Onko lapsen käytös koulussa opettajan vai vanhempien ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Jos kouluilla ei ole osaamista toimia eritavoin käyttäytyvien kanssa niin pitäisikö siellä koululla pysähtyä miettimään mikä on?

Ei ole osaamista. Opettajankoulutuksessa ei ollut sanaakaan lasten mielenterveysongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Koulukodeissa on kuri.

Eipä juurikaan ole. Myös siellä on otettu käyttöön positiivinen kasvatus, ja lisäksi lastensuojelulain pykälät rajoittavat toimintaa vahvasti.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin pienestäkin vastaansanomisesta joutui nurkkaan seisomaan tai eristyshuoneeseen.

Vanhempien ongelma ehdottomasti. Vanhempien tärkein tehtävä on opettaa lapsistaan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Tämä tuntuu olevan nykyvanhemmilla aivan hukassa. 

Opettaja siitä enemmän kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen käytös on aina aikuisen vastuulla, olkoot se aikuinen kuka tahansa. Tänä päivänä sysätty lapsi tietokoneiden, koirien, puhelimien, vuoroviikkokotien heittopussina yms "kasvatettavaksi". Pois pois aina jonnekin muualle kuin vanhemmille itselleen. Kunhan vaan saa lapsivapaata!

Kun itse aloitin ekaluokan 90-luvun puolivälissä, heti ensimmäinen asia joka meille ensimmäisenä päivänä koulun säännöistä kerrottiin oli se, että jokainen oppilas on itse vastuussa omasta käytöksestään.

Eikö koululaisille enää sanota noin? Tosiaanko aikuiset ovat nykyään vastuussa kouluikäisten käytöksestä?

Vierailija kirjoitti:

Jos kouluilla ei ole osaamista toimia eritavoin käyttäytyvien kanssa niin pitäisikö siellä koululla pysähtyä miettimään mikä on?

Jos et töissä osaa käyttätyä työpaikan tavoin, kuinka kauan sulla on työpaikka? 

Jos jokainen koulussa käyttäytyy kuten haluaa, ei siitä vain tule mitään.  Jos niin haluaa jatkaa, voi palkata yksityisopettajan. Tai ehkä steiner-koulu voisi sopia. 

Koulun tärkeänä tehtävänä on opettaa lapset yhteiskuntakelpoisiksi. Ts. noudattamaan yhteisiä sääntöjä ja käytöstapoja. Esimerkiksi oman vuoron odottaminen on monelle nykylapselle vaikeaa.  

Riippuu täysin tilanteesta. Eikä mielestäni edes voi kysyä kenestä ne johtuu vaan mistä. Syyllisten etsimisen sijaan pitää keskittyä syihin jos haluaa johonkin muutosta.

Kyllä opellakin pitää olla vähän selkärankaa pitää auktoriteettia yllä, koska jos tuon ikäiset huomaa hiirulaisopen ja pääsevät niskan päälle, niin opea viedään ku litran mittaa. Näitäkin on nähty.

Olipa kerran semmoinen tapaus, että opettaja oli kiusaaja. Yllytti muut koukukaverit myös kiusaamaan ja tarkkailemaan sekä raportoimaan hänelle, siis opettajalle.

Tosiaankin, miksi nykyään on jo pienillä koululaisilla mielenterveysongelmia.? Laidasta laitaan. Eikä tahdota ymmärtää puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kouluilla ei ole osaamista toimia eritavoin käyttäytyvien kanssa niin pitäisikö siellä koululla pysähtyä miettimään mikä on?

Koulun tehtävä on pitää kuria oppilaille eikä toimia jonakin terapeuttina. Eikä huono käytös ole luonnonlaki vaan oppilas päättää itse omasta käytöksestään.

Suurin virhe mikä kouluissa on 2000-luvulla tehty on se, että huonokäytöksisiä oppilaita alettiin "tukemaan" sen sijaan, että heidät laitetaisiin aisoihin.

Kaikki lähtee kotoa ja eskaloituu koulussa. Kotona jos mielistellään, myötäillään, annetaan kaikki periksi, niin koulussa joutuu törmäyskurssille kun ei kaikki olekaan oman mielen mukaan. Lapset tarvii rajoja, rakkautta, aikaa, huomiota ja terveet esikuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiaankin, miksi nykyään on jo pienillä koululaisilla mielenterveysongelmia.? Laidasta laitaan. Eikä tahdota ymmärtää puhetta.

Ne diagnoosit ovat vaan tekosyitä mitä lapsille haalitaan jotta voidaan esittää, että sille ei muka mahdeta mitään että lapsi on häirikkö.

Huomaa kyllä ettei moneltakaan löydy ymmärrystä erilaisista neurotyypeistä. Oman lapsen koulussakaan ei haluttu yhtään nähdä, kuinka aistikuormittava paikka se oli lapselle. Ulkoistivat täysin oman sokeutensa kotioloihin, vaikka useampi sosiaali- ja terveysalan ammattilainen siviilissä minut ja lapsen nähtyään totesivat, kuinka hyvät, luontevat ja rakastavat välit meillä on ja kuinka jaksan lasta opastaa, lasta kuvailivat ihanaksi ja aurinkoiseksi, kuormittumisen aiheuttamista ongelmista ollut tietoakaan. Paitsi siellä koulussa.

Vastustan inkluusiota, ihan kaikki voittaisivat, jos autistit saisivat olla jossain ihan erillisissä paikoissa omissa kouluissaan, eikä kuormittumassa erilaisten lasten keskellä kaikin tavoin asitikuormittavassa rakennuksessa ja ympäristössä. Pienissä kyläkouluissa inkluusio voi toimia, kun kuormitusta ei pääse syntymään liikaa.

Ei esim. oma lapseni tule ns. yhteiskuntakelpoiseksi kurilla, vaan rauhallisuudella ja rajoilla. Nykyään tuntuu ettei yhteiskunta ole enää ihmiskelpoinen, kun yhteiskuntakelpoisuus tarkoittaa iloisesti hymyillen turpaan ottamista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tilanteesta. Eikä mielestäni edes voi kysyä kenestä ne johtuu vaan mistä. Syyllisten etsimisen sijaan pitää keskittyä syihin jos haluaa johonkin muutosta.

Juuri näin: mikä on ratkaisu, eikä kenen on syy. 

 

Ajatusleikki: lapset voivat huonosti, koska vanhemmat tekevät töitä liikaa. Kerrotaan vanhemmille, että pitää rajata työntekoa ja viettää lapsen kanssa enemmän aikaa. Joko toinen vanhempi jää kotiin, molemmat tekee puolta päivää tai jms. Jos rahat eivät riitä asuntolainan maksuun, niin sitten pitää muuttaa vuokralle, koska lapsen hyvinvoinnin on mentävä maallisen mammonan keräämisen edelle. 

 

Loppujen lopuksi kyse on arvovalinnoista.

Koulukiusaajille ja muille häiriköille pitää perustaa sisäoppilaitoksia, jossa kiusaajat saavat ottaa turpiinsa toisiltaan. Jos oppii olemaan ihmisiksi, pääsee takaisin omaan kouluunsa. Toimii pelotteena.