Miksi omien karjalanpiirakoiden leipominen on niin ihmeellistä?

MInusta piirakoiden tekeminen on hauskaa. Oma rituaalinsa jota toistan eri pyhien edellä. Ja piirakoista tulee oman makuisia. Kaupan piirakoissa usein paljon vehnäjauhoja, ja kuoret varsin paksuja. Meillä tehdään rukiisia, täysjyvää mukaan ja ohuet kuoret, nam.

Siinä on einesosastolaiselle niin paljon työtä, että varmasti jää suu auki järkytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton muusi? Riisipuuroa niihin kuuluu laittaa, eikä muusia.

Äitini oli evakko ja teki usein piirakoita. Itse inhosin perunapiirakoita lapsena, vaikka äiti tapasi sanoa, että ne ovat parhaita. Nykyisin minullekin maistuvat perunapiirakat parhaiten.

Kuka noita viittii syödä? Hiilareita hiilareiden sisällä!?!

Mun mies leipoo mun karjalanpiirakkaa.

Tietenkin itsetehdyt ovat herkullisimpia ihan vaikka sämpylätkin, ihan eri, aidon makuisia kuin kaupassa aina vain huolaatuisempaa ja kalliimpaa. Salakavalasti laatua huononnetaan, pakkauskokoa pienennetään ja hintaa nostetaan.

Itsetehdyissä ei ole säilöntä- ja muita lisäaineita. Jos vaan on aikaa niin pitäisi mahdollisimman paljon tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Moni luulee että on helppoa pyöräyttää karjalanpiirakoita, mutta itse asiassa se on maailman vaikeinta jos lopputuloksen on oltava kunnollinen.

Tuskin sentään maailman vaikeinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei viitsi nähdä sitä vaivaa. Paistopisteen piirakan on monelle ihan riittävän hyviä.

 

Onhan nämä vähän työläitä. Onneksi on yleiskone joka tekee kuoritaikinan.

Taikinan teko nyt on helpoin juttu, onnistuu helposti ilman koneitakin. Suurin homma on ajella ne kuoret. Kannattaa hankkia oikea piirakkapulikka eikä yrittää kaulita tavallisella kaulimella. Jokainen voi rypyttää kuoret ihan omalla tavallaan. Taitureiden piirakat on paljon siistimpiä kuin teollisesti tehdyt, puhumattakaan sitten kuoren paksuudesta.

Hyviä ne on vaikka ei niin muotovalioita olisikaan - emännän mallisia tuppaavat olemaan. Ne on niitä hetkiä, jotka on jääneet mieleen, kun sattui tulemaan kotiin juuri kun äitini otti piirakoita uunista.

Monet voitelevat sulatetulla voilla uunista tulleet piirakat. Äidilläni oli tapaa dipata piirakat maidon ja sulatetun voin seokseen. Olivat kyllä herkkua.

Minun mummoni teki joka lauantai sata piirakkaa kun heidän lapset asui kotona. On siinä ollut rypyttämistä.

Itse en pidä karjalanpiirakoiden tekemistä mitenkään ihmeellisenä, olen pienestä pitäen tehnyt niitä itse. Äitini ja mummini opettivat kun olivat karjalaisia. Edelleen teen kerran kuukaudessa.

Mallin voi ottaa omasta piirakasta.

Olen tehnyt karjalanpiirakoita äitini kanssa. Moni pitää rypyttämistä vaikeana, mutta minusta kuorien ajelu oli vaativin osuus. Yhdessä tehden on helpompaa ja piirakoita valmistui kuin liukuhihnalta. 100 kpl oli minimi.

Onhan siinä oma hommansa ja välillä on pitkäkin aika, ettei tule ruvettua piirakoita tekemään. Mutta onhan ne hyviä. Sama koskee omatekoisia sämpylöitä, kun niitä tuoreeltaan syö.

Äitini leipoi paitsi piirakoita ja sultsinoita myös mahtavan hyvää leipää, jota meillä päin kutsuttiin rieskaksi, vaikka se oli sellainen limpun mallinen. Sen teossa on vielä opettelemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni luulee että on helppoa pyöräyttää karjalanpiirakoita, mutta itse asiassa se on maailman vaikeinta jos lopputuloksen on oltava kunnollinen.

Tuskin sentään maailman vaikeinta.

Tuskin maailman vaikeinta, mutta nyt nopeasti ajatellen en keksi, minkä muun syötävän valmistaminen itse olisi vaikeampaa. Ok, hutaisten saa tehtyä mitä vaan.