Miten ihmiset on pystyneet elämään Suomen pimeydessä ilman sähkövaloa?

Vierailija kirjoitti:

Joko tuli on mainittu? Sillä voi sytyttää nuotion intiaanimallisen teltan sisälle, päreen tai kynttilän hirsimökkiin tai öljylampun.

Talvista maisemaa katsoessa tosiaan ihmettelee, miten kivikauden ihminen on selvinnyt talven yli jossakin Savukosken seudulla. Jäämeren rannikolla on sentään ollut sula meri, vaikka on ollut pimeämpää, mutta miten keskellä kairaa?

Vierailija kirjoitti:

Elin itsekin sähköttömässä kodissa nuoruuteni, vaikka en vielä ikäloppu olekaan.  Navettatyöt tehtiin talvella myrskylyhdyn valossa.  Kotona tehokkain valonlähde oli Alladin-lamppu,  Se toimi öljyllä, ja ns. sukka hohti valoa.  Sukka oli hauras, kuin tuhkaa eikä kestänyt tärinää lainkaan.  Apuna oli pienempiä tavallisia öljylamppuja sekä kynttilöitä.

Eikö Alladin ollut se lämmityslamppu, jossa hohti vaan sininen valo? Tilley oli se, jossa oli valaiseva sukka.

Vierailija kirjoitti:

Päreitä poltettiin hirsien raoissa ennen, voi vain kuvitella sitä savun määrää, savupirteiksi niitä asuntoja sanottiinkin. Kynttilöitä on varmaan käytetty pitkään varakkaammissa huusholleissa.

Sitten yleistyivät öljylamput ja joku muistaa varmaan lapsuudestaan Tilley-lampun, siinä oli hyvin kirkas valo. Se taisi olla jollain polttoaineella tai kaasulla toimiva.  Painetta siihen pumpattiin. Muistan tuon Tilleylampun, kun rakennettiin omakotitalo lapsena ollessani ja rahat loppui, eikä sähköjä voitu silloin hankkia, eikä myöskään sisävessaa, vaikka sille oli viemäriputki valmiina.

Juu, Suomi on ollut niin umpiköyhä maa että täällä on kynttilätkin yleistyneet vasta 1800-luvun lopulla tavallisissa kodeissa.  Takkojakin on ollut hyvin vähän, mistä kertoo esim. savupirttiperinne.

Karkeasti ottaen suomalaisen ja manner-eurooppalaisen tavallisen ihmisen elintason välillä on sellainen 200-300 vuoden ero.  Suomessa saavutettiin vasta 1800-luvun lopulla se taso, mikä oli muualla ollut jo 1500-1600 luvuilla.

Ajattele joskus meidän esivanhemmilla ei ollut edes niitä kynttilöitä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päreitä poltettiin hirsien raoissa ennen, voi vain kuvitella sitä savun määrää, savupirteiksi niitä asuntoja sanottiinkin. Kynttilöitä on varmaan käytetty pitkään varakkaammissa huusholleissa.

Sitten yleistyivät öljylamput ja joku muistaa varmaan lapsuudestaan Tilley-lampun, siinä oli hyvin kirkas valo. Se taisi olla jollain polttoaineella tai kaasulla toimiva.  Painetta siihen pumpattiin. Muistan tuon Tilleylampun, kun rakennettiin omakotitalo lapsena ollessani ja rahat loppui, eikä sähköjä voitu silloin hankkia, eikä myöskään sisävessaa, vaikka sille oli viemäriputki valmiina.

Juu, Suomi on ollut niin umpiköyhä maa että täällä on kynttilätkin yleistyneet vasta 1800-luvun lopulla tavallisissa kodeissa.  Takkojakin on ollut hyvin vähän, mistä kertoo esim. savupirttiperinne.

Karkeasti ottaen suomalaisen ja manner-eurooppalaisen tavallisen ihmi

Keski-euroopan kyläyhteisöissä fiilisteltiin pimeät vuodenajat laulun ja viinin merkeissä majataloissa takkatulen ääressä ja syötiin paistettua possua.   Suomessa järsittiin samaan aikaan jäistä lanttua ja köhittiin pimeissä, hormittomissa torpissa keskellä korpea.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät olleet vieraantuneita luonnosta niin kuin moni nykyinen länsimaalainen. Pimeää ei pelätty eikä se ahdistanut, koska se oli luonnollinen osa elämää. Yhtä luonnollinen kuin auringonpaiste. Ihmisillä ei myöskään ollut aikaa ahdistua tyhjänpäiväisistä asioista, koska piti keskittyä pitämään itsensä ja perheensä hengissä. Tämä etenkin niissä savupirteissä, joita osa täällä kauhistelee. 

Niinkuin suuri osa muistakin kuin "länsimaalaisista" ovat vieraantunut luonnosta.

Onhan sitä ollut kuitenkin kahdenviikon helteet, kyllä ne korvaa 7 kuukauden talven mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten varmaan ollut aivan tajuttoman masentavaa. Niillä ei ollut edes mitään sähkön tuomia viihdykkeitä, vaan istuivat vaan päreen loimotuksessa ja veistelivät puu-kippoja tai kehräsivät lankaa 🥺🥺🥺

Mutta ihmiset osas kertoa tarinoita. Varmaan paljon elävämmin kuin nykyään 

Ei nykyihmiset osaa kertoa tarinoita, kun etenkin nuorista suuri osa ei osaa kunnolla edes kirjoittaa ja lukea. Mielikuvitus riittää siihen, että osaa kirjoittaa chatgdp:lle: Mikä on tarina?

Teinitkö niitä tarinoita ennen kertoi? Vai kenties vanhemmat ihmiset joilla oli jo jotain kerrottavaa? 

Vierailija kirjoitti:

Elin itsekin sähköttömässä kodissa nuoruuteni, vaikka en vielä ikäloppu olekaan.  Navettatyöt tehtiin talvella myrskylyhdyn valossa.  Kotona tehokkain valonlähde oli Alladin-lamppu,  Se toimi öljyllä, ja ns. sukka hohti valoa.  Sukka oli hauras, kuin tuhkaa eikä kestänyt tärinää lainkaan.  Apuna oli pienempiä tavallisia öljylamppuja sekä kynttilöitä.

    Puhelimeen, kauppaan 40km. Talvella latu hiihdettiin itse, kesällä kinttupolkuja. Ruoka aineet hankittiin 4 krt vuodessa isosti jos oli rahaa. Sossua ei ollut. Ukko pokasahaan kanssa savotoille viikkoja. Pari kantturaa, jotka talvella ummessa. Elinikä lyhyt. Miehet kuolivat 40,50 ikäisinä, naiset vähän vanhempina. Kurkkumätä ja muut taudit vei paljon lapsia. Ei ollut liikalihavuutta, eikä lääkärikään. Papille oli vietävä vero. Kuolleet haudattiin väliaikaisesti esim saareen. Onnea on, että nyt paremmin, jos politikot ei pilaa tätä ja ota itselleen eniten. 

Kauemmin Suomen pimeydessä on eletty ilman sähköjä kuin sähkön kanssa.

Miten ne on pysyneet lämpiminä tai saaneet itsensä lämpimäksi, kun aamulla heräsivät kohmeisina? Onko ne kaikki olleet vähän ylipainoisia, että pärjäsivät paremmin täällä ikiroudassa?

Täällä onkin jo muutaman kerran tartuttu tuohon ap:n sanavalintaan "yli puolet vuodesta pimeää". Näinhän ei tietysti ole, mutta nykyisen keinovalosaasteen aikana helposti tuntuu siltä.

Pimeyshän hyvin harvoin on aivan säkkipimeää, jos ollaan paikassa, jossa mitään keinovaloa ei ole. Mutta pimeältä se valaisematon maailma näyttää, kun sitä katselee sähköllä valaistusta sisätilasta käsin. 

Tylsistymiseen ja ahdistumiseen taas ei ollut aikaa, kun piti keskittyä hengissä selviämiseen. 

Sota-aikana kansanhuolto järjesti kotirintamalle iloa ja valoa ja myönsi ostoluvat neljälle ylimääräiselle kynttilälle.

Silloin sähköasentajat eivät tulleet toimeen, koska heillä ei ollut tointa mihin tulla.

Kyllähän se mennyt aika on ollut helvetin ankeaa, raskasta ja synkkääkin. Aivan turha sitä on romantisoida. Ne ihmiset ovat eläneet siinä ajassa ja muusta ei ole ollut tietoa.

Ja ilman nettiä.

Kerrottiin kummitusjuttuja pimeässä, kun rukit surrasivat. Oli lunta ja tähdet taivaalla. Jouluna sai ehkä syödä vatsan täyteen ohrapuuroa. Voi levätä peltotöistä ja rennosti huuhtoa pyykkiä avannossa. Sitten tulikin kuumetauti ja elämä oli jo lopussa. 

Meillä oli kaasuvalot, ku olin pieni 😄 

Suomalainen mielenmaisema johtuu varmasti tuosta. Pillunpäälle ovat jo maakuopissa ymmärtäneet ja jatkumo seurannut, vaikka elinikä ollut lyhyt, mikä on varmasti onnikin kun sellaisissa oloissa joutuivat elämään.

Lisääntymistä ei ole mietitty, lykitty menemään. Nykymies pelkää viriiliä naista. Ei uskalla kommunikoida ja kulkee seinän viertä ahdistuksen kouristamana.