Lue keskustelun säännöt.
Löytöeläintalot ja kissan adoptointi, voiko olla näin vaikeaa?!
08.04.2024 |
Voiko olla oikeasti näin vaikeaa? Olen 52v vakavarainen, 2. krs ok-talossa yksin asuva nainen. Pihalla verkotettu häkki, aiemmalle lemmikkikissalle varta vasten teetetty (kissani eli 18 vuotta). Olen terve, työssäkäyvä, etätöissä 3 päivää viikossa. Minulla on yksi tytär, jolla on taaperoikäinen lapsi. Tytön perhe käy luonani harvakseltaan noin joka toinen vkl. Kissan adoptointi eräästä pk-seudun isosta eläinsuojeluyhdistyksestä kaatui siihen, että tyttöni lapsi on niin pieni vielä. Onko oikeasti ihme, että Hesy ja muut löytöeläintalot hukkuvat kissoihin, kun kriteerit ovat näin tiukat? Haastattelu kesti ja kesti ja kesti ja lisäksi olisi pitänyt sitoutua siihen, että yhdistyksestä voidaan tulla kylään 'koska vaan'. Haastattelija oli noin 20v nainen ja haastattelu oli paikoin tiukka kuin kuulustelu, jossa tunsin oloni lopulta lähes pahantekijäksi.
Päädyn rotukissaan.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesyn väki taitaa keskittyä enemmän rahojen haalimiseen itselleen. Talkoilla asioita pyörittävät yhdistykset ajattelevat kissojen parasta ja nämä löytävät koteja. Hesystä positiivisia asioita kuulu koskaan.
En tiedä miten mikin eläinkoti toimii, mutta täkäläisessä kissakoti Kattilassa ainakin on vapaaehtoisia työntekijöitä ja rahaa kerätään mm. myyjäisillä ja kirppareilla näkee usein pöytiä, joiden tuotto menee Kattilalle. Ihan samalla tavalla ne niitä kissoja sinne kerää, eikä juuri mistään voida luopua. Joskus kissa on juuri tullut ja joskus on liian kauan siitä kun se on tullut ja joskus on väärä tähtien asento. Yksi vapaaehtoinen kerran avautui ja sanoi, että ilmapiiri paikassa on todella huono (tästä on vuosia, nykyisestä en tiedä). Harmittaa, kun periaatteessa tekevät tärkeää työtä, mutta en käytännössä halua tuota tukea kuitenkaan. Tul
Hämeenlinna? Mä kävin yli 10 vuotta kysymässä sieltä kissaa, ylläri en saanut. Kaikista hämärintä oli se kun siellä tuttavallisesti vastaan tuli american curl ja olin että otan sen. Sieltä hyökkäsi työntekijä takavasemmalta, nosti syliin ja sanoi että se on hänen kissansa. Piti sitä kissaa sitten sen kokoajan sylissä kun siellä olin. En keksi yhtään mitään syytä miksi joku haluaisi omaa kissaansa siellä pitää, jos siis edes puhui totta. Toisen työntekijän kanssa puhuin ja heillä ei ollut "minun kriteerejäni vastaavaa" kissaa, ikinä ei soitettu perään. Ostin sitten silloisesta Apulasta kodinvaihtajan, oli silloisessa kodissa kissalle stressaavaa eläinseuraa. Onneksi sieltä, koska sen kissan kanssa synkkasi samantien. Tuli ensimmäisenä yönä viereen nukkumaan.
Ikinä en minkään kissatalon kanssa ole enää missään tekemisissä kun kaikki on tehty noin helkkarin vaikeaksi. Ihan jo tavaroiden vastaanotto sekä heille käyttöön (huom! Täysin heidän nettisivuilla olleiden kriteereiden mukaisia!), että myyjäisiä varten, oli niin nihkeää että todettiin silloin että pitäkää tunkkinne ja viedään tavarat muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaavat ne rescuekoirajärjestöissäkin. Peruivat koiravarauksen kun kyselin liikaa terveystietoja. En kerennyt kertoa, että olisin maksanutkin lisätestit, kun en halunnut raahata Suomeen liian sairasta yksilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesyn väki taitaa keskittyä enemmän rahojen haalimiseen itselleen. Talkoilla asioita pyörittävät yhdistykset ajattelevat kissojen parasta ja nämä löytävät koteja. Hesystä positiivisia asioita kuulu koskaan.
En tiedä miten mikin eläinkoti toimii, mutta täkäläisessä kissakoti Kattilassa ainakin on vapaaehtoisia työntekijöitä ja rahaa kerätään mm. myyjäisillä ja kirppareilla näkee usein pöytiä, joiden tuotto menee Kattilalle. Ihan samalla tavalla ne niitä kissoja sinne kerää, eikä juuri mistään voida luopua. Joskus kissa on juuri tullut ja joskus on liian kauan siitä kun se on tullut ja joskus on väärä tähtien asento. Yksi vapaaehtoinen kerran avautui ja sanoi, että ilmapiiri paikassa on todella huono (tästä on vuosia, nykyisestä en tiedä). Harmittaa, kun periaatteessa tekevät tärkeää työtä, mutta
Hämeenlinnasta joo puhun. Me hankimme aikoinaan kissan eläinhoitola Hepulista, jonne virallisesti piti löytökissat viedäkin, mutta käytännössä ihmiset veivät ne yleensä Kattilaan, eikä siellä toki edes puhuttu mistään virallisesta paikasta. (Nykyisin Kattila lienee se virallinen paikka.) Saimme Hepulissa tosi hyvää palvelua ja saimme kissan saman tien mukaankin. Tietysti paikan pitäjä jutteli pitkään ja siinä samassa haastatteli meidät, mutta ei tullut sellaista tunnetta, että olisimme olleet jotain kriminaaleja, vaan kaikki tapahtui hyvässä hengessä. Saimme aivan upean kissan. Harmi, että Hepuli sittemmin lopetti.
Kumma kun minä sain aika helposti kissan pk-seudulla. Ehkä ne ihmiset, jotka eivät esyiltä kissaa saa, jättävät jotain oleellista itsestään tai tilanteestaan kertomatta. Ehkä paistaa jokin pitkässä juoksussa kissan elämään negatiivisesti vaikuttava asenne. Jotain sellaista, mistä paistaa se ettei kissaa niin pidetä arvossa, sen hoito ja laadukas ruoka ei saisi maksaa mitään tai ymmärrystä vaikkapa yleisimmistä vaivoista, niiden syistä tai ylipäätään kissan käytöksestä ei ole tai vastaavaa. Voi myös olla että juuri kommentoineille sopivaa kissaa ei ole ollut saatavilla. Esyt kun haluavat välttää sen että kissa palautuu heille kun ei sitten kuitenkaan ollut niin kivaa sen kisulin kanssa tai se ei ollutkaan kuukaudessa parissa rohkea se arkajalka.
Jos nimenomainen kissa on yhtään traumataustainen voi hyvinkin olla heidän näkökulmastaan este jos säikky ja traumojen takia äkkipikainen kissa viettää aikaa pikkulasten kanssa. Esyhän siitä sitten haukut saa ja kissa joutuu pahimmillaan piikille tai heitteille jos jotain tapahtuu.
On se. Mikään ei löytölöille kelpaa. Päädyin myös ostamaan aikuisen rotukissan ihan kotimaiselta kasvattajalta, jolla oli paperit kunnossa. Ei tuntien ristikuulustelua tai lomakkeen täyttöä, vaan normaalia viestittelyä ja muutama puhelu ennen kissaan tutustumista ja noutoa.
Yritin myös niitä löytölöiden kissoja, mutta eivät olleet halukkaita luopumaan kissoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesyn väki taitaa keskittyä enemmän rahojen haalimiseen itselleen. Talkoilla asioita pyörittävät yhdistykset ajattelevat kissojen parasta ja nämä löytävät koteja. Hesystä positiivisia asioita kuulu koskaan.
En tiedä miten mikin eläinkoti toimii, mutta täkäläisessä kissakoti Kattilassa ainakin on vapaaehtoisia työntekijöitä ja rahaa kerätään mm. myyjäisillä ja kirppareilla näkee usein pöytiä, joiden tuotto menee Kattilalle. Ihan samalla tavalla ne niitä kissoja sinne kerää, eikä juuri mistään voida luopua. Joskus kissa on juuri tullut ja joskus on liian kauan siitä kun se on tullut ja joskus on väärä tähtien asento. Yksi vapaaehtoinen kerran avautui ja sanoi, että ilmapiiri paikassa on todella huono (tästä on vuosia, nykyisestä en tiedä). Harmittaa, kun periaatteessa tekevät tärkeää työtä, mutta
Kissan paras ei toimi "otan ton"-periaatteella. Kun se on luonnosta tai huonosta kodista saatu pelastettua ei haluta kissan joutuvan ojasta allikkoon liian heppoisen ja hälläväliä-asenteen takia. Jo tuollaisella otan tuon-lausahduksella kerrot itsestäsi paljon. En itsekään sinua ensimmäisenä harkitsisi jos olisin eläinsuojan pitäjä. Minä taas kun kävin Kattilassa niin keskusteltiin monista kisuista ja olisi ollut useampikin, jota pitivät potentiaalisina minulle. Lopulta päädyin pk-seudulla toimivan toimijan reacueen eikä heillä tosiaan mikään mahdoton temppurata ollut, vaan ihan täysin aiheellinen ja tarpeellinen haastattelut ja vierailukäynnit. Tiukempikin saisi olla.
Hohhoijaa...
Haettiin kaksi kissaa Hesyltä. Ei kuulusteluja, ei kysytty onko lapsia, varsinkaan lähipiirissä.
Nimet alle paperiin, toki siellä on pykälä että joku periaatteessa voi tulla, ja toinen pykälä jonka mukaan kissaa ei saa lopettaa ilman lupaa. Paitsi että saa jos esimerkiksi eläinlääkärin kanssa todetaan että nyt on tulut aika jatkaa matkaa.
Niin, eikä kukaan koskaan tule "tarkastamaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa ne lemmikkieläimet jostain niin saatte asiallista kohtelua! Olen aikoinaan 3 koiraa ostanut, yksi koira kerrallaan toki. Yhteenkään ristikuulusteluun en ole joutunut, eikä kukaan koirankasvattaja tullut koskaan kotioloja tarkistamaan. Ihan uskomatonta! Kun Suomessa hankit lapsen, kukaan ei tule kotioloja tarkistamaan, mutta jos hankit kissan, niin sitoudut ilmeisesti kissan elinajaksi siihen, että kotiolot voidaan tulla tarkistamaan milloin tahansa. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun minä sain aika helposti kissan pk-seudulla. Ehkä ne ihmiset, jotka eivät esyiltä kissaa saa, jättävät jotain oleellista itsestään tai tilanteestaan kertomatta. Ehkä paistaa jokin pitkässä juoksussa kissan elämään negatiivisesti vaikuttava asenne. Jotain sellaista, mistä paistaa se ettei kissaa niin pidetä arvossa, sen hoito ja laadukas ruoka ei saisi maksaa mitään tai ymmärrystä vaikkapa yleisimmistä vaivoista, niiden syistä tai ylipäätään kissan käytöksestä ei ole tai vastaavaa. Voi myös olla että juuri kommentoineille sopivaa kissaa ei ole ollut saatavilla. Esyt kun haluavat välttää sen että kissa palautuu heille kun ei sitten kuitenkaan ollut niin kivaa sen kisulin kanssa tai se ei ollutkaan kuukaudessa parissa rohkea se arkajalka.
Jos nimenomainen kissa on yhtään traumataustainen voi hyvinkin olla heidän näkökulmastaan este jos säikky ja traumojen takia äkkipikainen kissa viettää aikaa pikkulasten kanssa. Esyhän s
'Ehkä paistaa jokin pitkässä juoksussa kissan elämään negatiivisesti vaikuttava asenne'
Ei jumal... mitä keittiöpsykologiaa 🤣🤣🤣
Sä ilmeisesti Hesyllä töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 70 luvulla kissoja vielä sai löytöeläintalosta, mutta ei ole onnistunut sen jälkeen.
Jumalautsi, ihan sama täällä Kotkassa ja kymenlaaksossa. Annoin kaikki tiedot, kerroin hyvän taloudellisen tilanteeni hoitaa kissa. Tyssäsi taapero ikäiseen lapsenlapseen silloin. Nyt minulla kaksi rotukissaa elää herroiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut löytöeläintaloista koskaan. Nykyinen kissani on ostettu oman lehti-ilmoituksen kautta, oli pentu kun tuli meille, nyt 10v.
Vierailija kirjoitti:
Jumalautsi, ihan sama täällä Kotkassa ja kymenlaaksossa. Annoin kaikki tiedot, kerroin hyvän taloudellisen tilanteeni hoitaa kissa. Tyssäsi taapero ikäiseen lapsenlapseen silloin. Nyt minulla kaksi rotukissaa elää herroiksi.
Millainen se haluamasi kissa oli? Ihmisten kodeissa pennusta asti kasvaneet ja aikoinaan sosiaalistetut kissat noin yleistäen ovat vähän eri asia kuin jokin populaatiotaustainen säikkypylly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissalle halusin antaa kodin, sellaista kissaa ei minulle löytynyt
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että tässä kissan paras toteutuu...
Lisäksi ei kuulosta lailliselta, että voisivat tulla toisen kotiin milloin vain.
Eivät voikaan tulla toisen kotiin "tutkimaan".
Vielä kyseliälle, totta hitossa ymmärrän villin populaatiokissan eron kotikissasta. 30 vuotta ollut kissoja ja koira. Nuoren polven kissan pelastajat yhdistyksissä elää utopiaa ja hukkuu kissoihinsa. Eli kaksi rotukissaa elää makeasti ja pääsee vielä ulkoilemaan hihnassa. T. Kotka
Vierailija kirjoitti:
Outoa, edes lastensuojelu ei tule kotiin koska vaan.
Sen takiahan päihdevanhemmat saavat päihteillä vuosikausia kotonaan lasten seurassa, koska lastensuojelu ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan. Tiedän tuollaisen tapauksen, tuosta kertoi ystäväni että hänen narkkariveljensä narkkarinaisensa ja kahden pienen lapsensa kanssa sai leikkiä kotia vuosia ja lastensuojelu aina ilmoitti tulostaan monta päivää etukäteen.
Sama kokemus oli aikoinaan. Oltaisiin haluttu tarjota koti kissalle, joka etsii uutta kotia. Ei mitään toivoa. Muutamastakin paikasta yritettiin. Tulin siihen tulokseen, että kissoja luovutettaisiin vain jollekin kerrostalossa kotona yksin aikaa kaikki päivät viettävälle rikkaalle mummolle, joka tarjoaa kissalle vain eläinlääkäriltä suoraan ostettua huippukallista kissan ruokaa.
Miinuksia oli
-rivitalo
-kotona asuvat lapset joista nuorin oli 11
-aikaisemmalle kissalle oli ostettu marketista kissan ruoka
Hommattiin sitten pari maatiaskissaa muualta, koska rescuekissa tuntui mahdottomalta saada.
Samanlaisia kokekuksia ,eka kissan otin -80 luvun puolivälissä.Oli liki 20 vuotta lemmikkinä.
Sitten toinen kissa , kuulin,että oli viety eläinlääkikselle (oli vielä silloin häneentiellä)Sörnäisissä.Edellinen omistaja luopui jostain syystä. Olisin ottanut kissa , mutta johan oli vaikeaa .
Koin myös olevani pahantekijä liki , kuulustelu oli varsinainen.Annoin olla en jaksanut vakuutella , että olisin antanut kissalle loppuelämän kodin.