Miten ihmiset on pystyneet elämään Suomen pimeydessä ilman sähkövaloa?

Niin. Tai Venäjällä tai Ruotsissa. Vähän joka paikassa. Suomessa vielä kylmää.

On muuten varmaan ollut aivan tajuttoman masentavaa. Niillä ei ollut edes mitään sähkön tuomia viihdykkeitä, vaan istuivat vaan päreen loimotuksessa ja veistelivät puu-kippoja tai kehräsivät lankaa 🥺🥺🥺

aika pimeä oli Helsinki kun sähkö kallista ja kaikki maksaa niin paljon muutenkin

Äitini synnyinpaikassa näin on edelleen. Ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä. Lähimpiin katuvaloihin on kilometrejä matkaa eikä yli kilometrin säteellä ole kuin yksi naapuri.

Miten ne nyt sähköä, telkkaa ja pelikonsoleita kaipaisivat kun eivät tienneet sellaisia olevankaan?

Täällä ei voi olla yli puolet vuodesta järjetön pimeys, kun puolet vuodesta täällä on kuitenkin valoisampaa kuin eteläisemmillä seuduilla.

Niin, pimeessä tehtäviä aktiviteetteja oli vähän, mutta lapsia syntyi.

Päreitä poltettiin hirsien raoissa ennen, voi vain kuvitella sitä savun määrää, savupirteiksi niitä asuntoja sanottiinkin. Kynttilöitä on varmaan käytetty pitkään varakkaammissa huusholleissa.

Sitten yleistyivät öljylamput ja joku muistaa varmaan lapsuudestaan Tilley-lampun, siinä oli hyvin kirkas valo. Se taisi olla jollain polttoaineella tai kaasulla toimiva.  Painetta siihen pumpattiin. Muistan tuon Tilleylampun, kun rakennettiin omakotitalo lapsena ollessani ja rahat loppui, eikä sähköjä voitu silloin hankkia, eikä myöskään sisävessaa, vaikka sille oli viemäriputki valmiina.

Mitään kynttilöitä! Ne oli kalliita eikä sieltä torpista mihinkään ostoksille päässyt.

Päre vaan hirsien väliin ja vot, valo tuli.

Ihan hyvin eletään. Mökillä ei ole sähköjä eikä vesijohtoja. Keväästä kun lumet sulaa-syksyyn  kun tulee lunta olen siellä metsän keskellä, järven rannalla.  Järvi heijastaa valoa ettei ihan säkkipimeää ole syksyllä. Taskulamppu ja otsalamppu huusi matkalla, sisällä valaisee takka, kynttilät ja led kynttilät, otsalamppu päässä luen ja askartelen, kudon. Ihanan rauhallista ja tunnelmallista..  Porot kulkee pihassa, ja käyn pitkillä kävelyillä poropolkuja pitkin, eväät ja kuukkelit seurana. 

Kyllä tässäkin ajassa on paljon ahdistava. Kerrostaloissa ihmiset on niinku jossain laatikossa, älylaitteillaan tai telkkaria töttäten. Mä olisin ehkä mieluiten jäänyt muutaman vuosikymmenen taakse ja siihen olis voinu pysähtyä tämä kirottu "kehitys".

Musta on kyllä kiva lukea romaaneja vanhoilta ajoilta ja eläytyä siihen aikaan.

A on hyvä ja ostaa sähköttömän mökin. Tai varaa sähköttömästä mökistä loman. Aikamatkalle pääsee kyllä.

Vierailija kirjoitti:

On muuten varmaan ollut aivan tajuttoman masentavaa. Niillä ei ollut edes mitään sähkön tuomia viihdykkeitä, vaan istuivat vaan päreen loimotuksessa ja veistelivät puu-kippoja tai kehräsivät lankaa 🥺🥺🥺

Ja NUSSIVAT

Ne eli elämää siitä tietosuudesta käsin missä ne sillon oli. Ihmisen silmä tottuu kyllä pimeyteenkin, sen tietää jokainen kuka on ollut esim armeijan leirillä metässä viikon putkeen pimeässä. Sä alat hahmottamaan kaiken ihan eri tavalla. Se pimeys ei oo enää edes pimeää. 

Ja onhan niillä ollu vaikka mitä lyhtyjä ja nuotioita ja takkoja jne. Kyllä sitä valoa on ollu vaikka kuinka. Eikä ne tienny mitään nykyajan vehkeitä sillon. Ne oli paljon onnellisempia kuin me koska ne oli lähempänä sitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Eli siis lähempänä itseään ja rakkautta ja perhettä, ne kehitty henkisesti enemmän kuin nykyajan ihminen. 

Sen takia entisajan ihminen oli viisas, koska se oli henkisempi kun sillä ei ollu mitään materiaa tai vehkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Päreitä poltettiin hirsien raoissa ennen, voi vain kuvitella sitä savun määrää, savupirteiksi niitä asuntoja sanottiinkin. Kynttilöitä on varmaan käytetty pitkään varakkaammissa huusholleissa.

Sitten yleistyivät öljylamput ja joku muistaa varmaan lapsuudestaan Tilley-lampun, siinä oli hyvin kirkas valo. Se taisi olla jollain polttoaineella tai kaasulla toimiva.  Painetta siihen pumpattiin. Muistan tuon Tilleylampun, kun rakennettiin omakotitalo lapsena ollessani ja rahat loppui, eikä sähköjä voitu silloin hankkia, eikä myöskään sisävessaa, vaikka sille oli viemäriputki valmiina.

Myöhemmin tuon talon möivät ja rakensivat hienomman toiselle puolelle Suomea, kun töitä riitti. Se talo meni sitten sukulaiselle annetun lainan takuun maksuun edellisessä suuressa lamassa. Eli hirveästi työtä ja kaikki valui hiekkaan maan talouden romahdettua.

Moni on kysynyt lainan takaajiksi joskus minuakin, mutta saa vapaasti arvata olenko suostunut.

Mitä ahdistavaa siinä pimeydessä on? Ja vastaavasti puolet vuodesta on ollut valoisaa.

Vierailija kirjoitti:

On muuten varmaan ollut aivan tajuttoman masentavaa. Niillä ei ollut edes mitään sähkön tuomia viihdykkeitä, vaan istuivat vaan päreen loimotuksessa ja veistelivät puu-kippoja tai kehräsivät lankaa 🥺🥺🥺

Tuohan kuulostaa mukavalta. Paljon mieluummin torpassa päreen loimussa kuin naama kiinni kännykän ruudussa.

Onneksi pimeää on vain Suomessa ja nykyisin kaikki elävät valaistuissa kodeissa turvassa ja lämpimässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin eletään. Mökillä ei ole sähköjä eikä vesijohtoja. Keväästä kun lumet sulaa-syksyyn  kun tulee lunta olen siellä metsän keskellä, järven rannalla.  Järvi heijastaa valoa ettei ihan säkkipimeää ole syksyllä. Taskulamppu ja otsalamppu huusi matkalla, sisällä valaisee takka, kynttilät ja led kynttilät, otsalamppu päässä luen ja askartelen, kudon. Ihanan rauhallista ja tunnelmallista..  Porot kulkee pihassa, ja käyn pitkillä kävelyillä poropolkuja pitkin, eväät ja kuukkelit seurana. 

Joo no tuo nyt on ihan yleistä viettää kesiä mökillä. Vähän eri asia, tuo on sun oma valinta ja eihän kesäisin pimeää olekaan. Lähinnä maalailin mielessäni niitä lukemattomia suomalaisia kyliä keskellä pimeintä talvea ilman valon pilkahdustakaan mökistä toiseen. 

Ihmisillä oli mielikuvitusta ja tekemistä. Nyt ihmisillä on liikaa luppoaikaa ja pelottaa olla omien ajatusten kanssa edes sekuntia rauhassa.