Kannattaako työkavereiden kanssa ystävystyä?

ei, asia on just noin

Ei missään tapauksessa. Toiseksi suurin virhe on alkaa someilemaan työkavereiden kanssa.

Ei. Tulee vain ongelmia ja turhaa draamaa.

Minulla on yksi kaveripiiri edellisestä työpaikastani, jonka kanssa meillä on Whatsapp-ryhmä ja tapaamme pari kertaa vuodessa. Samoin tämän nykyisen työpaikan alkuperäisten tiimiläisteni kanssa, joista kaikki muut ovat lähteneet muihin hommiin.

Miksi ei olisi kannattanut ystävystyä?

Toiset tutustuu ja heillä on niiiin mukavaa.

Jotkut ystävystyy ja viettää vapaa-aikoja yhdessä. En kyllä jaksaisi vapaa-ajalla samoja naamoja, joita joutuu töissä näkemään. Korkeintaan 2-3 krt vuodessa jonkun kekkerin merkeissä on riittävästi. Mutta tietysti ystävyydellä voi saavuttaa parempia työetuja, kun pomolla menee ystävät muiden työkavereiden edelle.

Sellainenkin työntekijä-tyyppi on, joka ystävystyy pomon kanssa, somettelee ja nuoleksii niin kauan kunnes saavuttaa työssä uuden aseman. Sitten siirtyy siitä mielistelemään seuraavaksi ylempää pomoa. Näin voi edetä vuosien varrella työtehtävissä eteenpäin.

oon kanssa ollut työelämässä 35v ja yhtään sydänystävää ei ole duunista löytynyt, syy itsessä. Mulla on edelleen vanhat lapusuuden kaverit niin vahvasti läsnä että aikuisena ei ole aikaa oikein uusille ihmisille. Lisäksi puolison kautta tullut uusia kavereita kanssa.

Ei tuommosta kannata kysellä kun se on tapaus kohtaista.

Olen saanut osan parhaimmista ystävistäni töistä. Myös mieheni löysin työpaikalta. Eli siis kannattaa.

Apeelle on juuri oikea suhtautumistapa ja ne jotka kaveraa työajan ulkopuolella tietää pelin hengen ettei ole sama kuin muulloin. 

Jos jonkun kanssa on selkeästi yhteisiä kiinnostuksia tai muuten synkkaa hyvin, tietysti kannattaa.

Ei kannata.

Miksi pitäisi ystävystyä?

Työkaverin kanssa kannattaa myös rakastua. Työnteosta tulee kertaheitolla todella mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Toiset tutustuu ja heillä on niiiin mukavaa.

Harmittaa joskus, mutta tunne siitä vapaudesta, irtaantuminen työtovereista vie voiton. 

Jos tulee juttuun niin tietysti kannattaa. Muiden kanssa sitten ammatilliset välit. Parasta on jos työt ja siviiliasiat synkkää työkaverin kanssa niin työpäivät menee paljon mukavammin. 

Työpaikalla kuitenkin vietetään hirveä määrä aikaa niin kaverit/ystävät siellä tärkeä osa. 

Totta kai pääsee helpommalla, kun ei tutustu kehenkään, ei tee lapsia, ei käy missään, ei tee mitään, ei elä.

Onko helpolla pääseminen se mitä elämässä eniten kannattaa tavoitella, se onkin toinen kysymys.

Ei ystäviä kasva joka oksalla, ja jos sellainen löytyy, en todellakaan torju häntä vain siksi, että olemme työkavereita.

Yhden kerran olen löytänyt parhaan ystävän töistä. Viihdyimme yhdessä niin hyvin, että en ollut kovin kiinnostunut etsimään parempaa työtä muualta, ja urakehitys jäi vähäiseksi. Sitten menetin hänet, mutta nykyäänkin sentään työkaverit ovat oikeiden ystävien korvikkeena jakamassa arkea. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverin kanssa kannattaa myös rakastua. Työnteosta tulee kertaheitolla todella mukavaa.

Ja todella prceestä kun suhde loppuu ja hoito pahoittaa mielensä. 

Ylipäätään henkilökohtaiset asiat ei kuulu työpaikoille. Tämä ei tarkoita etteikö voi jutella ystävällisesti työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta ei niiden kanssa kannata kaveerata sen enempää. 

Säälittäviä ihmisiä, joilla ei ole omia ystäviä muuten.