Mikä on paras harrastus lapsille?
Mikä on sellainen harrastus, josta kouluikäiset lapset saavat onnistumisen kokemuksia, ystäviä, ja voivat kehittää älykkyyttä, sosiaalisia taitoja ja/tai fyysistä kuntoa. Mieluiten sellainen harrastus, jonka varusteisiin ei mene tolkuttomasti rahaa. Lapseni ovat 7- ja 5-vuotiaat pojat.
Lapset saavat tietysti myös itse olla valitsemassa harrastuksiaan, mutta saahan sitä vanhempana suositella jotain. Kertokaa kokemuksia, mistä omat lapsenne ovat tykänneet.
Ajattelen, että lapsille on nykypäivänä erittäin tärkeää olla mielekästä tekemistä sen puhelin/somekoukun tilalle.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että mahdollistan pojilleni yhden taideharrastuksen ja yhden urheiluharrastuksen. Mutta jos pitää sanoa yksi ainoa, niin nimeän sitten sen, joka on molempia. Eli vastaukseni on tanssi.
Millaista tanssia pojille on? Kaikki tanssiharrastukset tuntuvat olevan tytöille suunnattuja
Capoiera? Tai mikä vaan tanssi loppujen lopuksi on ihan yhtä hyvin pojille.
Sählykerhot jossain kunnan ryhmissä koulujen liikkasaleissa on halpoja.
Riippuu lapsesta. Jos on sosiaalinen tyyppi, niin joku joukkuelaji. Jos sen sijaan ette halua sitoutua minkään joukkueen toimintaan kovin paljoa, niin yksilölajit kuten tanssi, parkour, uinti, tennis, partio jne.
Partiota tai jotain luontokerhoa suosittelen jokaiselle vaikka toiseksi harrastukseksi, kun nykyihmiset ovat niin vieraantuneita kaikesta.
Mä sanoisin sähly tai koripallo. Ei jalkapallo eikä lätkä. Oma lapseni kyllä pelaa jalkapalloa, mutta mä en suosittele sitä harrastusta kenellekään.
On oikeasti ollut tosi vaikea uskoa, miten vähän lajiliitolla on mitään ohjeistusta seuroille. Seurat toimii ihan miten vain. Ja jokainen joukkue omalla tavallaan. Menin itse jopa jojoksi, niin että joukkueen toiminta on edes jossain määrin tasapuolista ja reilua. Töitä tehdään hiki hatussa, kiitosta ei saa, mutta joskus sydämessä läikähtää ilo, kun näkee lasten onnistumisia. Mutta siis: ei futis eikä lätkä. Näiden lajien parissa on kaikista hulluimmat vanhemmat. Ja osa seuroista ei ole kuullutkaan sanaa tasa-arvo. Pahimmassa tapauksessa juniorit maksaa miesten edarin kuluja.
Ehdottomasti nyrkkeily.
mikäli poika, miksi ei tyttökin.
Reilun pelin hengessä ja valvottuna.
Kyseisessä jalossa harrastuksessa oppii vastaanottamaan iskuja puolin ja toisin.
Mikäli ohjaus on kohdillaan, myös kunnioittamaan vastustajaa.
Kaikista näistä taidoista on suunnattomasti hyötyä myöhemmässä elämässä.
Miten olisi yleisurheilu? Ei kovin kallis, eikä vaadi suuria varustehankintoja. Lisäksi erittäin monipuolinen ja sisältää useita erilaisia lajeja, joihin voi myöhemmin suuntautua oman kiinnostuksen ja ominaisuuksien mukaan: juoksua, hyppyä, heittoa ym.
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiharrastus opettaa hyvin itsekuria ja ryhmätaitoja, sekä rakentavan kritiikin sisäistämistä.
Musiikkiharrastukselle myös suositus.
Opetan sitä itse ja täytyy myöntää, että kun harrastus jätetään aikuis-iän kynnyksellä, oppilaat ovat lähes aina fiksuja ja hyväkäytöksisiä tapauksia.
Eihän musiikki sitä yksin tee, mutta auttaa siinä todella paljon. Kuin myös monissa muissa asioissa. Kognitiivisissa kyvyissä, kärsivällisyydessä, sosiaalisuudessa, ongelmanratkaisussa..
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin sähly tai koripallo. Ei jalkapallo eikä lätkä. Oma lapseni kyllä pelaa jalkapalloa, mutta mä en suosittele sitä harrastusta kenellekään.
On oikeasti ollut tosi vaikea uskoa, miten vähän lajiliitolla on mitään ohjeistusta seuroille. Seurat toimii ihan miten vain. Ja jokainen joukkue omalla tavallaan. Menin itse jopa jojoksi, niin että joukkueen toiminta on edes jossain määrin tasapuolista ja reilua. Töitä tehdään hiki hatussa, kiitosta ei saa, mutta joskus sydämessä läikähtää ilo, kun näkee lasten onnistumisia. Mutta siis: ei futis eikä lätkä. Näiden lajien parissa on kaikista hulluimmat vanhemmat. Ja osa seuroista ei ole kuullutkaan sanaa tasa-arvo. Pahimmassa tapauksessa juniorit maksaa miesten edarin kuluja.
Minä rohkenisin kyllä suositella jalkapalloa, mutta asiaan vaikuttaa vahvasti se missä seurassa harrastaa.
Musiikki. Jonkun instrumentin soittamisen opettelu. Opettaa pitkäjänteisyyttä, muistia, kärsivällisyyttä, matemaattista ajattelua. Oppimisen iloa. Energian , tunteiden purkuväyliä. Ja aikuisenakin siitä on iloa. Ehkä joku saa innostuksen ammattiinkin saakka.
Se riippuu täysin lapsesta. Joku voi tykätä tietystä harrastuksesta ja toinen toisesta, tai joku aihe, aiheet. Ei voi väkisin tuputtaa kotona ja lähiympäristössä (tai perheen / kavereiden kesken) viihtyvälle lapselle koulun tai tarhan lisäksi jotain menoja jossa matkustetaan ees taas tai on joukkoharrastus, jossa aikuinen huutaa ohjeita. Osa kilteistä lapsista voi olla myös kiusaamiselle alttiita, jos joukossa on joku hyökkäilevä lapsi. Teini voi haluta kaverin kanssa käydä jossain putiikissa ostoksilla tai valokuvaus tms.
Osa tykkää mennä itsekseen ulkona kävellen lenkkiä, sää huomioiden tai jos on pyörätie (muut pitää huomioida siellä ja hiljentää), kirjastoon, puistoon tai olla kotona leikkimässä, tekemässä. Ajatella, lukea. 80-luvulla lapset saivat pyöräillä, uida (uimahallissa sai jäätelön), voimistella kotona, oli myös välineitä ja lautapelejä, kirjoja. Kaikenlaista puuhaa, maalaus, piirrustus, muuta, isot lapset valmistivat pirtelön keittiössä. Myös aikuisen mukaan mentiin johonkin kivaan paikkaan isompana kun osattiin käyttäytyä. Maaseudullakin on maisemia.
Musiikki ja mikä tahansa joukkuelaji (tai partio).
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin sähly tai koripallo. Ei jalkapallo eikä lätkä. Oma lapseni kyllä pelaa jalkapalloa, mutta mä en suosittele sitä harrastusta kenellekään.
On oikeasti ollut tosi vaikea uskoa, miten vähän lajiliitolla on mitään ohjeistusta seuroille. Seurat toimii ihan miten vain. Ja jokainen joukkue omalla tavallaan. Menin itse jopa jojoksi, niin että joukkueen toiminta on edes jossain määrin tasapuolista ja reilua. Töitä tehdään hiki hatussa, kiitosta ei saa, mutta joskus sydämessä läikähtää ilo, kun näkee lasten onnistumisia. Mutta siis: ei futis eikä lätkä. Näiden lajien parissa on kaikista hulluimmat vanhemmat. Ja osa seuroista ei ole kuullutkaan sanaa tasa-arvo. Pahimmassa tapauksessa juniorit maksaa miesten edarin kuluja.
Joo, oma lapseni lopetti futiksen, kun touhusta puuttui täysin suhteellisuudentaju. Juuri tuota touhua, että lapset harrastavat jotta vanhemmille ja seuran aikuisille tulisi hyvä mieli. Hatunnosto kaikille järkeville noissa piireissä.
Tietokone ja tietokonepelit. Fortnite voisi olla hyvä tuon ikäiselle.
Antaisin lapselle luettavaksi vanhoja seikkailuromaaneja ja ikätasolle sopivia historiakirjoja. Varhaisessa vaiheessa omaksuttu kirjallinen sivistys sekä kyky keskittyä laajoihin asiakokonaisuuksiin toimii perustana myöhemmälle älyn ja luovuuden kehitykselle.
Mäkin sanoisin, että lapsen kiinnostuksen mukaan on syytä mennä. Vanhempien raha- ja jaksamistilanne sitten rajoiksi. Jos lapsi on liikunnallinen, eikä ole selvää kiinnostusta, niin hyviä lajeja ovat ainakin telinevoimistelu (myös pojille, kyllä) ja paini/judo, ehkä myös yleisurheilu. Niissä saa roppakaupalla perusliikuntataitoja, joista on hyötyä, vaikka vaihtaisi lajia myöhemmin.
Sitten jos haluaa hyötypuolta miettiä laajemmin, niin esim partio- ja musiikkiharrastuksista saa osaamista joka voi olla arvokasta myöhemmin, joukkuelajeissa oppii yhdessä toimimista ja esim uinti on hyvästä vaikka ei jatkuisi pitkään, sillä uimataito ei voi olla koskaan liian hyvä.
Mulla on kolme lasta, jotka ovat kokeilleet ja harrastaneet vaikka ja mitä, yllämainitut mukaan lukien :D Voimistelun taiteelliset pikkuserkut sirkus ja cheer ovat myös superihania lajeja, ilmapiiri on huikea ja koen että lapset oppii sen vuoksi paljon muutakin kuin lajitaidot. Pojan jalkapallo on myös ollut huippua, mutta luulen että johtuu päävalmentajasta joka on mahtava tyyppi. Muuten lajin parissa on nähty ja kuultu välillä aika ikävää menoa :/ Samoin jääkiekko oli ihan jäätävää paskaa, never again. Ne vanhemmat on aivan seinähulluja.
Vierailija kirjoitti:
Tietokone ja tietokonepelit. Fortnite voisi olla hyvä tuon ikäiselle.
Tietenkin trollailet. Fortniten ikäraja on 12. Muuten juuri kaverini poisti sen teinipojaltaan, kun pelaaminen ei pysynyt lapasessa. Meillä yksi lapsista täyttää kohta 12 ja saa käydä kavereilla sitä katsomassa, mutta meille sitä ei tule. Kotimme ja arkemme on tarkoitettu toisenlaiseen toimintaan.
Ohjatut urheiluharrastukset pienestä saakka ovat enemmänkin vanhempien harrastuksia. Lapsen itsensä näkökulmasta vähintään yhtä hyvä asia tulevaisuuden kannalta on itsenäinen liikunta, mikä tosin taitaa olla harvinaistuva asia hyvin monien lasten ja nuorten keskuudessa.
15 vuotta täyttäneille lapsukaisille paras harrastus on pokuleeraus.
Miten olis jalkapallo? Sähly? En toki tiedä mitä maksaa, kun itselläni on tyttö.