Ulkopuolille jääminen alakoulussa
10 v tyttöni on jäänyt ulkopuolelle luokallaan, tai no yksi kaveri löytyy. Kaikki muut luokan tytöt pelaavat, joko konsoleilla tai koneella, katsovat TikTokia jne. Meidän lapsella ei ole Tiktokkia emmekä tiedä mitään pelaamisesta isänsä kanssa, kummallakaan ei ole ollut konsoleita tms nuorena. Lapsi on kiinnostunut lukemisesta, käsitöistä, elämistä ja urheilusta. Nyt on ongelmaksi tullut se että kun kaikki muut luokan tytöt (12 kpl) juttelvat meikkaamisesta, muotivaatteista ja Tiktok jutuista tai peleistä, ei oma lapseni pääse porukkaan mukaan kun ei ole mitään yhteistä. Hän haluaa vielä leikkiä välitunnilla jne, vain yksi kaveri leikkii, muuut juttelevat näistä muista jutuista.
Onko ainoa ratkaisu hankkia jokin konsoli tms, ja perhetyä peleihin (en ole koskaan pelannut konsolilla), vai mitä ihmettä pitäisi tehdä jotta pääsisit taas porukkaan mukaan? Kyseessä on keskiluokkainen alue Helsingissä. Eipä ollut tälläisiä ongemia omassa nuoreuudessa, kaikki lukivat, leikkivät ja urheilivat vapaa-ajalla.
Kommentit (15)
Onko se nyt oikeasti prioriteetti että tytön pitää päästä tyhjäpäisten luokkalaisten mukaan? Tyttö voi hankkia kaltaisiaan kavereita koulun ulkopuolelta.
Yksi kaveri riittää mainiosti, ei kannata muuttaa itseään sen vuoksi, että pääsisi mukaan muiden juttuihin. Ja koulun ulkopuolelta sitten varmasti löytyy 10 vuotiaita, jotka ovat kiinnostuneita esim. eläimistä ja liikunnasta, jos ei vielä ole sellaista harrastusta, jossa olisi mukana muitakin samanikäisiä, niin ehkä sellainen löytyisi? esim. partio, 4H kerho, jalkapallo, yleisurheilu, tanssi tms. juttu?
Miksi se yksi kaveri koulupäivän aikana ei riitä? Sitten vapaa-ajalla on muita kavereita, jotka voivat olla vaikka vuoden pari nuorempia , mutta joilla on edelleen samat kiinnostuksenkohteet kuin sun tytölläsi. Tuo on se ikä, jossa lapsilla alkaa kiinnostuksenkohteet eriytyä. Toiset vielä leikkii ja ovat selvästi lapsia ja toiset taas alkaa käyttäytyä pikemminkin kuin teinit.
Tai sitten kasvattaisit tytöstäsi itsevarman ja opetat, että ei tarvitse pyrkiä kenenkään seuraan kun joukkoon pitää vain kuulua, jos seura ei oikeasti kiinnosta
Olen eri mieltä kuin aiemmat. Erittäin tärkeää on lapselle/nuorelle päästä joukkoon mukaan, jos se ei onnistu nyt niin erittäin suuri todennäköisyys jäädä yksin myös yläkoulussa ja ylipäätään loppuelämässä.
Olisiko jotain harrastuksia mistä edes löytyisi samanhenkistä seuraa?
80-luvulla toisilla oli donkey kong -elektroniikkapeli ja toisilla ei ollut.
Liian monilla vanhemmilla on pakkomielle, että lapsen on pakko kuulua joukkoon ja saada kavereita, vaikka nämä kaverit olisivat kuinka turhamaisia kusipäitä joiden seura ei oikeasti viihdytä ollenkaan.
Ylsi lapsistani löysi ystäviä vasta lukiossa. Tuli kyllä kaikkien kanssa toimeen ja muut hänen kanssaan. Mutta samanhenkisiä vasta lukiosta. Ei kokenut sitä ongelmana eikä me tehty asiasta numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri riittää mainiosti, ei kannata muuttaa itseään sen vuoksi, että pääsisi mukaan muiden juttuihin. Ja koulun ulkopuolelta sitten varmasti löytyy 10 vuotiaita, jotka ovat kiinnostuneita esim. eläimistä ja liikunnasta, jos ei vielä ole sellaista harrastusta, jossa olisi mukana muitakin samanikäisiä, niin ehkä sellainen löytyisi? esim. partio, 4H kerho, jalkapallo, yleisurheilu, tanssi tms. juttu?
Siinä voi käydä niin, että se yksi kaveri haluaa ja pääsee tuohon porukkaan mukaan. Meillä pelasti vasta yläkoulu, siellä oli kahden alakoulun porukat, ja alkoi löytyä muutamia samoista jutuista kiinnostuneita.
Panosta harrastuksiin.
Ei noista tiktokesita ja meikeistä kannatakaan olla liian aikaisin kiinnostunut, ne tytöt bilettää jännäpoikinen kanssa jo viitosluokalla ja voi jessus sitä poikakaverdraamaa selvitettiin koulussa maanantaisin oppitunnilla. Jep, munaton opekin samaan syssyyn.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä kuin aiemmat. Erittäin tärkeää on lapselle/nuorelle päästä joukkoon mukaan, jos se ei onnistu nyt niin erittäin suuri todennäköisyys jäädä yksin myös yläkoulussa ja ylipäätään loppuelämässä.
Olisiko jotain harrastuksia mistä edes löytyisi samanhenkistä seuraa?
Samanhenkiseen seuraan on hyvä kuuluakin. Mutta huonoon seuraan väkisin änkeminen on vain haitallista lapselle. Sen takia nuorilla onkin niin vaikeaa, kun ei ole kunnon itsetuntoa ja pitää vain sulautua massaan.
Se on kyllä kummallista miten aikaisin alkaa naisten jutut kiinnostaa, meikkaaminen ja vaatteet jne. Meidän tytöllä vasta lukiossa. Oli ikäisiään lapsellisempi mutta poikkeuksellisen itsevarma teini.
Tuossa iässä ja teininä kaverit ovat kyllä tosi vaikea juttu. Itse 97 syntyneenä ns henkinen murrosikä tuli vasta peruskoulun jälkeen. Seiskalla saattoi löytyä samanhenkisiä kavereita jotka minun tapaan elivät vielä lapsuuttaan, mutta puolen vuoden päästä kaveri onkin jo niin teinistynyt ja seura alkaa tuntua epämukavalle.
Lapsella on harrastusia, mutta ei niissä oikein ole tutustunut kuin muutamaan jotka sitten ovat lopettaneet tai muuttaneet tms.. pitää kyllä yhteyttä Wa:ssa. Yksi kaveri on koulussa mutta hän on muuttamamassa toiselle paikkakunnalle. Mietin jo syksyä kun ei ole sitä ainoaa kaveria enää välkällä, joutuu olemaan yksin kuten nyt usein jos kaveri on ollut pois. Lapsen koulussa ei välkillä aktivoida lapsia mitenkään ja lapsi sitten istuu jossain yksin yms jos kaveri on pois.. siksi mietin miten päästä muiden juttuihin mukaan. Opettaja oli sitä mieltä että kaveri kannattaa hankkia harrastuksesta kun lapsi muuten tulee toimeen kaikkien kanssa ja pystyy tekemään ryhmätöitä kenen kanssa tahansa. Silti tuntuu ikävältä äitinä ajatella kun hän " ei kuulu joukkoon". Sama jos työpaikalla joku työkaveri on aina yksin tauoilla tms, ei se mukavaa ole ja koulu on niin iso osa lapsen elämää. Mutta, ei opettaja voi asialle mitään kun kiinnostuksen kohteet ovat niin erilaisia.
Ei tytön tarvitse kuulua joukkoon. Tuollaisten seura ei luultavasti muutenkaan anna tytöllesi mitään. Aina mielummin yksin kuin huonossa seurassa.