Ahdistaa, ettei ole viisikymppisenä mitään omaisuutta

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita haudan odottelijoita. Ettekö halua elämässänne mitään sellaista minkä raha mahdollistaisi, koska "hautaan ei saa rahoja" ? Onko se hauta joku ihanuuden huipentuma jota kannattaa odottaa koko elämä ?

Näiden käärinliinassa ei ole taskuja -ihmisten ongelma ei todellakaan ole se, etteivät haluaisi mitään, mitä rahalla voi saada. Päin vastoin, tuhlaavat kaikki rahansa tässä ja nyt, koska ei sillä säästämisellä kumminkaan heti miljoonaa saisi ja koska se hauta, tiedättehän. Oikeuttavat siis hupsun elämänsä sillä, että sitten kuoleman kohdalla ollaan taas kaikki samalla viivalla.

Me säästäväiset ja sijoittavaiset sen sijaan haluamme nimenomaan mukavia huolettomia vuosia ennen sitä kuolemaa. 

Kuvioon muuten kuuluu, että tuhlaavaiset heinäsirkat messuavat tuota mitään et mukaasi saa -mantraa silloin nuorempana, mutta muuttuvat hirveän kateellisiksi säästäväisemmille sitten, kun ne säästöt ja sijoitukset alkavat näkyä heillä parempana elintasona. Kokevat jotenkin epäreiluna, että jonkun elintaso menee noin viekkaalla konstilla hänestä ohitse, vaikka juuri hän niin on painottanut sitä elintasoaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan ap, se lapsiparka perii jo isältään kaksi omakotitaloa, kesämökin ja yrityksen. Mitä sen vielä sulta pitäisi periä, että olisit tyytyväinen?

Kaksi rämää omakotitaloa ja rämän kesämökin, kun mies ei halua remontoida. Ehkä ajattelin, että olisin voinut antaa rahaa, niin olisi saanut kunnon asunnon.

Olet kyllä Ammattivalittaja varsinainen loispistiäinen. Miesparka raataa itsensä henkihieveriin muutenkin, 24/7 töissä ilman vapaita ja lomia. Millä ihmeen ajalla se vielä rouvan mieliksi remontoisi?

Mietipä kenellä teistä on vapaa-aikaa 24/7. Ole vähän aikaa valittamatta ja ota itse vasara ja kirves käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan ap, se lapsiparka perii jo isältään kaksi omakotitaloa, kesämökin ja yrityksen. Mitä sen vielä sulta pitäisi periä, että olisit tyytyväinen?

Kaksi rämää omakotitaloa ja rämän kesämökin, kun mies ei halua remontoida. Ehkä ajattelin, että olisin voinut antaa rahaa, niin olisi saanut kunnon asunnon.

Olet kyllä Ammattivalittaja varsinainen loispistiäinen. Miesparka raataa itsensä henkihieveriin muutenkin, 24/7 töissä ilman vapaita ja lomia. Millä ihmeen ajalla se vielä rouvan mieliksi remontoisi?

Mietipä kenellä teistä on vapaa-aikaa 24/7. Ole vähän aikaa valittamatta ja ota itse vasara ja kirves käteen.

Mies ei halua, että minä remontoin. Eikä halua että minä maksaisin ja tilaisin remonttimiehen. Mies ei enää tee läheskään niin paljon töitä kuin joskus aikanaan.

Lapsesi voi ja hankkia oman omaisuutensa 

Ala säästämään joka kuukausi vaikka muutama kymppi johonkin osakkeisiin niin saat jotain säästettyä eläkkeelle.

Mutta voi olla myös velaton. Jollain voi olla miljoonan kämppä ja kaksi velkaa. Netto negatiivinen milli.

Se on kyllä ikävää. Mitään ei voi tehdä, missään ei voi käydä, eikä ikinä voi kuin olla vaan. On täyttä roskaa, että raha ei tuo onnea. Kyllä se tuo ja helpottaa arkea, kun ei tarvitse huolehtia raha-asioista tai siitä saako jollain viikolla mitään syötävää. Oma auto, oma talo, oma kesämökki ja jonkin verran sijoituksia. Noilla pärjäisi jo.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä ikävää. Mitään ei voi tehdä, missään ei voi käydä, eikä ikinä voi kuin olla vaan. On täyttä roskaa, että raha ei tuo onnea. Kyllä se tuo ja helpottaa arkea, kun ei tarvitse huolehtia raha-asioista tai siitä saako jollain viikolla mitään syötävää. Oma auto, oma talo, oma kesämökki ja jonkin verran sijoituksia. Noilla pärjäisi jo.

Ei minulla ole tuollaista.ap

Minulla on nyt viisikymppisenä maksettu omistusasunto, mökki, auto, vene, sijoituksia. Lainaakin kyllä, mutta se lyhentyy hyvin. 

Monilla ystävilläni ei ole yhtään mitään, paitsi velkainen omistusasunto. He ovat matkustelleet rahansa. Ostaneet kalliit autot molemmille silloin, kun meillä oli yksi yhteinen edullinen pikkuauto. Shoppailleet merkkivaatteita, intoilleet käsilaukuista silloin, kun se oli muotia.

Nyt nämä ovat kateellisia ja sanovat, että hyvähän minun on kun ei edes tarvitse matkustella. On se mökki ja venekin. 

Jotenkin tosi tosi vaikea suhtautua siihen kaunaisuuteen. Omasta mielestään heille siis kuuluisi vähintään sama kuin mitä minulla on, koska he ovat aina ennenkin eläneet äveriäämpää elämää? Sori kun se ei mene niin. 

Olen 64-vuotias eikä minulla ole mitään omaisuutta. Säästöjä jkv, puskurinomaisesti. Ei haittaa. En halua omistaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita haudan odottelijoita. Ettekö halua elämässänne mitään sellaista minkä raha mahdollistaisi, koska "hautaan ei saa rahoja" ? Onko se hauta joku ihanuuden huipentuma jota kannattaa odottaa koko elämä ?

Sinähän olet ymmärtänyt täysin päin persettä. Koska rahojaan ei saa hautaan niin kaikki sileäksi ja heti.

Itse ajattelen toisin. Annan säästöni ja saadut perinnöt eteenpäin lapsilleni. Kouluja käyneenä pystyin tähän. Nyt ikää 45 ja nettovarallisuutta noin 420 tonnia. Asunnon osuus tästä noin 100 tonnia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan suotta, koska ei täältä mitään hautaan saa. 

Ei saa mutta haluan jättää lapsilleni perintöä.

Ei aloittaja

Mihin sinä omaisuutta tarvitset?

Minä olen nyt 59 eikä minulla ole enää omaisuutta. Kaikki oli hyvin 15 vuotta sitten, omi omakotitalo, 2 autoa, mökki ylläksellä ja 3 kertaa vuodessa Malagassa. Sitten tuli ero. Kun ei muuten saatu taloudellista eroa, sovittiin että molemmat antavat kolmelle lapselle tasan jakaen 100000 euroa kun talo saatiin myytyä. Loput voi pitää itse.

Asun vuokrahuoneistossa, omistan vanhan corollan ja aamulla piti miettiä, maksanko sähkölaskun vai ostanko tällä viikolla ruokaa lainkaan. Mutta olen onnellinen, nyt jo aikuiset lapset käyvät viikottain, en laita mitään erikoista. Olen löytänyt rauhan, en halua omaisuutta. Se on painolasti, huolien aihe ja kallis huolehdittava, olipa se missä muodossa tahansa.

Nautin elämästä, todella.

Olen huomannut, että jotkut saa rahaa säästöön ja jotkut eivät millään. Tulot voi olla yhtä pienet tai yhtä suuret. Joillain aina kaikki menee ja toisilla ei. Riippuu persoonasta.

Ei mullakaan ole. En ole halunnut omaa asuntoa koskaan. Koen sen riesaksi. En halua sitoa rahaa johonkin keskinkertaiseen läävään, jota pitää laittaa ja huoltaa ja murehtia. Tämä on oma valintani eikä kuulu muille. Suomalaisilla on joku ihme fiksaatio omaan asuntoon. No, nyt on maaseudut pullollaan taloja, joita ei osta kukaan.

Kaupunkiasunnon vielä jotenkin ymmärtää, se kun harvoin menettää arvonsa. Mutta itse en sellaistakaan halua, koska osakeasuminen on mitä on. En jaksaisi sitä vääntöä ja haluamisia taloyhtiön hallituksessa ja kaikenlaista urpoilua yhteiskäyttöautojen ja remonttien kanssa.

Osakesäästäminen sitten taas... Korona-aikana salkkujen arvosta lähti reippaasti, en tiedä onko noussut takaisin vieläkään. Minua ei kiinnosta tuokaan. Olen työssäkäyvä ja rahaa jää koko ajan ihan mukavasti tilille, mutta käytän sen tosiaan vielä viisikymppisenäkin mieluummin matkusteluun ja hemmotteluun kuin johonkin tylsyyksiin.

Miksi pitäisi olla omaisuutta? Minä olen saanut matkustella, syödä ravintoloissa, ostella kauniita vaatteita (ja saan vieläkin). En elä tulevaisuudessa koska en todellakaan voi tietää että olen terve kun pääsen eläkkeelle. Moni säästää ja säästää silloin kun on vielä terve ja jaksaisi matkustaa ym. ja sitten kuolee sydäriin tai syöpään juuri eläke iässä, siihen ne haaveet jäivät. Kymmenen vuoden kuluttua olen päässyt eläkkeelle ja tulen sillä toimeen ihan hyvin ilman säästöjä. Elämä pitää elää, eikä koko ajan peläta tulevaa tai elää huomista varten. Ankea mentaliteetti.

Mää oon kitupalkasta säästäny ittelleni asunnon ja vähän puskurirahaa vanhuuden varalle. Edelleen elän niukasti mutta onpahan sitte vanhana rahaa lääkäriin ja lääkkeisiin. Tosin alkuperäinen suunnitelma oli että ois rahaa bingoon, päivätansseihin ja risteilyihin mutta tää terveydenhuolto on menny tälläseks.;)

Ihan tutkitusti yhtään mikään ei lisää ihmisen onnellisuutta niin paljon kuin riittävä puskurivarallisuus, että voi suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutkitusti yhtään mikään ei lisää ihmisen onnellisuutta niin paljon kuin riittävä puskurivarallisuus, että voi suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti. 

Ja mistäs me tällaisen tutkimuksen löydämme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suotta, koska ei täältä mitään hautaan saa. 

 

Tuossa on vielä 30v jäljellä. Muilla alkaa olla asunto, auto, kesämökki jne. maksettu. Ap:llä ei ole vanhuuden turvaa. Saattohoitoon siirretään syöpäpotilaita, joita olisi voitu vielä auttaa. Silloin pitää olla omaa rahaa, jotta pääsee yksityiselle.

Mitkä 30 vuotta? Saattaa olla jäljellä 30 minuuttia, 30 tuntia tai 30 päivää. Kuten laulussa sanotaan, tulevaisuus on epävarmaa ja loppu on aina lähellä.