Mikä on paras harrastus lapsille?
Mikä on sellainen harrastus, josta kouluikäiset lapset saavat onnistumisen kokemuksia, ystäviä, ja voivat kehittää älykkyyttä, sosiaalisia taitoja ja/tai fyysistä kuntoa. Mieluiten sellainen harrastus, jonka varusteisiin ei mene tolkuttomasti rahaa. Lapseni ovat 7- ja 5-vuotiaat pojat.
Lapset saavat tietysti myös itse olla valitsemassa harrastuksiaan, mutta saahan sitä vanhempana suositella jotain. Kertokaa kokemuksia, mistä omat lapsenne ovat tykänneet.
Ajattelen, että lapsille on nykypäivänä erittäin tärkeää olla mielekästä tekemistä sen puhelin/somekoukun tilalle.
Kommentit (74)
Kesällä heinätyöt, potunnosto ja halkojen hakkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että mahdollistan pojilleni yhden taideharrastuksen ja yhden urheiluharrastuksen. Mutta jos pitää sanoa yksi ainoa, niin nimeän sitten sen, joka on molempia. Eli vastaukseni on tanssi.
Millaista tanssia pojille on? Kaikki tanssiharrastukset tuntuvat olevan tytöille suunnattuja
Ihan niitä samoja tansseja ne pojatkin tanssii. Ei ole olemassa tyttöjen ja poikien tansseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarve lapsi ei harrastuksia kaipaa. Leikkiminen kavereiden kanssa on hyvä harrastus, kunhan se ei mene kännykän tuijottamiseksi.
Nyt eletään 2020-lukua eikä 1990 tai aiempaa. Lapset eivät kulje keskenään laumoissa ulkona avain kaulassa. Itse ulkoilin 90-luvulla kaverin kanssa jotain 5-6v:na ja leikimme muun muassa kiipeillen moottoritien viereisellä kalliolla. Pudotusta oli ihan vakavan onnettomuuden verran. Nykyään ei onneksi kaduilla näy tuon ikäisiä yksin tai keskenään leikkijöitä.
Liikunta täytyy nykyään järjestää aikuisten valvomana, lapset mielellään liikkuu ikätovereiden seurassa eikä pelkästään omien vanhempien. Leikkipuistoissa on nykyään hyvin harvinaista törmätä kouluikäisiin leikkijöihin.
Vanhemmathan voivat tässäkin ottaa homman haltuunsa ja alkaa leikkimään vaikka perinteisiä pihaleikkejä naapuruston lasten kanssa. Pari kolme kertaa viikossa pari tuntia, niin homma hoidettu ja ihan ilmaiseksi.
Näin meillä.
Lenkkeily. Esim se, missä mennään metsän poluilla maastossa. Painaa ulkona vapaa-aikansa.
Talvisin ehkäpä sitten salilla juoksumatolla.
Kunnon juoksukengät.
Junien bongaaminen eli kyttääminen.
Vai onko se enemmän ominaisuus, piirre, pakkomielle?
Ilmakitaran soittaminen, ei maksa ku vaivaa
luontoilu ja miel. metsä/suo/vesistöt
Vierailija kirjoitti:
Sekin on tärkeää, että lapsi pystyy itsenäisesti kulkemaan harrastukseen.
Aloittajan viisivuotiaskin?
magn kalastus tai aarteenetsintä, onkiminen
Ilmotin aikanaan viisvuotiaan lapsen johkin kansanopiston lastenliikunta-ryhmään. Osottautu että siellä kaikilla oli jo kaveri ja sai pitkälti juoksennella missä huvitti, niin se ei ollu semmosta mitä olin hakemassa. Just sitä yhdessä tekemistä kaipasin, kun sillon ei vielä muuten ollu kavereita.
Tanhuryhmä oli tosi hyvä homma. Toimi läheisen lastentarhan tiloissa. Vetäjä pätevä, tarpeeks tiukka että sai lapsukaiset keskittyyn välillä siihen askelten ja käännösten laskemiseen, ja silti kaikilla oli kivaa. Sama ryhmä toimi monta vuotta. Kuvittelin jo miten sit myöhemmin joskus matkustetaan johkin kansaiväliseen kansantanssi-tapahtumaan. No, siihen väliin tuli korona, ja se harrastus sitten jäi.
Siitä tykkäsin miten eri-ikästä väkee oli sit jossain tanhu-tapahtumissa. Sellasia eläke-ikäsiä jotka tunsi kaikki toisensa ja pyörähtelivät melko rauhallisesti. Ja sellasia nuoria aikuisia voimansa tunnossa jotka kyllä oli hikisiä ja hengästyneitä esityksensä lopussa. Ja sellasia pikkasen taaperoa vanhempia jotka oli ihan yli-hellyyttäviä melkeen sopivankokosissa asuissaan melkeen oikeeseen suuntaan oikeeseen aikaan menossa. Ja ite tykkään kansanmusiikista (lapsi myös)
Jalkapalloo laps harrasti lähinnä koska kaveritkin. Joukkue sinänsä oli mukava, vapaaehtois-valmentaja kiva ja pätevä. Kaikki pääsi pelaan. Lapsen mielestä laji oli turhan aggressiivista sittemmin innostui taekwondosta. Se ei oo halpaa, pitää olla vakuutus ja lisenssi, mutta seurassa hyvä henki ja selvästi siellä saa kannustavaa palautetta.
Partiookin kokeiltiin. Se ei ollu halpaa, pitkät listat tarvikkeita mitä piti pakata lapselle mukaan. Varmaan niitä ois kyllä saanu lainaankin. Itse olisin mieluiten ollu lauantai aamuna seittemältä vielä sängyssä, enkä lapsenkaa yhteiskyytiä odottamassa. (Ei niitä reissuja mitään joka viikonloppu ollu, mutta jos oli, nii lähtö kukonlaulun aikaan) Eniten se harrastus kuiten tökkäs henkilökemiaan, ei vaan ollu (lapsen mielestä) hyviä tyyppejä niissä aikuisissa.
Sanoisin että eniten vaikuttaa minkälainen tyyppi on harrastuksen vetäjänä. Ja kuinka kaukana harrastuspaikka on. Ja mistä laps innostuu. Ja ryhmäytyykö porukka.
Partion voi aloittaa 7-vuotiaana. Oppii käytännön taitoja, on ulkoilua, leirielämää, sosiaalisuutta...
Lapsi osaa itse valita, mitä hän haluaa urheilla ja harrastaa, ei siihen tarvita vanhempien "neuvoja".
Minun lapseni harrastavat uintia ja lentopalloa. Meillä vanhemmilla on jonkin verran taustaa näissä lajeissa, joten osaamme eläytyä harrastuksiin sekä neuvoa ja tukea, jos tarvitaan. Tyttäreni soittaa myös kitaraa ja käy soittotunneilla nuoren musiikin opiskelijan luona. Kaikki ovat toistaiseksi viihtyneet harrastuksissaan, ja niin pitääkin olla. Vastentahtoinen harrastaminen loppuu yleensä lyhyeen.
Vierailija kirjoitti:
Se, mistä lapset itse tykkäävät.
Edullisimmasta päästä joukkuelajesta ainakin on lentopallo, mutta se nyt toki ei jokaiselle sovi.
Ihme peukutuksia ja ehdotuksia. Ei alle 10-vuotiaan laji voi olla lentopallo, nyt valot päälle. Jalkapallo, sähly, jääkiekko, partio, ehdotan.
Kyllä minä voin suositella kaikille tenaville perspalloa! On nimittäin huomattavasti hauskempi muunnos polttopallosta.
Kevääatä syksyyn suohiihto. Porkat käteen. Siinä se.
5- ja 7-vuotiaiden kannattaisi kokeilla mahdollisimman monipuolisesti eri urheilulajeja ja taideharrastuksia, että tietäisivät mitä kaikkea voi tehdä, ja jotta heillä olisi monipuoliset valmiudet sitten myöhemmin tehdä, mitä kiinnostaa.
Tuon ikäisille hyviä harrastuksia ovat muskari tai musiikkiopiston soitinesittelykurssi, parkour, paini, karate kids, temppujumppa, lastentanssi, suunnistuskoulu (jos on hyvä lukuhommissa), yleisurheilukoulu ja lastensirkus. Ja tietenkin mahdollisimman paljon normaaleja pihapelejä, trampalla hyppimistä, pyöräilyn ja luistelun harjoittelua jne.
Nyt eletään 2020-lukua eikä 1990 tai aiempaa. Lapset eivät kulje keskenään laumoissa ulkona avain kaulassa. Itse ulkoilin 90-luvulla kaverin kanssa jotain 5-6v:na ja leikimme muun muassa kiipeillen moottoritien viereisellä kalliolla. Pudotusta oli ihan vakavan onnettomuuden verran. Nykyään ei onneksi kaduilla näy tuon ikäisiä yksin tai keskenään leikkijöitä.
Liikunta täytyy nykyään järjestää aikuisten valvomana, lapset mielellään liikkuu ikätovereiden seurassa eikä pelkästään omien vanhempien. Leikkipuistoissa on nykyään hyvin harvinaista törmätä kouluikäisiin leikkijöihin.