Lue keskustelun säännöt.
Ydinperhe oli suurin haaveeni, nyt 39 v. ja ero edessä lapsettomana?
10.04.2024 |
Jos eroan nyt, jään lapsettomasti, koska aika loppuu kesken enää muodostaa vakaata suhdetta ja saada lasta. Toinen vaihtoehto hankkia nyt lapsi tämän miehen kanssa ja erota. Saisi lapsen tässä elämässä, mutta mies jonkin verran epäluotettava ja varmasti lapsen tärkeiden asioiden hoitaminen yhteyshuoltajuustilanteessa olisi kuitenkin pääosin minun vastuullani.
Lapsen hankkiminen yksin on arvojani vastaan eikä minulla ole tukiverkostoja, joten itsellinen äitiys ei ole vaihtoehto.
Mitä teen? Tunnen olevani aivan loukussa ja epätoivoinen. En ole kellekään edes puhunut näistä asioista, tuntuu ettei tässä mikään terapeuttikaan voisi auttaa, koska minun on tämä elämää suurempi päätös kuitenkin tehtävä.
Kommentit (64)
Vielä ehtii hedelmöityshoitoihin, joissa useampi munasolu hedelmöitetään samalla kertaa.
Vrt. Octomum.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No etpä oo ainoa, jonka suurin haave ei toteudu. Opettele elämään sen kanssa, et paljon muuta voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
No etpä oo ainoa, jonka suurin haave ei toteudu. Opettele elämään sen kanssa, et paljon muuta voi tehdä.
Ei juma. Vedä vessasta?
eeeeiiiii!!!
Hommiin!
itsesäälistä veks ja hommiin. Hanki nyt se lapsi.
Aapee kuulostaa ihan kykenevältä äidiltä, kun vaan nyt menee hankkiutumaan raskaaksi.
40-60 vuotta elämää edessä ja heittää haaveet roskiin?
Älyvapaata ajattelua.
Aapee, sun elämä on nyt.
Kerran me täällä ollaan- sä jotenkin mennyt sinne piiloon, että sulla on mukanas huono mies. Olet jumissa omissa ennakkoluuloissasi.
Jos se Mies on huono, niin mitä teet? Valitat että se on voivoivoi-huono ja sun haaveet murenee sen takia?
-kyllä sä olet itse vastuussa itsellesi tuossa asiassa.
Puntaroipa ihan itte ittelles.
Ota vaikka oma loma. Mene hotelliviikonloppuun. Saat rentoutua ja tunnustella omia ajatuksia ja tuntemuksia. Mene johonkin kylpylään. Mene jo nyt!
Sinulla voi hedelmällisyydestäsi riippuen olla vielä 6 vuotta hyvin aikaa. Moni on saanut lapsen luomusti vielä nelikymppisenäkin.
Se 25-vuotta on raja siihen, että ilman ehkäisyä olisi joka vuosi raskaana. Sen jälkeen tahti vaan harvenee. 39-vuotias voi saada useammankin lapsen
T. lestadiolaisten sukulainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 42 esikoisen syntyessä. Erityislapsi. En kuitenkaan kadu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tekeminen sukuun jota ei ole olisi ihan mielettömän itsekästä.
Yksinäisyyteen tuomittu. Kun lapsi olisi 10, sä olisit parhaassa tapauksessa 50. Mieti sitä. Sulla alkaa ikä painaa, voit kuollakin. Lapsi jäisi ypöyksin.
Ota mieluummin marsu. Tai ole läsnä ystävien lapsille.
Monella 40 korvilla heräävä äitiyspaniikki on todellisuudessa kuolemanpelkoa. Voin sanoa tän koska mullekin kävi niin. Onneksi tajusin asian enkä ryhtynyt hulluuteen. Mies oli vässy, avioliitto veteli viimeisiään. Se olisi ollut typeryyden huippu.
Mitä ihmettä tämä nyt on, että viisikymppisenä jotenkin ikä painaa ja "voi kuolla". Missä iässä tahansa voi kuolla, nuorenakin. Ja viisikymppisillä nyt ei vielä ole mitenkään suuri kuolleisuus. Itse olen viisikymppinen eikä kyllä mitenkään ikä paina, eikä juurikaan edes vanhemmillani. Vaikka he kyllä ovat sanoneet, että 75 vuoden kohdalla on alkanut vähän enemmän lepoa kaipaamaan, esim. päivätorkkuja. Mutta tuolla maailmalla painavat reissaamassa nytkin. Mutta jos viisikymppisenä oikein tuntuvasti ikä painaa, täytyy kyse olla jostain sairaudesta eikä pelkästä iästä, ja sairauksiahan voi tulla nuorillekin.
Itse olen omasta valinnastani lapseton ja tyytyväinen päätökseeni, mutta silti sanoisin ettei todellakaan kannata luopua lapsihaaveesta iän takia niin kauan kun se vielä luonnon keinoin on mahdollista. Ennen vanhaan lapsia vaan tuli niin kauan kun hedelmällisyyttä oli kun ei ehkäisyä ollut ja miehet halusi seksinsä. Oma äitini syntyi 48-vuotiaalle äidille 12-päisen sisaruskatraan kuopuksena. Eikä ole kyllä koskaan valitellut että olisi jotenkin kurjaa kun oli vanha äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lottovoitto oli suurin haaveeni, nyt 52 vuotiaana olen lopettanut lottoamisen kokonaan. Eli suuretkaan haaveet ei aina toteudu.
Teet niinkuin haluat. Itselliseksi tai adoptiojonoon myöskin pääsee nykyisin yksin..
Tuossa samalla etsit miestä vimmaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain esikoisen kun olin 44v. Ero tuli 16v pitkästä suhteesta kun olin 38v. Lapsia ei vai yrityksestä huolimatta tullut. Ymmärrän tuntemuksesi ja minäkin luovuin haaveesta saada lapsi, en saanut ydinperhettä kuitenkaan, koska erottiin lapsen isän kanssa, kun lapsi oli alle 6kk, mutta olen joka päivä iloinen mun ihanasta tytöstä ja siitä että sain edes yhden lapsen.
Ällöttävää miten ihmiset puhuvat lapsesta kuin hyödykkeestä. Minä, mulle, mä halusin! Mitä lapsi sai? Mummoikäisen äidin ja tyhjyyttään kaikuvan kodin.
Miten niin tyhjyyttään kaikuvan kodin? Rakastavan ja läsnäolevan vanhemman ja isovanhemmatkin ovat vielä elossa ja mukana lapsen elämässä. Taidat itse olla joku teini mielipiteinesi? Nostampa tämän saman ketjun esiin 15-20 vuoden päästä kun olet itse "vanha" itsellä on ollut mummot 60 v. kun olen syntynyt. 40 on kaukana mummoiästä, ellei ole sitten keskenkasvuisena teininä synnyttänyt lapsensa. Kypsä vanhempi on lapselle paljon parempi kuin keskenkasvuinen lapsi jonka ajatusmaailma on just niinku sulla! Lapsi ei ole mulle mikään hyödyke! Se halusi tulla tähän maailmaan! Ei ollut suunniteltu koska luulin etten saisi enää lapsia. Abortoidako olisi sun mielestä pitänyt? Kannatat siis lapsen murhaamista?
Minä, minä, minä. Entäpä jos ajattelisit vähän ilmastoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miten ylsit tuohon ikään asti hankkimatta lapsia? En oikein ymmärrä. Olitko edes yrittänyt? Naisen pitäisi viimestään 25 v jo vakavasti ryhtyä suunnittelemaan lapsielämää, jos lapsia ylipäätään haluaa.
...ja kun toimii näin, eikä kaikki menekään kuin elokuvissa, saat päivittelyjä, että mikset odottanut, että on kaikki valmiina.
Tässä asiassa ei vaan voi toimia koskaan oikein.
Miksi kaiken pitäisi olla valmiina?
Elämä on jatkuvaa kehittymistä ja muutosta muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain esikoisen kun olin 44v. Ero tuli 16v pitkästä suhteesta kun olin 38v. Lapsia ei vai yrityksestä huolimatta tullut. Ymmärrän tuntemuksesi ja minäkin luovuin haaveesta saada lapsi, en saanut ydinperhettä kuitenkaan, koska erottiin lapsen isän kanssa, kun lapsi oli alle 6kk, mutta olen joka päivä iloinen mun ihanasta tytöstä ja siitä että sain edes yhden lapsen.
Ällöttävää miten ihmiset puhuvat lapsesta kuin hyödykkeestä. Minä, mulle, mä halusin! Mitä lapsi sai? Mummoikäisen äidin ja tyhjyyttään kaikuvan kodin.
Toivon ettet saa koskaan lapsia...
Ap, vielä ehdit. Tunnen useita 40 veenä äidiksi tulleita <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miten ylsit tuohon ikään asti hankkimatta lapsia? En oikein ymmärrä. Olitko edes yrittänyt? Naisen pitäisi viimestään 25 v jo vakavasti ryhtyä suunnittelemaan lapsielämää, jos lapsia ylipäätään haluaa.
...ja kun toimii näin, eikä kaikki menekään kuin elokuvissa, saat päivittelyjä, että mikset odottanut, että on kaikki valmiina.
Tässä asiassa ei vaan voi toimia koskaan oikein.
Miksi kaiken pitäisi olla valmiina?
Elämä on jatkuvaa kehittymistä ja muutosta muutenkin.
Sano tuo lastensuojelulle ja kanssaihmisille, joilla voi herätä 'huoli'.
Tuohan on ihan älytön väite. Itse tein vielä abortin 32-vuotiaana koska oli pitkä reissu kesken. Tein perheen vasta 40-vuotiaana, kolme lasta sain ja minusta tuli hyvä äiti. Tuossa ikävälillä 35-40 kasvoin aikuiseksi. Ja olen nainen, maisteri ja naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä. Entäpä jos ajattelisit vähän ilmastoa?
Mitäpä itse teet ilmaston eteen?
Hei näin tämän ketjuni täällä ihan sattumalta etusivulle nousseena. Vieläkään en ole tehnyt lopullista päätöstä erosta. Pelkään niin, etten enää ehdi löytää ketään, jos nyt eroan. Enkä tiedä, miten edes kertoa deittisovelluksissa ja muualla, että haluan lapsia. Häpeän lapsettomuuttani tässä iässä ja koen, että minulle nauretaan joko päin naamaa tai selän takana, jos kerron, että perheen perustaminen on vielä haaveeni. Tuntuu, etten enää kellekään ydinperhettä perustavalle voi olla juuri se ykkösvalinta. Katsovat varmasti nuorempaa. Joitakin ihaniakin kannustavia viestejä on tullut ja kiitän niistä <3 Varmasti vuosia menisi edes löytää uutta miestä, joten olisin helposti noin 43 jo silloin. Olen tosiaan pelosta lamaantunut.
Ällöttävää miten ihmiset puhuvat lapsesta kuin hyödykkeestä. Minä, mulle, mä halusin! Mitä lapsi sai? Mummoikäisen äidin ja tyhjyyttään kaikuvan kodin.