Lue keskustelun säännöt.
Näkökulma karuihin syihin, miksi lapsi tai nuori kiusaa.
04.04.2024 |
Vantaan ampujan kotioloista ei ole annettu mitään tietoja, mutta kun ihmisiltä tuntuu puuttuvan empatia tätä ampujaa kohtaan niin halusin tuoda tämänkin näkökulman esille. Yleensä ottaen siis se, minkälaista voi olla kiusaajan elämä koulun ulkopuolella.
Te ette tiedä miten paljon kouluissa on lapsia ja nuoria, joiden kotiolot on silkkaa Helvettiä. Nuoren ainut ateria voi olla se kouluruoka. Kotiin mennessä ei tiedä saako turpaan isältä vai äidiltä. Ei tiedä, mitä äiti kokapäissään seuraavaksi keksii, kuka häntä olohuoneen sohvalla tällä kertaa n****i. Koti voi olla ryyppyporukan tukikohta, jossa ei ilkeä edes riisua kenkiä. Voi nukkua ulkovaatteet päällä nojatuolissa jos saa siltä elämöinniltä nukuttua. Jossain vaiheessa kyllä saa, kun on riittävän monta yötä sitä kuunnellut. Omaan sänkyyn ei pääse, koska siellä makaa sammunut mies oksennuksessaan. Vielä tolpillaan oleva isän kaveri kourii vastusteluista huolimatta eikä yksikään aikuinen puutu asiaan. Lapselle tarjotaan huikkaa että ei olisi niin happamalla naamalla.
Koulu on monelle ainut paikka, missä on normaaleja turvallisia aikuisia, eikä oikeasti tarvitse pelätä.
Nämä nuoret ja lapset voi niin huonosti, että johonkin se paha olo purkautuu. Kukaan joka voi hyvin, ei kiusaa toista. Sosiaalitoimi auttaa joitakin jonkin verran, mut nämä Vantaan tapahtumat ja muut vastaavat kertoo sitä karua totuutta, että apua ei todellakaan ole saatavilla riittävästi.
Kaikkia ei todellakaan oteta huostaan ajoissa. Aivan järkyttäviä asioita tapahtuu ihmisten kodeissa ihan tälläkin hetkellä.
Vantaan ampujan kotioloista ei tiedetä, hänellä ei välttämättä ole mitään tuollaista taustalla. Mutta hyvin suurella osalla kiusaajista on. Siksi halusin tuoda tämän näkökulman esiin. Kun tuntuu että niin monella ei riitä ymmärrys siitä, että kiusaamisen taustalla on AINA syy. Toki on tietysti paljon kiusaajia, joilla on kotona ns normaalia, mutta puuttuu jotain henkisellä tasolla. Vaikkapa vain selkeät rajat.
Yhtään en halua kiusaajia puolustella, enkä kiusaamista missään tapauksessa hyväksy vähääkään. Itse olen ollut sekä kiusattu, että kiusaaja. Oman kiusaamiseni taustalla oli pitkään jatkunut seksuaalinen hyväksikäyttö. Oli päiviä, kun tuntui että voisin räjäyttää koko universumin atomeiksi jos olisi ollut mahdollisuus.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin on selvää että kiusaamisen syy on se että itsellä on paha olla ja se puretaan muihin. Ei hyvinvoiva ihminen kiusaa.
Juuri näin. Yhden pahimman kiusaajan kohdalla lapsena. Äitinsä oli jättänyt isän ja lapset ja lähtenyt menemään. Nykyään säälittää kyllä kun mietin tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄIDIT ovat syypäitä tähän lasten kiusaamisiin.
ÄIDIT. Ja isätkin kyllä. Mutta ÄIDIT kuitenkin enemmän, koska he enemmän "pyörittävät" lasten hoitoa kotona.
Niin. Nykyäidit ovat ensinnäkin:
1) AVUTTOMIA
2) PELKÄÄVÄT KOMENTAA ja rangaista lastaan, jos tämä on tehnyt väärin
3) ÄIDIT OVAT LAISKOJA. ( pelaa vaan koko päivä netissä, katso telkkaria , luuhaa kännykässä tai mene kaverillesi)
4) ÄIDIEILLÄ ei ole pienintäkään rohkeutta pysyä vanhempana, ei rohkeutta pitää kiinni sovituista säännöistä.
ÄIDIT ovat täysin lepsuja ja ulkoistavat kasvatuksen ensin Päivähoitoon ja sitten Kouluille.
Kotona rehottaa rajaton kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusattiin lapsena, mut hakattiin ja ryöstettiin ekan kerran kun mä olin varmaan 10 vuotias isompien poikien toimesta, potkittiin maihin. Sitä tapahtu lähiössä missä mä vierailin, mun isä asui siellä.
Myöhemmin mä aloin tekemään samaa, varastelemaan ja ties mitä. Mä en edes tienny mistä se kaikki mun käytös johtui. Mä tajusin sen vasta myöhemmin, ne mun omat traumat ohjas mua.
Kiusaaja on myös yleensä aina itse uhri.
Näin, päätin että nyt loppuu minun kiusaaminen, otin koviksen roolin ja kiusasin, että muut pelkäisivät minua riittävästi. Pidin itseäni syyllisenä omaan kiusaamiseeni ja minä pidin uhrejani syyllisinä omaansa. Olin aikuinen kun tajusin, että asia ei ole niin.
Jos voisin niin ottaisin kaiken takaisin. Aina kun mulle on tapahtunut pahoja asioita, niin olen ajatellut että on omaa syytä kun kiusasin.
En lyönyt ketään, mutta pilkkasin ja nauroin. Huoh. Olisipa joku puuttunut asiaan. Olisi varmasti loppunut jos joku olisi uhkaillut minua. Kiusaaminen oli vain pintaa.
Eipä se varmaan ketään lohdutta, mutta olen vilpittömän pahoillani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää todella käydä jossain kyläpaikassa , jossa lapset riehuvat, mekastavat tai jopa nujakoivat keskenään tai
huutavat aikuisille, eikä heillä ole minkäänlaisia käytöstapoja. Ja äiti ei tee YHTÄÄN MITÄÄN. Joskus tekisi mieli kyläillessä karjaista äidille : Nyt komenna noita lapsiasi !...
Tämä on totta, paitsi kohta "Kukaan, jolla on asiat hyvin ei kiusaa toista".
No esimerkiksi Stubb kiusasi, enkä usko hänellä olleen asiat kovinkaan huonosti. Suurin ongelma ollut varmaan liian pieni muna, ja sekään ei enää presidenttinä haittaa.
Jos meinaat aloitustani, niin halusin vaan tämän asian pinnalla ollessa tuoda esiin sen faktan missä jamassa moni kiusaaja yleisesti ottaen on. En yrittänyt puolustella ampujaa. Monen on helpompi kestää se tuska vaikkapa oman lapsen kiusaamisen kohdalla, kun ymmärtää että toinen lapsi ei välttämättä tee sitä tahallaan tai silkkaa pahuuttaan. Toki heitäkin varmasti on. Yhtä kaikki, kaikki tarvisisivat apua. Ja niin harva sitä saa, ainakaan ajoissa. En sitten tiedä onko jollekin patologiselle ominaisuudelle tehtävissä mitään, ilmeisesti ei.
Ap