Tulin raskaaksi ja tuli yllätyksenä miten yksinäistä tämä on
Omat vanhemmat olivat vielä helmikuussa innoissaan kun kerroin raskaudesta. Kuitenkaan kertaakaan sen jälkeen he eivät ole kysyneet vointia eivätkä mitään...yhdelle ystävälle kun kerroin niin hän onnitteli viestissä jossa kerroin raskaudesta, mutta sen jälkeen ei mitään. Yksi ystävä on ollut paljon enemmän tukena ja kysellyt vointeja, mutta hänkin asuu kaukana. Samoin anoppi kyselee koko ajan vointeja, laskee viikkoja, niin myös miesystäväni sisko.
Omat vanhemmat ovat kuitenkin olleet surkein pettymys. He ovat aiemmin halunneet nähdä paljonkin ja nyt ei mitään. Kyseessä on kuitenkin lapsenlapsi. Tai tämä ystävä jonka lemmikki kuoli juuri ja lohdutin silloin. Mun lapsella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä...tulee niin hylätty ja paha olo 😭😭😭
Kommentit (101)
Et sinä ole maailmannapa, vaikka paksuksi olet onnistunut itsesi saamaan
Sitten kun vauva syntyy, niin ne ei edes huomaa sinua. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lähdit tuohon omasta tahdostasi etkä esim vanhempiesi painostuksesta tai halustasi jotenkin miellyttää heitä / tehdä ylpeäksi sinusta / parantaa heitä?
Eivät vanhemmat ole mitenkään painostaneet. Raskauskin oli aivan yllätys vaikka ihana sellainen. ap
Toivotravasti saat keskenmenon ja kuo let siihen. Loppuu tämä provoaminen.
Samaa toivon.
Tämä on vauvafoorumi ja raskaus on provoaihe? Jonnekin auto- vai verokeskusteluunko pitäisi avautua? ap
Ei täällä pysty enää oikein mistään normaalisti keskustelemaan.
Kysymykseesi vastaan, että ehkä hieman yl
Niin, voi olla. Vastauksesi oli fiksuin keskustelussa. Voi tosiaan olla etten pysty suhtautumaan raskauteen kovin neutraalisti ja näe näitä asioita selkeästi. Siksi ajattelinkin, että foorumi jonka aiheena on vauvat voisi selvittää ajatuksia. Tuntuu hullulta, että tämä on kuitenkin aihe josta viimeiseksi "saisi" täällä keskustella. Siis ilmeisesti jopa raskaana joka on kummallinen olotila pitäisi olla kylmän viileä ja rationaalinen. ap
Miten niin sun lapsella ei muiden mielestä ole väliä? Eihän se ole vielä edes syntynyt.
Vaikka tämä olisikin provo, tällaisia ihmisiä oikeasti on, jotka kuvittelevat muidenkin maailman mullistuvan, kun tulevat paksuksi.
Mä en edes kertonut raskaudesta muille kuin lähimmille sukulaisille. En odottanut, että kukaan alkaa mua sen takia hyysäämään ja tukemaan. Mitä tukea raskaudessa edes tarvii? Ihan normaalisti voi elää ja käydä töissä. Vauvan kanssa sitä apua voi joskus tarvitakin.
Vierailija kirjoitti:
Voi, että:( Älä ole murheellinen. Todennäköisesti sua tukevia ihmisiä löytyy ajan myötä myös lisää. Yritä valita lapsen kummeiksi sellaisia läheisiä, jotka tahtovat olla aidosti osa sun ja lapsen elämää:)
Kiitos! Näinhän se on. Toivottavasti löydänkin sopivia kummeja vaikka nyt heikolta näyttää. Lapsen isän puolelta löytyy jo, en tiedä saanko itse ketään...ja lapsen isä on innoissaan! ap
"Niin, voi olla. Vastauksesi oli fiksuin keskustelussa. Voi tosiaan olla etten pysty suhtautumaan raskauteen kovin neutraalisti ja näe näitä asioita selkeästi. Siksi ajattelinkin, että foorumi jonka aiheena on vauvat voisi selvittää ajatuksia. Tuntuu hullulta, että tämä on kuitenkin aihe josta viimeiseksi "saisi" täällä keskustella. Siis ilmeisesti jopa raskaana joka on kummallinen olotila pitäisi olla kylmän viileä ja rationaalinen. ap "
Edelleen, tämä on aihe vapaa. Mene johonkin Facebookin vertaisryhmään vinkumaan.
"Siis ilmeisesti jopa raskaana joka on kummallinen olotila pitäisi olla kylmän viileä ja rationaalinen. ap"
Kyllä minä olin raskaanakin töissä kylmän viileä ja rationaalinen, kuten työtehtävät edellyttävät. Eikä raskaus ollut mikään kummallinen olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä olisikin provo, tällaisia ihmisiä oikeasti on, jotka kuvittelevat muidenkin maailman mullistuvan, kun tulevat paksuksi.
Kysynpä vain, että ovatko myötäeläminen ja empatia sulle tuntemattomia käsitteitä?
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole maailmannapa, vaikka paksuksi olet onnistunut itsesi saamaan
Ap on varmasti aivan sietämätön minäminämamma sitten kun se kakara on syntynyt.
Sama.
Ymmärsin, että tää jatkuu nyt sitten pari vuotta.
Ei pysty viskoon rukkaseen niin kauan...
-Seksinpuutteinen miehesi-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että niitä kiinnostaa enemmän ku lapsi on syntynyt.
Sitten varmaan kiinnostaa. Mua taas kiinnostaa näyttää lasta enemmän heille joille lapsi on tärkeä jo nyt. ap
Se on hyvä alkaa pikkuhiljaa sisäistää, että tämä projekti on omasi. Aikuistuminen olisi myös suotavaa... nopeahkolla aikataululla.
Ei ole eläissäni tullut mieleen kysellä jatkuvasti raskaana olevan vointia. Ja olen nainen, tosin raskaana en ole ikinä ollut.
Vai että oikein vauvvvvvafoorumi XD
Mitä sä oikein kuvittelit? Että koko maailma pysähtyy, kun sinä tuut paksuksi? Et ilmeisesti saa puolisolta riittävästi tukea ja huomiota, kun sitä niin paljon muualta vaadit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä olisikin provo, tällaisia ihmisiä oikeasti on, jotka kuvittelevat muidenkin maailman mullistuvan, kun tulevat paksuksi.
Kysynpä vain, että ovatko myötäeläminen ja empatia sulle tuntemattomia käsitteitä?
En minä mitään höösäämistä kaivannut raskaana ollessa. Se pikemminkin ärsytti.
Ehkä vanhemmilla on jotain ongelmia elämässä ja eivät halua rasittaa huolillaan. Itse olen ollut joskus pitämättä yhteyksiä perheeseen, kun on kuulunut pelkkää huonoa, raha-asiat sekaisin ja terveys ollut huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että niitä kiinnostaa enemmän ku lapsi on syntynyt.
Sitten varmaan kiinnostaa. Mua taas kiinnostaa näyttää lasta enemmän heille joille lapsi on tärkeä jo nyt. ap
Olet lapsellinen.
Voi, että:( Älä ole murheellinen. Todennäköisesti sua tukevia ihmisiä löytyy ajan myötä myös lisää. Yritä valita lapsen kummeiksi sellaisia läheisiä, jotka tahtovat olla aidosti osa sun ja lapsen elämää:)