Miten aikuiset ihmiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti?

Enpä annakaan neuvoa!

Puhumalla pahaa toisista selän takana.

Kuittailemalla ja naljailemalla "huumorin nimissä"

Kielimällä pomolle kollegan teoista

Jättämällä ryhmän ulkopuolelle. 

Meillä samaa palkkaa samassa työhuoneessa saavat henkilöt panttaavat tietoa. Tieto on valtaa. Sä et voi tehdä sitä kun et tiedä. Näin voit itse valita työsi ja käskeä jonkun tekemään jotain inhottavampaa hommaa, toki käskeminen riippuu henkilöstä, joskus ne joutuu sen tekemään kun eivät tiedä mitä muuta asiaan liittyy. Nämä itseohjautuvat hommat ovat ihania, mä olen tänäänkin istunut 4 tuntia taukohuoneessa, kolme muuta on rehkinyt ulkona tavaroita kantaen. TIETO ON VALTAA, mutta eihän ne sitä ymmärrä...

Varaamalla työpisteitä ja istumapaikkoja

Levittämällä valheellista tietoa työkaverista=puhumalla p a s k a a 

Vähättelemällä toisen osaamista

Huomiotta jättämisenä

Kaikki edellä mainittu on kiusaamista, eikä välttämättä edes hienovaraista. 

Esim. työyhteisön ulkopuolelle sulkeminen eli ns. yksin jättäminen on erittäin julma kiusaamisen muoto riippumatta siitä, tapahtuuko se koulussa, työpaikalla vai esim. harrastusyhteisössä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki edellä mainittu on kiusaamista, eikä välttämättä edes hienovaraista. 

Esim. työyhteisön ulkopuolelle sulkeminen eli ns. yksin jättäminen on erittäin julma kiusaamisen muoto riippumatta siitä, tapahtuuko se koulussa, työpaikalla vai esim. harrastusyhteisössä. 

Miten tuo käytännössä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki edellä mainittu on kiusaamista, eikä välttämättä edes hienovaraista. 

Esim. työyhteisön ulkopuolelle sulkeminen eli ns. yksin jättäminen on erittäin julma kiusaamisen muoto riippumatta siitä, tapahtuuko se koulussa, työpaikalla vai esim. harrastusyhteisössä. 

 

Miten tuo käytännössä tapahtuu?

Ulkopuolelle jättäminen voi olla esim. tällaista:

- Kukaan ei tervehdi.

- Esim. työpalaverissa ei ole ketään, jonka viereen voisi istua tai kukaan ei istu syrjityn viereen. 

- Seurassa kaikki muut puhuvat keskenään, mutta kukaan ei puhu syrjitylle, kysele hänen kuulumisiaan tai ota huomioon, vaikka syrjitty yrittäisikin tulla mukaan keskusteluun. 

- Kukaan ei kuuntele siinä työpalaverissakaan, mitä syrjitty haluaa sanoa. 

- Syrjityn kanssa hoidetaan vain pakolliset työasiat, tai ei välttämättä edes niitä. Pimitetään tietoa. 

- Kukaan ei pyydä mukaan lounaalle tai after workeille. 

- Ollaan vähän niin kuin ei edes huomattaisi. 

Tämän kaiken voi tehdä soveltaen millä tahansa työpaikalla, koulussa, korkeakoulussa, harrastusporukassa Valitettavasti usein on niinkin, että jos jo peruskoulussa on jäänyt porukan ulkopuolelle, siitä tulee ns. rooli, johon ihminen sujahtaa helposti myöhemminkin opiskelu- ja työelämässä. On vaikeampi kuulua porukkaan ja päästä sisään yhteisöihin, jos on ennestään kokemus, että minua ei haluta tänne eikä kukaan ole kiinnostunut minusta.

Työpaikkakiusaaminen on äärettömän noloa ja lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Levittämällä valheellista tietoa työkaverista=puhumalla p a s k a a 

Terveisiä vit#N TURKUUN!

Mitäs jos vaan ette kiusaisi ketään? Töissä kaikki on ammattilaisia ja tekevät yhdessä töitä sen työpaikan toimivuuden eteen. Jos et pidä jostakusta kohtele häntä kuitenkin asiallisesti.

Muistetaan livautella kollegoille jonkun toisen työtavoista asioita, jotka pitävät paikkansa vain sanojan omassa mielessä. Kyllä se juttu siitä sitten lähtee kiertämään.

Enpä sanoisi hienovaraiseksi, mutta uudehko esipersoona pitää alaisilleen haukkumispalavereita virheistä.

Osastolta lähtee jostain mystisestä syystä enemmän ihmisiä, kuin koko talosta eikä hän käsitä syytä.

Helposti

Eläkeikää lähestyvänä voidaan mustamaalata vuorotellen ketä tahansa jäljelle jäävistä, sinnehän se ampiaispesä jää pörisemään.