Tulin raskaaksi ja tuli yllätyksenä miten yksinäistä tämä on
Omat vanhemmat olivat vielä helmikuussa innoissaan kun kerroin raskaudesta. Kuitenkaan kertaakaan sen jälkeen he eivät ole kysyneet vointia eivätkä mitään...yhdelle ystävälle kun kerroin niin hän onnitteli viestissä jossa kerroin raskaudesta, mutta sen jälkeen ei mitään. Yksi ystävä on ollut paljon enemmän tukena ja kysellyt vointeja, mutta hänkin asuu kaukana. Samoin anoppi kyselee koko ajan vointeja, laskee viikkoja, niin myös miesystäväni sisko.
Omat vanhemmat ovat kuitenkin olleet surkein pettymys. He ovat aiemmin halunneet nähdä paljonkin ja nyt ei mitään. Kyseessä on kuitenkin lapsenlapsi. Tai tämä ystävä jonka lemmikki kuoli juuri ja lohdutin silloin. Mun lapsella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä...tulee niin hylätty ja paha olo 😭😭😭
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä olisikin provo, tällaisia ihmisiä oikeasti on, jotka kuvittelevat muidenkin maailman mullistuvan, kun tulevat paksuksi.
Kysynpä vain, että ovatko myötäeläminen ja empatia sulle tuntemattomia käsitteitä?
Kummasti ne mammat odottavat myötäelämistä, empatiaa, apua ja sen seitsemän sortin pokkuroimista kakaransa edessä, mutta eivät itse koskaan osoita empatiaa muita kohtaan. Kellään muulla ei voi olla vaikeaa elämässään kuin Arvon Mammalla, tuoreimpana esimerkkinä Laura Ollilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, että:( Älä ole murheellinen. Todennäköisesti sua tukevia ihmisiä löytyy ajan myötä myös lisää. Yritä valita lapsen kummeiksi sellaisia läheisiä, jotka tahtovat olla aidosti osa sun ja lapsen elämää:)
Kiitos! Näinhän se on. Toivottavasti löydänkin sopivia kummeja vaikka nyt heikolta näyttää. Lapsen isän puolelta löytyy jo, en tiedä saanko itse ketään...ja lapsen isä on innoissaan! ap
Siinä tapauksessa teidän kannattaa kysyä kummit ihan heidän puoleltaan, elleivät sun omat läheiset ole tehtävään innokkaita. Esimerkiksi minä en tuntenut kummipoikani äitiä juuri lainkaan ennen vauvan syntymää, mutta nyt olemme todella läheisiä. Sun ei kannata olla surullinen, vaan iloita sun tulevasta lapsesta:)
Siis tarkoitatko että ne ystävätkin ennen pitivät yhteyttä mutta nyt eivät?
En minäkään tiennyt miten erityisesti pitäisi ottaa raskaana oleva ystävä huomioon tai että pitäisi kysellä juuri raskauteen liittyviä kuulumisia. Oltiin yhteydessä normaalisti silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes kertonut raskaudesta muille kuin lähimmille sukulaisille. En odottanut, että kukaan alkaa mua sen takia hyysäämään ja tukemaan. Mitä tukea raskaudessa edes tarvii? Ihan normaalisti voi elää ja käydä töissä. Vauvan kanssa sitä apua voi joskus tarvitakin.
Kerroin myös lähimmille sukulaisille sekä kahdelle läheiselle ystävälle. Väitinkö jossain etten voi normaalisti käydä töissä tai elää? Eikä mulla ole tarkoituksena pyytää yhtään mitään apua keneltäkään.
Se mitä pidät tukemisena ja hyysäyksenä on normaalia kysymistä silloin tällöin kun kysytään "miten voit". Ilmeisesti tämäkin on liian riippuvaista ja kuormittavaa. Et kai itse pyytänyt ketään lapsesi kummiksi? Sehän on kuormittavaa. ap
Kyseletkö sinäkin jatkuvasti muilta, miten he voivat? Raskaus ei ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä olisikin provo, tällaisia ihmisiä oikeasti on, jotka kuvittelevat muidenkin maailman mullistuvan, kun tulevat paksuksi.
Kysynpä vain, että ovatko myötäeläminen ja empatia sulle tuntemattomia käsitteitä?
Ei ihme, etteivät vanhempasi jaksa tuollaista. Sinulla on kumppani, jonka kanssa odotatte vauvaa. Siinä se. Mistä myötäelämistä oikein horiset?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä pitäisi koko ajan kysellä? En tajua.
Vointeja, mitä se sitten tarkoittaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että niitä kiinnostaa enemmän ku lapsi on syntynyt.
Sitten varmaan kiinnostaa. Mua taas kiinnostaa näyttää lasta enemmän heille joille lapsi on tärkeä jo nyt. ap
Olet lapsellinen.
Voi voi. On olemassa sellainen sanonta kuin "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Näen jatkossakin enemmän vaivaa heidän eteen joita kiinnostaa pitää yhteyttä jo nyt. Ei mullakaan ole velvollisuutta esitellä lasta aina kun sen lapsen näkeminen sattuu "muita" kiinnostamaan. ap
Ihan tiedoksi, että jos katkaiset välit heihin, jotka eivät sinua pokkuroi, siitä kärsivät vain sinä ja ehkä lapsesi. Mulla yksi sukulainen katkaisi välit aiemmin läheisiin sukulaisiin ja ystäviin, kun eivät muka olleet tarpeeksi kiinnostuneita raskausaikana. Nyt hän saa olla yksinään ja lapsella ei ole lähipiirissä kavereita. Ketään ei kiinnosta, mutta mulla käy tätä lasta vähän sääliksi, kun ei ole tutustunut sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes kertonut raskaudesta muille kuin lähimmille sukulaisille. En odottanut, että kukaan alkaa mua sen takia hyysäämään ja tukemaan. Mitä tukea raskaudessa edes tarvii? Ihan normaalisti voi elää ja käydä töissä. Vauvan kanssa sitä apua voi joskus tarvitakin.
Kerroin myös lähimmille sukulaisille sekä kahdelle läheiselle ystävälle. Väitinkö jossain etten voi normaalisti käydä töissä tai elää? Eikä mulla ole tarkoituksena pyytää yhtään mitään apua keneltäkään.
Se mitä pidät tukemisena ja hyysäyksenä on normaalia kysymistä silloin tällöin kun kysytään "miten voit". Ilmeisesti tämäkin on liian riippuvaista ja kuormittavaa. Et kai itse pyytänyt ketään lapsesi kummiksi? Sehän on kuormittavaa. ap
Kuinka usein sulta pitää kysellä vointia?
Missä se mies on joka sinut pani paksuksi? Sen pitäisi olla se joka sinua tukee ja pitää huolta koska olet raskaana. Vai oliko se vaan yhden yön juttu komean miejhen kanssa joka lupasi ettei laukea sisääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes kertonut raskaudesta muille kuin lähimmille sukulaisille. En odottanut, että kukaan alkaa mua sen takia hyysäämään ja tukemaan. Mitä tukea raskaudessa edes tarvii? Ihan normaalisti voi elää ja käydä töissä. Vauvan kanssa sitä apua voi joskus tarvitakin.
Kerroin myös lähimmille sukulaisille sekä kahdelle läheiselle ystävälle. Väitinkö jossain etten voi normaalisti käydä töissä tai elää? Eikä mulla ole tarkoituksena pyytää yhtään mitään apua keneltäkään.
Se mitä pidät tukemisena ja hyysäyksenä on normaalia kysymistä silloin tällöin kun kysytään "miten voit". Ilmeisesti tämäkin on liian riippuvaista ja kuormittavaa. Et kai itse pyytänyt ketään lapsesi kummiksi? Sehän on kuormittavaa. ap
Kyseletkö sinäkin jatkuvasti muilta,
Kysyn usein "mitä kuuluu" jos ei ole hetkeen kuulunut mitään tai olla juteltu. ap
Sun lapsella on merkitystä vain sulle ja miehellesi. Niin se vaan kaikilla menee.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tiedoksi, että jos katkaiset välit heihin, jotka eivät sinua pokkuroi, siitä kärsivät vain sinä ja ehkä lapsesi. Mulla yksi sukulainen katkaisi välit aiemmin läheisiin sukulaisiin ja ystäviin, kun eivät muka olleet tarpeeksi kiinnostuneita raskausaikana. Nyt hän saa olla yksinään ja lapsella ei ole lähipiirissä kavereita. Ketään ei kiinnosta, mutta mulla käy tätä lasta vähän sääliksi, kun ei ole tutustunut sukulaisiin.
En ole mitään välejä katkaisemassa. Ne nyt vain jäävät tietyltä puolelta etäisiksi. Lasta ei tarvitse sääliä, lapsella tulee olemaan välittäviäkin läheisiä. ap
Eli sinua ei kiinnosta muiden kuulumiset. Muutenhan olisit kysellyt itse vanhempiesi vointeja ja samalla kertonut omat kuulumisesi.
Aika monelle perheenjäsenelle raskaus saattaa tulla yllätyksenä vaikka he eivät sitä näytäkään. Kuten joku aiemmin täällä mainitsi niin monella saattaa olla vaikeuksia kysyä, että miten voit. Kannattaa ajatella, että perhe on henkisesti tukena koko raskauden ajan.
Oletko minkä ikäinen? Varaudu siihen, että sitten kun lapsi on syntynyt perheenjäsenet ym.sukulaiset tulevat katsomaan vauvaa ja antavat teille kaiken tuen sillä kapasiteetilla mitä he pystyvät tarjoamaan
Paljon voimia ja tsemppiä tilanteeseesi:)
Vierailija kirjoitti:
Missä se mies on joka sinut pani paksuksi? Sen pitäisi olla se joka sinua tukee ja pitää huolta koska olet raskaana. Vai oliko se vaan yhden yön juttu komean miejhen kanssa joka lupasi ettei laukea sisääsi?
Oletko lukenut keskustelun silmät kiinni? Olen jo aiemmin kertonut lapsen isästä. Hän on tukena ja välittää. En olisi muuten lasta edes hankkinut. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tiedoksi, että jos katkaiset välit heihin, jotka eivät sinua pokkuroi, siitä kärsivät vain sinä ja ehkä lapsesi. Mulla yksi sukulainen katkaisi välit aiemmin läheisiin sukulaisiin ja ystäviin, kun eivät muka olleet tarpeeksi kiinnostuneita raskausaikana. Nyt hän saa olla yksinään ja lapsella ei ole lähipiirissä kavereita. Ketään ei kiinnosta, mutta mulla käy tätä lasta vähän sääliksi, kun ei ole tutustunut sukulaisiin.
En ole mitään välejä katkaisemassa. Ne nyt vain jäävät tietyltä puolelta etäisiksi. Lasta ei tarvitse sääliä, lapsella tulee olemaan välittäviäkin läheisiä. ap
Nämä etäiseksi jäävät sukulaiset huokaisevat todennäköisesti helpotuksesta. Tiedän sinunlaisen ihmistyypin ja voin sanoa, että sinulla on todennäköisesti hankala luonne muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se mies on joka sinut pani paksuksi? Sen pitäisi olla se joka sinua tukee ja pitää huolta koska olet raskaana. Vai oliko se vaan yhden yön juttu komean miejhen kanssa joka lupasi ettei laukea sisääsi?
Oletko lukenut keskustelun silmät kiinni? Olen jo aiemmin kertonut lapsen isästä. Hän on tukena ja välittää. En olisi muuten lasta edes hankkinut. ap
Ei selvästikään ole riittävästi tukena.
Kerroin myös lähimmille sukulaisille sekä kahdelle läheiselle ystävälle. Väitinkö jossain etten voi normaalisti käydä töissä tai elää? Eikä mulla ole tarkoituksena pyytää yhtään mitään apua keneltäkään.
Se mitä pidät tukemisena ja hyysäyksenä on normaalia kysymistä silloin tällöin kun kysytään "miten voit". Ilmeisesti tämäkin on liian riippuvaista ja kuormittavaa. Et kai itse pyytänyt ketään lapsesi kummiksi? Sehän on kuormittavaa. ap