Turvallisen kiintymyssuhteen luomisesta puhutaan tuleville vanhemmille liian vähän!
Mielestäni pitäisi selkeämmin kertoa siitä, mitä voi itse tehdä, jotta kiintymys lapseen muodostuisi turvalliseksi. Ja mielellään myös mainita riskeistä, joita saavat aikaan vaikka vaan se, että on kännykkäriippuvainen vanhempi tai jos koko ajan vain huutaa lapselleen ja uhkailee.
Jokaisen vanhemman tulisi saada kuulla esimerkkejä kiintymyssuhteeltaan häiriintyneen käyttäytymisestä.
Tutkijoidne mukaan esimerkiksi nuo älylaitteet alkaa olla jo yksi vahingollinen lapsuuden kokemus, josta voi seurata kehityksellistä traumatisoitumista.
Kommentit (11)
Jos älylaitteet on noin vahingollisia, loogisempaa olisi kieltää ne kokonaan.
Kuvitellaan tilanne, jossa mulla ei ole ollenkaan älypuhelinta mutta mitä väliä sillä on, kun koko muu yhteiskunta on niihin liimautunut. Joo, lapsi ei saa kokemusta siitä että äiti on liimautunut puhelimeensa mutta joutuu luultavasti monessa muussa tilanteessa puhelimen kanssa kakkoseksi ja ehkä itse tulevaisuudessa niihin koukuttuu, vähintään kun on tarpeeksi vanha itse sellaisen hankkimaan. Niiltä en voi lastani suojella niin kauan kuin koko muu maailma on mitä on.
(Olen yhden lapsen vanhempi ja periaatteeni on että en selaa puhelinta hänen seurassaan, ei huolta.)
Lässyn lässyn, yli mennyt lapsikeskeisyys pilasi lapset. Tärkein kodistani saamani perintö on umpisurkea itsetuntoni.
Vierailija kirjoitti:
Jos älylaitteet on noin vahingollisia, loogisempaa olisi kieltää ne kokonaan.
Kuvitellaan tilanne, jossa mulla ei ole ollenkaan älypuhelinta mutta mitä väliä sillä on, kun koko muu yhteiskunta on niihin liimautunut. Joo, lapsi ei saa kokemusta siitä että äiti on liimautunut puhelimeensa mutta joutuu luultavasti monessa muussa tilanteessa puhelimen kanssa kakkoseksi ja ehkä itse tulevaisuudessa niihin koukuttuu, vähintään kun on tarpeeksi vanha itse sellaisen hankkimaan. Niiltä en voi lastani suojella niin kauan kuin koko muu maailma on mitä on.
(Olen yhden lapsen vanhempi ja periaatteeni on että en selaa puhelinta hänen seurassaan, ei huolta.)
Nykyajan vanhemmat selaavat puhelinta hetkinä kun pitäisi aivan pientäkin vauvaa katsella silmiin. Kyse on äärimmäisen haitallisesta käyttäytymisestä joka vaikuttaa jo pienen vauvan kehitykseen negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos älylaitteet on noin vahingollisia, loogisempaa olisi kieltää ne kokonaan.
Kuvitellaan tilanne, jossa mulla ei ole ollenkaan älypuhelinta mutta mitä väliä sillä on, kun koko muu yhteiskunta on niihin liimautunut. Joo, lapsi ei saa kokemusta siitä että äiti on liimautunut puhelimeensa mutta joutuu luultavasti monessa muussa tilanteessa puhelimen kanssa kakkoseksi ja ehkä itse tulevaisuudessa niihin koukuttuu, vähintään kun on tarpeeksi vanha itse sellaisen hankkimaan. Niiltä en voi lastani suojella niin kauan kuin koko muu maailma on mitä on.
(Olen yhden lapsen vanhempi ja periaatteeni on että en selaa puhelinta hänen seurassaan, ei huolta.)
Nykyajan vanhemmat selaavat puhelinta hetkinä kun pitäisi aivan pientäkin vauvaa katsella silmiin. Kyse on äärimmäisen haitallisesta käyttäytymisestä joka vaikuttaa jo pienen vauvan kehitykseen negatiivisesti.
JA jollain valistavalla lippulappusellako tämä korjataan?
Monella on varmaan nykyään niitä autismin piirteitä ja kielen kehityksen viivettä, joka ei johdukaan muusta kuin siitä, että vuorovaikutus on tapahtunut pienestä pitäen joko ns. still face -kokeen muodossa (katsokaa YouTubesta ) ja myöhemmin tuijottamalla ääliömäisiä youtube-videoita kaiken päivää. Pitää perehtyä onko tästä tutkimusta jo tehty mutta lähipiirissä olen huomannut jo tällaista kehitystä. Nepsyjä on joka paikka täynnä eivätkä ne kaikki voi olla nepsyjä oikeasti
Vierailija kirjoitti:
Jos älylaitteet on noin vahingollisia, loogisempaa olisi kieltää ne kokonaan.
Kuvitellaan tilanne, jossa mulla ei ole ollenkaan älypuhelinta mutta mitä väliä sillä on, kun koko muu yhteiskunta on niihin liimautunut. Joo, lapsi ei saa kokemusta siitä että äiti on liimautunut puhelimeensa mutta joutuu luultavasti monessa muussa tilanteessa puhelimen kanssa kakkoseksi ja ehkä itse tulevaisuudessa niihin koukuttuu, vähintään kun on tarpeeksi vanha itse sellaisen hankkimaan. Niiltä en voi lastani suojella niin kauan kuin koko muu maailma on mitä on.
(Olen yhden lapsen vanhempi ja periaatteeni on että en selaa puhelinta hänen seurassaan, ei huolta.)
Omassa lapsuudessani vanhemmat lukivat koko ajan. He olivat kyllä koko ajan läsnä, mutta henkisesti jossain muualla: tehtiin väitöskirjoja ym. Mielestäni on sama, lukeeko vanhempi perinteistä lehteä tai kirjaa, vaiko älylaitetta. Vietin myös viikottain tunteja yksin lukitussa autossa niin nuoresta kuin jaksan muistaa, milloin missäkin parkkipaikalla vanhemman ollessa kopioimassa 500-sivuista kirjaa, kaupassa, pankissa ym. 5-vuotiaasta eteenpäin seuranani myös vastasyntynyt veljeni.
On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa.
Vierailija kirjoitti:
On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa.
Samaa voi sanoa toisten vanhemmuutta arvostelevista ihmisistä: siihen kelpaa kuka vain (omasta mielestään). Olisi hyvä saada jokin laatusertifikaatti siihenkin puuhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos älylaitteet on noin vahingollisia, loogisempaa olisi kieltää ne kokonaan.
Kuvitellaan tilanne, jossa mulla ei ole ollenkaan älypuhelinta mutta mitä väliä sillä on, kun koko muu yhteiskunta on niihin liimautunut. Joo, lapsi ei saa kokemusta siitä että äiti on liimautunut puhelimeensa mutta joutuu luultavasti monessa muussa tilanteessa puhelimen kanssa kakkoseksi ja ehkä itse tulevaisuudessa niihin koukuttuu, vähintään kun on tarpeeksi vanha itse sellaisen hankkimaan. Niiltä en voi lastani suojella niin kauan kuin koko muu maailma on mitä on.
(Olen yhden lapsen vanhempi ja periaatteeni on että en selaa puhelinta hänen seurassaan, ei huolta.)
Omassa lapsuudessani vanhemmat lukivat koko ajan. He olivat kyllä koko ajan läsnä, mutta henkisesti jossain muualla: tehtiin väitöskirjoja ym. Mielestäni on sama, lukeeko vanhempi perinteistä lehteä tai kirjaa, va
Omassa lapsuudessani äiti teki töitä koko ajan. Aina hän muisti kertoa kuinka hän on yksinhuoltajana huolehtinut minusta vuosikaudet tehden samalla raskasta ja vaativaa työtään. Todellisuudessa en nähnyt kuin hänen omien tarpeidensa mukaan, todella harvoin. Oikeasti olen ollut itse yksinhuoltaja.
Aina muistetaan mainita mystinen lapsen etu. Yleensä ne, jotka puhuvat lapsen edusta, puhuvat omista ennakkoluuloistaan siitä, minkälaista on hyvä vanhemmuus. Ihminen on selvinnyt simpansseista pisimmälle juuri siksi, että meillä on ollut heimossa muitakin hoitamassa lapsia kuin se pyhä äiti.
Kyllä neuvolassa nykyään kerrotaan kurikasvatuksen haitoista. Kuten siitä, ettei kuri mahdollista turvallista kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä, koska lapsi joutuu pelkäämään vanhempansa reaktioita.
Olet ihan oikeassa. Lapsuuden kiintymyssuhde on isossa roolissa kun aikuisena aletaan muodostaa parisuhteita. Esim. Välttelevä ja ristiriitainen tai näiden sekoitus hankaloittaa parisuhteita todella paljon sekä myös omaa vanhemmuutta. Toli näille voi itse tehdä jotain jos ne tunnistaa. Vaan moni välttelevästi kiintynyt ei ainankaan tunnista.