Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulla Appelsinin kommentti: Hyvä koulukiusattu, luethan tämän
05.04.2024 |
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin jakaa henkilökohtaisen kertomuksensa koulukiusaamisesta ja sen seurauksista. Hän muistelee, miten häntä varoitettiin väkivaltaisesta hyökkäyksestä yläasteella, ja miten tämä kokemus ja muut kiusaamistapaukset vaikuttivat häneen pitkään. Appelsin puhuu myös siitä, miten aikojen muuttumisesta huolimatta kiusaamisen seuraukset pysyvät samanlaisina, tuoden esille ajatuksia synkistä mietteistä, jotka saattavat vaivata kiusattuja. Hän painottaa, että vaikka kiusaaminen voi tuntua ylivoimaiselta, on tärkeää hakea apua ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Appelsin korostaa, että väkivaltainen kosto ei ole ratkaisu ja kehottaa koulukiusattuja pysymään erossa sosiaalisen median synkistä syövereistä. Hän tarjoaa kolme neuvoa: etsiä apua, vastustaa synkkien ajatusten valtaa ja muistaa, että kiusaaminen päättyy aikanaan. Appelsin viesti on toivoa täynnä, kannustaen kiusattuja näkemään elämän arvon ja mahdollisuudet, jotka odottavat kiusaamisen loppumisen jälkeen.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta varsinkin yläkouluihin voisi palkata vartijat tarkkailemaan mitä tapahtuu pihalla ja käytävillä. Minun kouluaikanani ison koulun henkilökuntaan kuuluivat vahtimestari, talonmies ja terveydenhoitaja, he olivat siellä ihan joka päivä. Talonmies ja vahtimestari asuivat koululla. Opettajien työtaakka on jo semmoinen etteivät enempään repeä. Pahimmat väkivaltaisuudet voi karsia valvontaa lisäämällä, että koulun tiloissa olisi turvallista liikkua. Ei isoja yhteisvessoja. Jo tiettyjen oppilaiden tarkempi seuraaminen auttaisi.
Aina syyllistetään opettajia vaikka tänä päivänä he ovat mahdottoman edessä.Minkä edessä opettajat olivat 80- luvulla? Hienosti käänsivät selkänsä. Taatusti näkivät, koko luokka tiesi. Kerran ala-asteella lähdin kesken tunnin kotiin. Kukaan ei kysellyt perään mitään. Kotona, kun yritti kertoa, niin vähäteltii
Ja sama 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain artikkelissa joku asiantuntija sanoi minusta hyvin, että on väärin olettaa kiusatun heti toipuvan, kun kiusaaminen loppuu. Oikeasti se on monesti niin, että kiusaaminen on jo jättänyt niin suuret jäljet ettei pelkkä kiusaamisen loppuminen vielä ratkaise mitään. Monelle se kaikki jättää ongelmia ja pelkoja jotka heijastuvat elämään vielä pitkään. Joillakin jopa koko elämän ajan. Tämä esim ihmisten kanssa toimimiseen liittyen.
Samoin itsekin olen aikuisena myös joutunut ikävän kohtelun kohteeksi töissäkin. Olen harjoittelussa ja minua kohtaan oli oikeastaan melkein jokainen tuolla ikävä. Näin ei se kohtelu välttämättä muutu. Eräs läheiseni on hoito-alalla on, vaikka hänkin on sellainen joka pitää puolensa niin silti siellä on aina jotain ikävää ja saa taistella, että jaksaa. Minä olen paljon häntä huonommin esim stressiä sietävä ja miellytän liikaa muita. Minun on siis vieläkin vaikeampaa pärjätä tuollaisessa porukassa.
Kiusaaminen heijastuu itsevarmuuteen ja aiheuttaa monesti häpeää ja pelkoja. Itsekin mietin pystynkö koskaan enää porukassa olemaan rohkeasti oma itseni. Samoin jos jäit aina yksin niin tavallaan kasvoi siihen, ettei kuulu mihinkään ja on aina sellainen jolla ei ole ketään. Minulle on myös vanhemmatkin sanoneet, ettei saa välittää. Samalla se ajatus myös, että kun kiusaaminen on takana päin niin pitäisi olla kaikki hyvin. Tämä, vaikka kaikki on käsittelemättä. Pitää myös muistaa, että loppuuko se oikeasti. Minäkin olen jo aikuinen ja silti tietyt ihmiset puhuvat edelleen pahaa. Sain taas kuulla niitä juttuja. Sitten joku kehtaa sanoa, että kaikki loppuu taikaiskusta. En usko siihen. Onhan tämä kaikki ollut jo liikaa. Ymmärrän niitä, jotka eivät jaksa.
Kiusaaminen on aina väärin, mutta mitä vikaa on U.A:n kirjoituksessa, kun hän pyytää kiusattuja kertomaan asiasta ja hakemaan apua. Näinhän pitää rohkaista toimimaan. Jos lasta kiusataan somessa ja koulumatkoilla, ei kukaan saa tietää, ellei kerro. Koulussa joku ope voi huomata, mutta harvat kiusaa suoraan opettajan nähden. 90% selän takana.
Minusta täällä Ullan haukkujat taitavat olla someöyhötyskiimassa, mutteivät useimmat sitä väittävät oikeita kiusattuja.
Itse olen ollut rankasti koulukiusattu yli 7v. ja sanon: "Hyvä kirjoitus. Olisipa joku rohkaissut, ksnnustsnut ja neuvonut minua aikanaan noin." Olen selviytynyt ja pärjännyt elämässä aikuisuudessa. Näinkin voi käydä. Kiusaaminenkin loppui, kun muutin paikkakuntaa ja lähdin opiskelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Minkä edessä opettajat olivat 80- luvulla? Hienosti käänsivät selkänsä. Taatusti näkivät, koko luokka tiesi. Kerran ala-asteella lähdin kesken tunnin kotiin. Kukaan ei kysellyt perään mitään. Kotona, kun yritti kertoa, niin vähäteltiin. Käännä toinenkin poski oli viesti.