Lue keskustelun säännöt.
Ulla Appelsinin kommentti: Hyvä koulukiusattu, luethan tämän
05.04.2024 |
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin jakaa henkilökohtaisen kertomuksensa koulukiusaamisesta ja sen seurauksista. Hän muistelee, miten häntä varoitettiin väkivaltaisesta hyökkäyksestä yläasteella, ja miten tämä kokemus ja muut kiusaamistapaukset vaikuttivat häneen pitkään. Appelsin puhuu myös siitä, miten aikojen muuttumisesta huolimatta kiusaamisen seuraukset pysyvät samanlaisina, tuoden esille ajatuksia synkistä mietteistä, jotka saattavat vaivata kiusattuja. Hän painottaa, että vaikka kiusaaminen voi tuntua ylivoimaiselta, on tärkeää hakea apua ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Appelsin korostaa, että väkivaltainen kosto ei ole ratkaisu ja kehottaa koulukiusattuja pysymään erossa sosiaalisen median synkistä syövereistä. Hän tarjoaa kolme neuvoa: etsiä apua, vastustaa synkkien ajatusten valtaa ja muistaa, että kiusaaminen päättyy aikanaan. Appelsin viesti on toivoa täynnä, kannustaen kiusattuja näkemään elämän arvon ja mahdollisuudet, jotka odottavat kiusaamisen loppumisen jälkeen.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista lusii lapsuutensa kuin elinkautisen, mutta olosuhteet ovat pahemmat kuin vankiloissa.
Epäinhimillistä odottaa lapsen jaksavan moista. Kauniit sanat syyttävät taas uhria: se on itsestä kiinni ja mitäs et jaksa. Ei lapset ole tyhmiä. Vaihtoehtoina ovat ratkaisu ja epätoivo. Ei surkeassa oloissa tarvitse jatkaa loputtomasti. Kenenkään.
Tuo on totta. Mua kiusattiin koko peruskouluajan niin pahasti, että monesti rukoilin Jumalaa sunnuntai-illan koittaessa, että ihme tapahtuisi, eikä mun tarvitsisi mennä enää kouluun. Kun kiusaajat olivat sairaana ja poissa koulusta, toivoin kyseessä olevan jotain niin vakavaa, että he ku0lisivat. Mua saatettiin kiusata, haukkua ja nimitellä jopa kesken tunnin, että lopulta itkin. Opettaja katsoi neuvottomana viereltä, eikä tehnyt yhtään mitään. Kun sitten siirryin lukioon ja kiusaajat amikseen, kaikki muuttui:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvin henkilökohtainen kokemus, minkä kukakin kokee kiusaamiseksi. Joku muistaa ikänsä, kun tyttöryhmä purskahti nauruun hänen kävellessään ohitsensa. Vaikka se nauru ei välttämättä häneen edes kohdistunut.
Aivan selvä tapaus ja joikaisen oikeus taas on fyysinen koskemattomuus, siihen kuuluu puuttua ja kuuluisi puuttua jo lastentarhassa ja ensisijaisesti kotona. Vaikka varmaan jotain urheiluja ja nyrkkeilyä esim. sitten pidetäänkin hyväksyttyä urheiluna. Tämäkin väkivaltaisuus tuntuu levinneen vanhoihin aikoihin verrattuna myös tyttöihin.
Muistan omasta nuoruudestani, kun meillä oli joku pariprojekti, ja piti yhdessä parin kanssa päättää, mitä tehdään. Siitä keskusteltiin ja oltiin vähän eri mieltä. Mutta sitten asia päätettiin ja taisin olla minä, jonka ehdotus otettiin käyttöön. Seuraavana päivänä se toinen tyttö pyysi kävelylle ja pyysi anteeksi. Olin vähän hölmönä, koska e
Tuo kuvailemasi ei ole koulukiusaamista.
Koulukiusaaminen on systemaattista, miltei päivittäistä henkistä ja usein myös fyysistä väkivaltaa, johon kukaan koulussa ei puutu. Muu luokka katselee vierestä tai lähtee mukaan kiusaamiseen. Pahimmillaan kiusaaminen leviää koko kouluun ja kiusatun vapaa-ajallekin, kun sana leviää.
Tämmöiset tekstit ovat taas tätä "älä ole niin herkkä, miksi otat itseesi" vähättelyä joka vain lisää kiusatun epätoivoa ja ahdistusta.
Mutta kiitos kun kirjoitit tämän, jos teit tekstin tosissasi niin se vain todistaa sen miten edelleenkin monet aikuiset ovat näissä asioissa niin pihalla, että syyllistävät lapsia kiusatuksi joutumisesta. Olen myös iloinen siitä ettet nähtävästi henkilökohtaisesti ole koskaan kokenut kiusaamista edes sivustakatsojana.
Mitä mieltä, voitaisiinko Ullan duuni korvata tekoälyllä? Ainakin on samanlaista lässytystä.
Koulukiusaaminen on syvään juurtunut ongelma, joka vaikuttaa monien lasten ja nuorten elämään, heidän perheisiinsä ja kouluyhteisöihinsä. Sen vaikutukset ulottuvat kauas koulun piha-alueiden ulkopuolelle, heijastellen yhteiskunnassamme vallitsevia asenteita ja käytäntöjä. Kiusaaminen on monimuotoista ja voi ilmetä fyysisenä, henkisenä, sosiaalisena tai digitaalisena ahdisteluna. Jokainen kiusaamistapaus on yksilöllinen, mutta niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre: ne vaativat yhteisön laajaa tukea ja interventiota.
Monitahoinen Lähestymistapa
Koulukiusaamisen torjunnassa tarvitaan monitahoista lähestymistapaa. Tämä tarkoittaa yksilötason toimien lisäksi koulujen, vanhempien, lakimääräysten ja yhteisöjen välistä yhteistyötä. On tärkeää kehittää koulutusohjelmia, jotka käsittelevät empatian, konfliktinratkaisun ja sosiaalisten taitojen kehittämistä. Kouluissa tulisi olla selkeät säännöt ja seuraukset kiusaamiseen liittyen, sekä menetelmiä, jotka kannustavat oppilaita ilmoittamaan kiusaamistapauksista turvallisessa ympäristössä.
Tehokkaat Tukiverkostot
Jokaiselle kiusatulle tulisi tarjota helppopääsyisiä tukipalveluita. Tämä kattaa paitsi koulupsykologit ja -kuraattorit, myös ulkopuoliset neuvontapalvelut ja tukiryhmät. On tärkeää, että vanhemmat ja huoltajat saavat tietoa siitä, miten he voivat tukea lastaan ja ymmärtää kiusaamisen vaikutuksia. Koulutus- ja tietoisuuskampanjat voivat auttaa muokkaamaan asenteita kiusaamista kohtaan ja luomaan kulttuuria, jossa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää.
Digitaalisen Hyvinvoinnin Edistäminen
Nyky-yhteiskunnassa digitaalisen kiusaamisen torjunta on yhtä tärkeää kuin fyysisen ja henkisen kiusaamisen estäminen. Tämä vaatii opetusohjelmia, jotka keskittyvät turvalliseen ja vastuulliseen internetin käyttöön, sekä yhteistyötä sosiaalisen median alustojen kanssa tehostamaan kiusaamisen ilmoittamis- ja puuttumiskäytäntöjä.
Tulevaisuuden Näkymiä
On tärkeää tunnustaa, että koulukiusaaminen ei ole vain yksilön, vaan koko yhteisön haaste. Sen ratkaiseminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista ja jatkuvia toimia kaikilta osapuolilta. Koulukiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen on investointi lastemme tulevaisuuteen maailmaan, jossa jokainen lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi, arvostetuksi ja kuulluksi.
Kiusaamisen vastainen työ on jatkuva prosessi, jossa jokaisella meistä on rooli. Se vaatii empatiaa, ymmärrystä ja toimintaa. Kun työskentelemme yhdessä, voimme luoda ympäristön, jossa kiusaaminen ei enää kukoista. Koulukiusaamisen loppuminen alkaa meistä tänään, huomenna ja tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos oikeasti panostettaisiin kiusaamisen kitkemiseen ja kiusaajien rankaisemiseen?
Mitä tekisit kiusaamisen kitkemiseen tai ennaltaehkäisyyn?Ei pitäisi hyssytellä asiaa, edes opettajien tai toisten oppilaiden jotka näkee että toista kiusataan. Ja miksi edelleen ehdotetaan sitä että se kiusattu ohjataan vaihtamaan koulua? Kiusaajanhan se pitäisi toiseen kouluun laittaa, siinäkin olisi seuraamusta sille että miten toista kohtelee.
Kiusattu on helpompi siirtää, koska kiusaajia on useita. Teettäisi liikaa työtä rehtorille. Siten kiusaajat valikoivat uuden kiusattavan, ihan kenenkään suuremmin puuttumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soopaa. Koulukiusaaja vaikutti koko mun elämään. Trauma joka siitä jäi, esti mua hakeutumasta enää ikinä kouluihin. Kuinka joku voi väittää että aikuisena se unohtuu?
Vakava koulukiusaaminen on käytännössä pidempään jatkuvaa psykologista ra1skaamista, johon osallistuu koko kouluyhteisö.
Seks. väkivallan uhrien tapauksessa puhutaan post-traumaattisista stressireaktioista ja useiden vuosien pskylogisesta eheytymisprosessista jne. mutta koulukiusatuilta lapsilta odotetaan hämmästyttävää kykyä toipua itsekseen kiusaamisesta koulun loputtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos oikeasti panostettaisiin kiusaamisen kitkemiseen ja kiusaajien rankaisemiseen?
Mitä tekisit kiusaamisen kitkemiseen tai ennaltaehkäisyyn?
Eipä tuota kovin aktiivisesti estellä täälläkään.
Onko jokin ajatus että näille ei kukaan mahda mitään. Eikö oikeasti?
Kurjaa, että kiusaaminen vaikuttaa olevan loputonta vuosi toisensa jälkeen. Tekotavat ja henkilöt vain osittain muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen loppuu kun petolaji nimeltä ihminen kuolee sukupuuttoon.
Tärkein kotoani saama perintö on pirun huono itsetuntoni. En ole älynnyt loukkaantua joka hiton asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvin henkilökohtainen kokemus, minkä kukakin kokee kiusaamiseksi. Joku muistaa ikänsä, kun tyttöryhmä purskahti nauruun hänen kävellessään ohitsensa. Vaikka se nauru ei välttämättä häneen edes kohdistunut.
Aivan selvä tapaus ja joikaisen oikeus taas on fyysinen koskemattomuus, siihen kuuluu puuttua ja kuuluisi puuttua jo lastentarhassa ja ensisijaisesti kotona. Vaikka varmaan jotain urheiluja ja nyrkkeilyä esim. sitten pidetäänkin hyväksyttyä urheiluna. Tämäkin väkivaltaisuus tuntuu levinneen vanhoihin aikoihin verrattuna myös tyttöihin.
Muistan omasta nuoruudestani, kun meillä oli joku pariprojekti, ja piti yhdessä parin kanssa päättää, mitä tehdään. Siitä keskusteltiin ja oltiin vähän eri mieltä. Mutta sitten asia päätettiin ja taisin olla minä, jonka ehdotus otettiin käyttöön. Seuraavana päivänä se toinen tyttö pyysi kävelylle ja pyysi anteeksi. Olin vähän hölmönä, koska e
Ensimmäiseksi pitäisi ymmärtää, että ihmisten kokemukset kiusaamisesta vaihtelevat. Sinun näkemyksesi kiusaamisesta on tuo. Sinun perspektiivistäsi, jos tuollaista jatkuisi jokapäiväisenä vaikkapa 5 vuotta, niin se olisi outoa ja ehkä rasittavaa. Mutta ei sen kummempaa.
Sitten on niitä, joiden kokemus kiusaamisesta on vaikkapa pieni töniminen lukukauden alussa ja satunnainen molemminpuolinen suunsoitto. Kyllähän sitä jaksaisi sen viisi vuotta, ajattelisi kokija.
Sitten on niitä, joilta hajotettiin ja varastettiin tavaroita. Leviteltiin juoruja. Viisi vuotta sellaista? Noh, tämän kokenut ajattelisi, että kyllähän se korpesi, mutta siitäkin selvittiin.
Mutta kun kiusaaminen voi olla tätäkin pahempaa. Viisi vuotta varkauksia ja pään pesemistä vessanpöntössä? Viisi vuotta käytännössä pahoinpitelyjä ja vainoamista? Viisi vuotta somealustoilta eristämistä? Sinua kuvattaisiin välkillä ja 'hauskoja' kuvamanipulaatioita leviteltäisiin siinä wappiryhmässä, johon pääsit? Kengän pohjien nuolettamista?
Vuosien päätteeksi vaikkapa metalliputkella r41sk4us vai mitä näitä juttuja koululaiset ovat tehneet toisilleen?
Kuinka monennelle portaalle Sinua, Lukija, saisi häiritä, ennen kuin kokisit olevasi aivan, täysin, lohduttoman ypö yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi pahasti kun on kiusattu ei ole enää tulevaisuutta ja elämää, jota odottaa. On vain jatkuva kärsimys. Turha lässyttää siitä miten elämä voittaa ja aikuisena on sitten ihanaa. Kiusaamisesta tulisi puhua oikeilla termeillä eli henkinen ja ruumiillinen väkivalta ja ahdistelu mm. Kiusaaminen on tuollainen hellittelynimi raa'alle asialle.
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuliuule voisi jakaa aseita ihan koulunkin taholta. Loppuisi kiusaaminen.
Vastustat väkivaltaa ja heti perään uhkaat väkivallalla. Teitä riittää, jouden mielestä kiusaaminen ei oo ok mutta väkivalta on, mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan potaskaa. Kääntämällä poskea ja ottamalla uudelleen ja uudelleen turpaan. Kyllä se siitä helpottaa. No ei helpota. "Jengiytymällä" ja antamalla takaisin porukalla siitä pääsee. Sitten vasta asiaan puuttuivat aikuiset (sosiaalitoimi). Sitä ennen se oli ota turpaan ja itke tai anna takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi pahasti kun on kiusattu ei ole enää tulevaisuutta ja elämää, jota odottaa. On vain jatkuva kärsimys. Turha lässyttää siitä miten elämä voittaa ja aikuisena on sitten ihanaa. Kiusaamisesta tulisi puhua oikeilla termeillä eli henkinen ja ruumiillinen väkivalta ja ahdistelu mm. Kiusaaminen on tuollainen hellittelynimi raa'alle asialle.
Pieleen on menty siinä vaiheessa, kun kiusaaminen terminä laajeni koskemaan kaikkea pahaa, mitä koulun sisällä tapahtuu.
Kiusaaminen on kiusoittelua, pientä pahanilkisyyttä, keppostelua. Kiusaantunut ihminen on vaivaantunut, nolostunut. Mitä mentaaliakrobatiaa on harjoitettu, että ihan oikeat pahoinpitelyt ja kuolemaan johtavat k.id.u.tu.ssessiot luetaan lievää vaivaantumista tarkoittavan sanan piiriin?
Kouluissa k.id.ute..taan, sitä se on. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi pahasti kun on kiusattu ei ole enää tulevaisuutta ja elämää, jota odottaa. On vain jatkuva kärsimys. Turha lässyttää siitä miten elämä voittaa ja aikuisena on sitten ihanaa. Kiusaamisesta tulisi puhua oikeilla termeillä eli henkinen ja ruumiillinen väkivalta ja ahdistelu mm. Kiusaaminen on tuollainen hellittelynimi raa'alle asialle.
Pieleen on menty siinä vaiheessa, kun kiusaaminen terminä laajeni koskemaan kaikkea pahaa, mitä koulun sisällä tapahtuu.
Kiusaaminen on kiusoittelua, pientä pahanilkisyyttä, keppostelua. Kiusaantunut ihminen on vaivaantunut, nolostunut. Mitä mentaaliakrobatiaa on harjoitettu, että ihan oikeat pahoinpitelyt ja kuolemaan johtavat k.id.u.tu.ssessiot luetaan lievää vaivaantumista tarkoittavan sanan piiriin?
Kouluissa k.id.ute..taan, sitä se on. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
1980- ja 1990-luku pilasivat suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhua itsetunnosta. Lasta piti kannustaa, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä.
Kun tämä wunderkind menee kouluun naamalle lentääkin märkä turbaani. Kaikki eivät palvokaan tätä universumin kiintotähtiä.
ps Omien yläkoulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita, eikä odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Taas kaikki on sysätty koulukiusatun päälle. Pakko saada sellainen söpö selviytymistarina, joka päättyy siihen että on vahvempi kiusaamisen vuoksi. Suurimpaan osaan kiusaamista ei puututa mitenkään, kiusattu voi hävetä kiusaamista niin paljon ettei kerro siitä kenellekään. Vastuu on aikuisilla ja siinä, että lapsilla on aikuisia joille he uskaltavat kertoa kiusaamisesta. Kyllä lapset tietävät ketä kiusataan, mutta siihen puuttuminen on se ongelma. Älkää tehkö näitä kirjoituksia miten kiusaaminen teki minusta vahvemman ihmisen ja kiusattu ei saa miettiä kostoa. Ihan varmasti jokainen kiusattu miettii kostoa, mutta ei se tarkoita mitään väkivaltaa vaan sitä että kiusaamiselle tulee loppu.
Sen nyt vielä jotenkin ymmärtää, että yhteiskunta jättää aikuisen ihmisen selviytymään keskenään omien ongelmiensa kanssa eikä apua ole saatavilla, mutta miksi näin toimitaan alaikäisen, kasvuiässä olevan lapsenkin kohdalla? Kyllä vastuu on aikuisilla ihmisillä sekä yhteiskunnalla, joka haluaa lapsista kasvavan koneistonsa toimia rattaita. Ei vika ole lasten vaan aikuisten sekä järjestelmän. Kiusaajalle kuuluu rangaistus, kuten rikoksentekijälle tuomio.
Vierailija kirjoitti:
Taas kaikki on sysätty koulukiusatun päälle. Pakko saada sellainen söpö selviytymistarina, joka päättyy siihen että on vahvempi kiusaamisen vuoksi. Suurimpaan osaan kiusaamista ei puututa mitenkään, kiusattu voi hävetä kiusaamista niin paljon ettei kerro siitä kenellekään. Vastuu on aikuisilla ja siinä, että lapsilla on aikuisia joille he uskaltavat kertoa kiusaamisesta. Kyllä lapset tietävät ketä kiusataan, mutta siihen puuttuminen on se ongelma. Älkää tehkö näitä kirjoituksia miten kiusaaminen teki minusta vahvemman ihmisen ja kiusattu ei saa miettiä kostoa. Ihan varmasti jokainen kiusattu miettii kostoa, mutta ei se tarkoita mitään väkivaltaa vaan sitä että kiusaamiselle tulee loppu.
Se on sitä suomalaista mentaliteettia, että kääntää sen toisenkin posken. Ja kun ei käännä, tapahtuu tällaista. Kuka ottaa kopin? Ei tällaisten tapahtumien juurisyy voi olla kiusattujen lasten vastuulla.
Tarpeeksi pahasti kun on kiusattu ei ole enää tulevaisuutta ja elämää, jota odottaa. On vain jatkuva kärsimys. Turha lässyttää siitä miten elämä voittaa ja aikuisena on sitten ihanaa. Kiusaamisesta tulisi puhua oikeilla termeillä eli henkinen ja ruumiillinen väkivalta ja ahdistelu mm. Kiusaaminen on tuollainen hellittelynimi raa'alle asialle.