Lue keskustelun säännöt.
Ydinperhe oli suurin haaveeni, nyt 39 v. ja ero edessä lapsettomana?
10.04.2024 |
Jos eroan nyt, jään lapsettomasti, koska aika loppuu kesken enää muodostaa vakaata suhdetta ja saada lasta. Toinen vaihtoehto hankkia nyt lapsi tämän miehen kanssa ja erota. Saisi lapsen tässä elämässä, mutta mies jonkin verran epäluotettava ja varmasti lapsen tärkeiden asioiden hoitaminen yhteyshuoltajuustilanteessa olisi kuitenkin pääosin minun vastuullani.
Lapsen hankkiminen yksin on arvojani vastaan eikä minulla ole tukiverkostoja, joten itsellinen äitiys ei ole vaihtoehto.
Mitä teen? Tunnen olevani aivan loukussa ja epätoivoinen. En ole kellekään edes puhunut näistä asioista, tuntuu ettei tässä mikään terapeuttikaan voisi auttaa, koska minun on tämä elämää suurempi päätös kuitenkin tehtävä.
Kommentit (64)
Symppaan sua ap. Itse erosin juuri 40-vuotiaana ja yksi lapsi olisi ollut haaveena. Onneksi eroa ehdin käsitellä jo suhteen aikana, mutta turhien perheellistymislupausten aiheuttama pettymys vaatii toki vielä käsittelyä.
Jotenkin kamala ajatus, että jo kahden vuoden sisään joudun käsittelemään lapsettomuuden aiheuttaman surun/kriisin ja kun siitä toipuu niin onkin pahimmassa vaiheessa vaihdevuosia.
Näissä merkeissä 40-50 meneekin mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lehdistössäkin ole ollut näitä miehiä, jotka ovat nelikymppisiä ja vielä haaveilevat perheestä, mutta puolisoa ei ole löytynyt?
Kyllä lapsen saaminen on ihan inhimillinen toive ja tarve, eikä sen toiveen esittämisessä Tinderissä tai muuallakaan pitäisi olla mitään väärää. Ja mitä sitten, jos joku mies ajattelee, että onpa noloa? Hän ei ole sinua varten!
Sinä tarvitset miehen, jolla on sydämessään sama kaipuu puolison löytämisestä ja ennen kaikkea perheen perustamisesta. Näitä miehiä on olemassa ja parhaiten heitä voi löytää, jos ei salaile omia toiveitaan.
Vierailija kirjoitti:
Symppaan sua ap. Itse erosin juuri 40-vuotiaana ja yksi lapsi olisi ollut haaveena. Onneksi eroa ehdin käsitellä jo suhteen aikana, mutta turhien perheellistymislupausten aiheuttama pettymys vaatii toki vielä käsittelyä.
Jotenkin kamala ajatus, että jo kahden vuoden sisään joudun käsittelemään lapsettomuuden aiheuttaman surun/kriisin ja kun siitä toipuu niin onkin pahimmassa vaiheessa vaihdevuosia.
Näissä merkeissä 40-50 meneekin mukavasti.
Jatkan tähän vielä, ettei tässä iässä ehkä kannata enää etsiä puolisoa vauvat mielessä. On myönnettävä, ettei tässä iässä enää edes välttämättä tärppäisi.
Ihannetilanne olisi jos vastaan tulisi mies, joka voisi suhtautua asiaan samalla tavoin: tulee jos on tullakseen.
Sinuna jäisin suhteeseen ja tekisin lapsen, jos vielä raskaudut. Keski-ikäisillä naisilla on keskimäärin todella huono menekki deittimarkkinoilla oli lapsia tai ei. Jos sinulle tulee sitten ero niin tulee, ei se parisuhde kuitenkaan lasta korvaa. Ja kai se mies jossain muodossa lapsen elämässä säilyy.