikki jää junnaamaan paikalleen. Olisi myös hyvä tutkia nuortenkin rauta- ja b-vitamiinivarastot, sillä ne voivat aiheuttaa juuri näitä oireita. Kaikki tuki nepsyjen vanhemmille. Toivon kuitenkin, että kasvattamisen tärkeyttä ei unohdeta. Diagnoosit ovat helppo tie hokemaan "en voi, enkä kykene, koska diagnoosi". Nuoret eivät kuitenkaan ymmärrä, että sillä diagnoosien käytöllä he tekevät itselleen karhunpalveluksen tulevaisuuteen. Diagnooseille on paikkansa ja aikansa, mutta niitä ei soisi käytettävän helppona vastauksena omaan tekemättömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aivan kauheaa että lapset omalla nimellä ja omilla kasvoilla esiintyy. Teini ehkä voi ymmärtää miten julkisuudessa esiintyminen voi vaikuttaa elämään. 

Mutta tuollainen 6v ei todellakaan!

Mun mielestä tälläiset ohjelmat pitäisi tehdä hyvällä maulla, kun nykyään pystytään helposti muokkaa kuvaa, voidaan kuvata niin että ei näy kasvot, eikä esiinnytä omalla nimellä!

Tämä on ihan totta. Minua kauhistutti aikanaan jo sekin, että yksi täkäläinen äiti, jolla oli kolme erityislasta, aina itki jossain lehdissä kuinka rankkaa hänellä on, kun lapset ovat tehneet tätä, tätä ja tätä. Siis ihan omalla nimellä ja naamalla. Omista lapsistani yksi oli juuri nepsy, mutta ei olisi tullut mieleenikään levitellä kaikille miten hän oli tänään käyttäytynyt. Ehkä sitä lasten oireilua voisi jopa vähentää, jos heihin suhtauduttaisiin terveellä tavalla arvostavasti, eikä vain ongelmatapauksena, joka niin rasittaa äippää.

"Tunnustan, että en ole katsonut sarjaa ja nepsykeskustelu on sinänsä loputonta, kun niitä oireita ei voi ymmärtää kuin toinen samanlainen."

Mistä sitten luulet itse tietäväsi miten neurotyypillisellä menee eli onks he sun mielestä kaikki samanlaisii ja ymmärtävät ilman muuta toisiaan. Huoh!

Onko Aada oikeasti nepsy...vai ovatko ongelmat muita?

Tietääkö kukaan, että minkä ikäisiä nuo sarjan vanhemmat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta eräät vanhemmat vaikuttivat itsekin niin masentuneilta ja toimeettomilta, elämää vihaavilta että miten voivat olettaa että lapsesta kasvaisi itsestään iloinen ja reipas osallistuva yhteiskunnan jäsen?

Kyllä osassa näistä tapauksista tulee mieleen, että ongelma on vanhemman mt-ongelmat ja tätä kautta epänormaali vuorovaikutus varhaislapsuudessa, mikä muokkaa myös lapsen aivoja.

Tietty herkkyyskausi kun menee ohi, taitoja ei opi enää. Siksi tällaisten perheiden lapset olisi tosi tärkeää saada päivähoitoon jo 1-vuotiaana. Jos äiti on lapsen kanssa pitkään kahdestaan, ehtii tapahtua liikaa vahinkoa.

 

"...ongelma on vanhemman mt-ongelmat ja tätä kautta epänormaali vuorovaikutus varhaislapsuudessa, mikä muokkaa myös lapsen aivoja."

Tämä on juuri aiempi käsi

Maatalousyhteiskunnassa 50-luvulla ei kyllä ollut adhd-häiriöitä. Autismia on aina ollut.

Mun isä on kyllä 40-luvulla syntynyt autisti+ADHD. Ja ystävän isä samaten. Meillä kaupungissa, ystävällä maalla. 

Masennus on ihan oikea sairaus, ei mitään vetämättömyyttä tai alakuloa. Toki vaikeat elämäntilanteet usein laukaisevat masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko yhden nepsyn erityistarpeisiin on varaa pistää rahaa? 

Sen verran, että hän kuntoutuu ja pärjää elämässään, pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä. 

Kyllä. Vanhempien rahaa. Yhteiskunnan ei tule kustantaa näiden erityisten erityisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko yhden nepsyn erityistarpeisiin on varaa pistää rahaa? 

Sen verran, että hän kuntoutuu ja pärjää elämässään, pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä. 

 

Kyllä. Vanhempien rahaa. Yhteiskunnan ei tule kustantaa näiden erityisten erityisyyttä.

Monen lievemmän nepsyn elämä menee uomaansa jo sillä, että työelämässä olisi hermoston tarvitsemaa joustoa. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ihan oikea sairaus, ei mitään vetämättömyyttä tai alakuloa. Toki vaikeat elämäntilanteet usein laukaisevat masennuksen.

Ja masennustakin on ollut aina, samoin näitä jotka vain makaa eikä pysty mihinkään. Eri nimellä vain. 1800-luvun lopulla puhuttiin "melankoliasta" ja "työhön kykenemättömyydestä", "hermoheikkoudesta", näihin myytiin troppeja ja rohtoja lehtien pikkuilmoituspalstoilla. Facessa esim "Juhan suku-uutiset" julkaisee tällaisia.