Ydinperhe oli suurin haaveeni, nyt 39 v. ja ero edessä lapsettomana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama se jos alkaisit tuossa tilanteessa itselliseksi äidiksi jos miehestä ei ole mihinkään eikä sinulla kuitenkaan ole tukiverkkoja. Mutta kylläpä olet antanut miesten vedättää itseäsi kun vasta nyt heräät siihen todellisuuteen, että aika alkaa sinulta loppua lasten hankinnan suhteen. Voit olla varoittava esimerkki nuoremmille naisille. 

Aijaa nyt naisten tyhmyys ja maalaisjärjen puuttuminen oman biologiansa suhteen on myös miesten syytä? Naisilla ei siis ole omaa vastuuta ja päätöskykyä asioistaan? Kaikki laitetaan miehen piikkiin? Just just. 

Puhtaasti naisen oma syy, ei miehen.

Minä hankkisin lapsen yksin, mutta sulle se ei ollut vaihtoehto. Sitten sinun pitää vain pohtia ja valita, teetkö lapsen epäluotettavan miehen kanssa, josta tulet kuitenkin eroamaan, vai luovutko lapsihaaveesta siksi, että sinulla on periaatteena se, että yksin ei voi lasta hankkia. Vaikea ottaa kantaa, kun itselläni on erilaiset arvot ja prioriteetit.

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä vuosia, että raskaudut, jonka jälkeen on äitiyslomat, raskaat vauvavuodet jne, eikä eroon ole enää voimia tai mahdollisuuksia. Näin ollen ero jää toteutumatta lapsen myötä ja hukkaat hyvät vuotesi löytää sopivampi puoliso. 

Niin, on valintakysymys haluaako mieluummin lapsen vai puolison. Minä valitsisin lapsen. Sopivan puolison voi kyllä löytää vaikka sitten myöhemminkin, lasta taas ei voi tehdä enää "sitten joskus". Olen itse kahden lapsen äiti, eronnut lasten isästä 10 vuotta sitten, ja nyt seurustelen uuden ihmisen kanssa. Eron jälkeen minusta kiinnostuneita ihmisiä on tämän 10 vuoden aikana ollut useita, ja ennen nykyistä suhdetta seurustelin muutaman vuoden ajan toisen kanssa. Että ei se lapsen saaminen mitään ikuista sinkkuutta tarkoita.

Jos tosiaan haluat lapsen, niin tee se nyt. Jotain hyvää on miehessäsi oltava, koska olet hänen kanssaan suhteeseen ryhtynyt. Ehkä suhteenne voi vielä korjata ettekä sittenkään eroa. Lasta et myöhemmin voi saada, nytkin voi jo olla vaikeaa iän vuoksi, joten aloita heti. 

Itselläni on kaksi lasta ja he ovat tärkeintä ja parasta elämässäni. 

Täällä kun kannatetaan miehen huonojen epäluotettavien geenien takia lapsen hankkimista yksin, niin mistä tiedätte yksin hankkiessa luovuttajan geeneistä yhtään mitään? Vai onko jotenkin taianomaisesti niin, että itsellisen äidin lapselle ei ne biologisen isän geenit periydy lainkaan, äidin vain?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun kannatetaan miehen huonojen epäluotettavien geenien takia lapsen hankkimista yksin, niin mistä tiedätte yksin hankkiessa luovuttajan geeneistä yhtään mitään? Vai onko jotenkin taianomaisesti niin, että itsellisen äidin lapselle ei ne biologisen isän geenit periydy lainkaan, äidin vain?

Joo, vain sellaisen henkilön geenit periytyy, jota kutsutaan isäksi tai äidiksi. Sukusolun luovuttajien geenit ei periydy.

Älä usko näitä ankeuttajia. Liian korkea ikä ja höpönhöpönlöppö.

Terveisin lihava nainen joka ollut 3xraskaana 36-39vuotiaana. Eli kaikkea sitä mikä faktan mukaan ei olisi mahdollista

Minä täytin 43 reilun viikon päästä siitä kun nuorin syntyi. Ja kyllä vaan yli 30-vuotiaat voi kokea luonnollista halua lisääntyä. En kai muuten olisi 4 lasta tehnyt, joista ensimmäinen 33v. Eli iän puolesta toivoa on, mutta ratkaisuja pitää nyt tehdä. Ehkä uusi mies löytyy pian.

"Lapsen hankkiminen yksin on arvojani vastaan eikä minulla ole tukiverkostoja"

Ok, eli lapsen hankkiminen miehen kanssa, jota et rakasta ja eroaisit sen jälkeen (ilman näitä tukiverkostoja edelleen) on arvojesi mukaista?

Tuon ikäisenä hyvä ystäväni hankkiutui raskaaksi keinohedelmöityksen avulla yksinäisenä naisena. Vähän myöhemmin löytyi uusi mies ja he menivät naimisiin. Edelleen onnellisina yhdessä ja tytär jo 14 v.

Itse sain esikoisen kun olin 44v. Ero tuli 16v pitkästä suhteesta kun olin 38v. Lapsia ei vai yrityksestä huolimatta tullut. Ymmärrän tuntemuksesi ja minäkin luovuin haaveesta saada lapsi, en saanut ydinperhettä kuitenkaan, koska erottiin lapsen isän kanssa, kun lapsi oli alle 6kk, mutta olen joka päivä iloinen mun ihanasta tytöstä ja siitä että sain edes yhden lapsen. 

Teet nykyäijäsi kanssa sen vauvan

Olen pahoillani.

Minulla oli nuorena pitkä parisuhde, josta ei silloin harmillisesti syntynyt lasta. Nykyään olen onnellinen etten siihen hulluun sukuun tuonut jälkeläistä, en olisi koskaan päässyt heistä eroon! Nyt ikää on jo 35, eikä sen jälkeenkään ole ollut kumppania, jonka kanssa edes yrittää. En tiedä edes olenko kykenevä saamaan lapsia, aina olen niitä 2-3 halunnut. Josko se kumppani löytyisi, tai täytynee miettiä joksikin tukiperheeksi ryhtymistä, ei kai se maailma siihen romahda, jos en biologista vauvelia syliini saa, mutta paljon olisi tehtävä sen hyväksymisen eteen

Jaa, eikös nainen olekaan onnellisempi sinkkuna(+äitinä)? Mihkä sä sitä miestä siinä tarvitset?

Harmi ja otan osaa. Luopua ei kannata haaveista ja tavoitteista ennen kuin niiden saavuttaminen on täysin mahdotonta.

Höpö,, höpö. Minulla 3 lasta, vanhin syntyi kun olin 47 ja loput siitä vuoden välein, viimeinen keinohed. Ja ylipainoa on reilusti, diabeettes. Höpö höpöä kaikki väitteet että muka hedelmällisyys vähenisi kun ikää tulee, minäkin olen tästä todiste. Omakin äiti oli jo 49 kun minut sai. Ja ylipaino ei estä nauttimasta elämästä!

 '3 lasta, vanhin syntyi kun olin 47 ja loput siitä vuoden välein, viimeinen keinohed.'

Ei ole totta. Satuilet.

Laita tinderiin nuo faktat.

Sinähän haet perheytyvää miestä.

Nyt ei kannata ruveta nurkassa kyyhöttämään. Nyt rupeat toiminaan. NYT.

Puhu sen ukkosi kanssa. Onko hän sellainen, kenen kanssa haluat perheen?

Jos on, niin kerro se ja toistaa!

jos ei ole, niin heippa ja etiäpäin.

Ole nyt ihan vaan järki.

Älä mieti muuta.

Etsit sen mitä haluat.

Varsin hyvin  löydät, kun vaan meet.

Jotenkin sinusta paistaa epätoivo ja itsesääli.

Uskalla tulla esiin. Tänään. Ole utelias ja toimi. 

Ikä ei ole este. Olet ihan hyvässä iässä, mutta nyt on se aika toimia.

Lapsen tekeminen sukuun jota ei ole olisi ihan mielettömän itsekästä.

Yksinäisyyteen tuomittu. Kun lapsi olisi 10, sä olisit parhaassa tapauksessa 50. Mieti sitä. Sulla alkaa ikä painaa, voit kuollakin. Lapsi jäisi ypöyksin.

Ota mieluummin marsu. Tai ole läsnä ystävien lapsille.

Monella 40 korvilla heräävä äitiyspaniikki on todellisuudessa kuolemanpelkoa. Voin sanoa tän koska mullekin kävi niin. Onneksi tajusin asian enkä ryhtynyt hulluuteen. Mies oli vässy, avioliitto veteli viimeisiään. Se olisi ollut typeryyden huippu.