Tulin raskaaksi ja tuli yllätyksenä miten yksinäistä tämä on

https://www.pelastakaalapset.fi/kampanjat/ei-leikata-lapsilta-enaa/?utm…

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle perheenjäsenelle raskaus saattaa tulla yllätyksenä vaikka he eivät sitä näytäkään. Kuten joku aiemmin täällä mainitsi niin monella saattaa olla vaikeuksia kysyä, että miten voit. Kannattaa ajatella, että perhe on henkisesti tukena koko raskauden ajan.

Oletko minkä ikäinen? Varaudu siihen, että sitten kun lapsi on syntynyt perheenjäsenet ym.sukulaiset tulevat katsomaan vauvaa ja antavat teille kaiken tuen sillä kapasiteetilla mitä he pystyvät tarjoamaan

Paljon voimia ja tsemppiä tilanteeseesi:)

Ai nytkö pitäisi uskoa seuraavaksi, että kuhina käy ovella lapsen synnyttyä? En odota enää oikein mitään. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle perheenjäsenelle raskaus saattaa tulla yllätyksenä vaikka he eivät sitä näytäkään. Kuten joku aiemmin täällä mainitsi niin monella saattaa olla vaikeuksia kysyä, että miten voit. Kannattaa ajatella, että perhe on henkisesti tukena koko raskauden ajan.

Oletko minkä ikäinen? Varaudu siihen, että sitten kun lapsi on syntynyt perheenjäsenet ym.sukulaiset tulevat katsomaan vauvaa ja antavat teille kaiken tuen sillä kapasiteetilla mitä he pystyvät tarjoamaan

Paljon voimia ja tsemppiä tilanteeseesi:)

Ai nytkö pitäisi uskoa seuraavaksi, että kuhina käy ovella lapsen synnyttyä? En odota enää oikein mitään. ap

Miksi pitäisi käydä? Se vauva on sulle ja miehellesi maailman keskipiste, ei muille.

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsella on merkitystä vain sulle ja miehellesi. Niin se vaan kaikilla menee.

Ei mene missään muualla kuin Suomessa. 

Yritä elää raskaanaoloaika mahdollisimman normaalisti. Se raskaus on eniten sun juttu, koska tapahtuu sun kehossasi, mutta yritä ottaa se rennosti ja tehdä sellasia asioita, joista nautit. Sama vauvan kanssa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta se lapsi on sun elämässäsi sitten jatkossakin. Ja siitä on hyvä välillä päästä muihin ajatuksiin. 

Tässä takiaisesta tulee vielä huippumutsi. Lampaatkin lampoo ja niin edespäin. Joka viikko pitäisi tiedustella vointia ja tulla tuijottamaan olematonta vatsaa, kun siellä voi vartoa vaikka lapsenlapsi. Miten epäitsenäinen sinä oikein olet? Oletko edes oikeustoilikelpoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsella on merkitystä vain sulle ja miehellesi. Niin se vaan kaikilla menee.

Ei mene missään muualla kuin Suomessa. 

Niin ja me ollaan Suomessa. Ihan turha kiukutella. Itse siinä vaan katkeroituu, kun alkaa miettimään, kuka kysyy ja tekee mitäkin kun olet raskaana. Vierestä olen juuri tällaista tilannetta seurannut. Ei ole mukava jäädä ulkopuolelle kaikesta tuollaisen kiukuttelun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle perheenjäsenelle raskaus saattaa tulla yllätyksenä vaikka he eivät sitä näytäkään. Kuten joku aiemmin täällä mainitsi niin monella saattaa olla vaikeuksia kysyä, että miten voit. Kannattaa ajatella, että perhe on henkisesti tukena koko raskauden ajan.

Oletko minkä ikäinen? Varaudu siihen, että sitten kun lapsi on syntynyt perheenjäsenet ym.sukulaiset tulevat katsomaan vauvaa ja antavat teille kaiken tuen sillä kapasiteetilla mitä he pystyvät tarjoamaan

Paljon voimia ja tsemppiä tilanteeseesi:)

Ai nytkö pitäisi uskoa seuraavaksi, että kuhina käy ovella lapsen synnyttyä? En odota enää oikein mitään. ap

Miksi pitäisi käydä? Se vauva on sulle ja miehellesi maailman keskipiste, ei muille.

No tämä yksi kirjoitti, että varaudu kuhinaan. En tosiaan usko, että vauva niin paljoa kiinnostaa. En ole missään sanonut, että vauvan pitäisi olla kenenkään muun elämän keskipiste vaan ihmetellyt miksi ihmiset joilta kyselen kuulumisia ja olen mm. kuuntelemassa heitä eri asioissa kysy multa nyt mitään. Tää maa on mennyt oudoksi. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsella on merkitystä vain sulle ja miehellesi. Niin se vaan kaikilla menee.

Ei mene missään muualla kuin Suomessa. 

Niin ja me ollaan Suomessa. Ihan turha kiukutella. Itse siinä vaan katkeroituu, kun alkaa miettimään, kuka kysyy ja tekee mitäkin kun olet raskaana. Vierestä olen juuri tällaista tilannetta seurannut. Ei ole mukava jäädä ulkopuolelle kaikesta tuollaisen kiukuttelun vuoksi.

Kuuntelen muiden ilot, huolet ja surut. Onko vastavuoroisuuden odottaminen kiukuttelua? ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsella on merkitystä vain sulle ja miehellesi. Niin se vaan kaikilla menee.

Ei mene missään muualla kuin Suomessa. 

Niin ja me ollaan Suomessa. Ihan turha kiukutella. Itse siinä vaan katkeroituu, kun alkaa miettimään, kuka kysyy ja tekee mitäkin kun olet raskaana. Vierestä olen juuri tällaista tilannetta seurannut. Ei ole mukava jäädä ulkopuolelle kaikesta tuollaisen kiukuttelun vuoksi.

Kuuntelen muiden ilot, huolet ja surut. Onko vastavuoroisuuden odottaminen kiukuttelua? ap

Ovatko he aiemmin kyselleet kuulumisiasi? Tai kuunnelleet, kun olet halunnut avautua?

Mä kyselen kuulumisia vain kivoilta ihmisiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes kertonut raskaudesta muille kuin lähimmille sukulaisille. En odottanut, että kukaan alkaa mua sen takia hyysäämään ja tukemaan. Mitä tukea raskaudessa edes tarvii? Ihan normaalisti voi elää ja käydä töissä. Vauvan kanssa sitä apua voi joskus tarvitakin. 

Kerroin myös lähimmille sukulaisille sekä kahdelle läheiselle ystävälle. Väitinkö jossain etten voi normaalisti käydä töissä tai elää? Eikä mulla ole tarkoituksena pyytää yhtään mitään apua keneltäkään.

Se mitä pidät tukemisena ja hyysäyksenä on normaalia kysymistä silloin tällöin kun kysytään "miten voit". Ilmeisesti tämäkin on liian riippuvaista ja kuormittavaa. Et kai itse pyytänyt ketään lapsesi  kummiksi? Sehän on kuormittavaa. ap

Vaikka tämä onkin trollipalsta niin et vaadi ap mitään ihmeellistä. Normaalia kanssakäymistä ihmisten välillä. Raskaudessa on myös aika paljon fyysisiä oireita (ei kaikilla, itsellänikin oli naurettavan helppo raskaus viimeisille viikoille asti) joten kyllä sitä olettaisi että "läheisiä" kiinnostaisi. Todennäköisesti alkavat kysellä enemmän kun laskettu aika lähenee. 

Valitettavasti äitiys on todella yksinäistä. Vanhempainvapaalla olet päivästä toiseen ilman aikuiskontakteja ja vauvaa kyllä tullaan katsomaan mutta ketään ei kiinnosta toipuva äiti. Ja tiedetään, tiedetään, synnytys on luonnollista. Jännä vaan että siihenkin liittyy kuolemariski ja siitä toipuminen vie aikaa. Sivuhuomiona myös että anoppia tuskin sitten kiinnostaa enää sinun vointisi kun lapsi on ulkona, sinä olet inkubaattori hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsella on merkitystä vain sulle ja miehellesi. Niin se vaan kaikilla menee.

Ei mene missään muualla kuin Suomessa. 

Niin ja me ollaan Suomessa. Ihan turha kiukutella. Itse siinä vaan katkeroituu, kun alkaa miettimään, kuka kysyy ja tekee mitäkin kun olet raskaana. Vierestä olen juuri tällaista tilannetta seurannut. Ei ole mukava jäädä ulkopuolelle kaikesta tuollaisen kiukuttelun vuoksi.

Kuuntelen muiden ilot, huolet ja surut. Onko vastavuoroisuuden odottaminen kiukuttelua? ap

Onko se kysely siis loppunut raskausaikana vai onko ollutkaan? Ehkä he eivät halua olla tekemisissä sinun kanssasi ollenkaan. Et vaan oo kiinnittänyt asiaan huomiota ennen raskautta.

Lähipiirissä olen huomannut, että yhteydenpito jää aika yksipuoliseksi. Ja nimenomaan niin, että raskaana oleva jättää kaiken yhteydenpidon toisen harteille. Ja sitten kiukuttelee, kun toinen ei jaksa olla se kannatteleva voima. Ihan kuin raskaana olevien ei tarvitse enää noudattaa minkäänlaisia käytöstapoja.

Äitini oli ensin suoraan sanoen järkyttynyt, kun kerroin olevani raskaana. Mutta tokeni aika pikaisesti. Saimme vanhemmiltai esimerkiksi rahat vauvanvaunujen ostoon ja äiti neuloi ja ompeli pikkuiselle vaatetta. Isäni puolestaan korjaili joitakin säilössä olleita tavaroita, joita olin käyttänyt taaperona.

Kauhuissaan olivat, kun jouduin Naistenklinikalle ennen aikaisen synnytyksen riskin vuoksi. Raskausviikkoja oli sillloin takana vain 29. Mutta eivät hekään jatkuvasti soitelleet tai tulleet käymään. Enkä olisi sitä odottanutkaan. He olivat mukana omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

No se sun raskaus ei ole kaikkien muiden elämän keskipiste, vaikka sinun onkin.

Meinaat, että vauvat ovat ihan turhia vai?

Meillä kävi niin, että isä oli ensin kauhuissaan: "Hirveä uutinen! Miten teille niin on päässyt käymään?!"

Sitten kun selitin, että raskaus oli toivottu, isä alkoi pelätä, että jokin menee vikaan synnytyksessä. Äiti suhtautui asiaan rauhallisemmin ja halusi myöhemmässä vaiheessa koskettaa raskausvatsaa ja tuntea vauvan potkuja siinä.

Tuo oli heidän ensimmäinen lapsenlapsensa, mikä ehkä selitti käyttäytymistä. Jos isovanhemmilla on yksi lapsenlapsi, he eivät yleensä kiinnitä yhtä paljon huomiota seuraaviin.

Äidin ulkomaalaiset ystävät lähettivät onnittelukortteja vauvan syntymän jälkeen, mitä suomalainen tuttuni ihmetteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes kertonut raskaudesta muille kuin lähimmille sukulaisille. En odottanut, että kukaan alkaa mua sen takia hyysäämään ja tukemaan. Mitä tukea raskaudessa edes tarvii? Ihan normaalisti voi elää ja käydä töissä. Vauvan kanssa sitä apua voi joskus tarvitakin. 

Kerroin myös lähimmille sukulaisille sekä kahdelle läheiselle ystävälle. Väitinkö jossain etten voi normaalisti käydä töissä tai elää? Eikä mulla ole tarkoituksena pyytää yhtään mitään apua keneltäkään.

Se mitä pidät tukemisena ja hyysäyksenä on normaalia kysymistä silloin tällöin kun kysytään "miten voit". Ilmeisesti tämäkin on liian riippuvaista ja kuormittavaa. Et kai itse pyytänyt ketään lapsesi  kummiksi? Sehän on kuormittavaa. ap

Vaikka tämä onkin trollipalsta niin et vaadi ap mitään ihme

Hyvä että joku näkee asian. Sillähän ei olekaan mulle niin merkitystä vaikka kukaan ei muistaisi edes nimeäni kun lapsi on syntynyt, niinhän sen kuuluu mennäkin. Onhan se käsittämätöntä, että mun sisällä kasvaa ja syntyy ihmiselämä. 

En odota mitään tähtitieteellistä, hoidan itse lapseni ja sen asiat yhdessä lapsen isän kanssa, olen rahaa säästänyt tarvikkeisiin ja säästän sen ajan kun olen töissä. Odottelen vaunulenkkejä ja tavallista arkea lapsen kanssa, töihin paluuta ja että lapsi menee tarhaan, kaikkia jouluja kun saa tehdä ruoat ja laittaa joulua lapselle jne. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se sun raskaus ei ole kaikkien muiden elämän keskipiste, vaikka sinun onkin.

Meinaat, että vauvat ovat ihan turhia vai?

 

Muiden vauvat ovat.

Vaikka kuinka sun sisällä kasvaa ihmiselämä, se ei kiinnosta ketään. Ihan oikeasti kasva aikuiseksi ja äkkiä!