Kristian Heiskari ei aio pyytää anteeksi naispuheitaan
Mimmeillä saa olla isoja standardeja, mutta en saa sanoa, etten halua toisen olevan läski. Onko se pahasti sanottu? Ei minulla ole mitään läskejä vastaan, mutta en halua, että puolisoni on mikään ryhävalas, Heiskari totesi
Kommentit (1229)
Vierailija kirjoitti:
Lihavalla naisella ei tee mitään. Lihavuus tarkoittaa että on laiska ja laiska ei jaksa tehdä mitään. Itse haluan että naisellani on hyvä kunto ja jaksaa 20 km pyörälenkkejä tehdä kanssani,
Olen lihava ja jaksan tehdä 20 km pyörälenkkejä. Tuo nyt ei ole fyysisen kunnon kannalta mitenkään erikoinen suoritus.
Vierailija kirjoitti:
Mussa on joku vika. Sellainen olo mulla on nykypäivän maailmassa. Olen ylipainoinen nainen, jos joku käyttää sanaa ryhävalas, en järkyty. Jos tanssin yökerhossa ja joku tulee tarraamaan kiinni tisseihin, en järkyty. En jaksa koko ajan järkyttyä ja pahoittaa mieltäni kaikesta. Olen asiakaspalvelualalla ja nuoremmat naispuoliset työkaverini vinkuvat, kun vanhat äijät hymyilevät heille, on kuulemma iskemistä. Varmaan joku toksinen maskuliinisuus on itseeni purrut, koska tunnun yhä enemmän ja enemmän kallistuvan näiden miesten puolelle. En löydä nykyään naisten kanssa enää mitään yhteistä, koska he jatkuvasti kokevat seksuaalista ahdistelua tai muuten vaan ahdistuvat jostain syvästi. Tämäkin viesti tulee saamaan roimasti alapeukkuja ja mut leimataan pick me-naiseksi. Iso huoh.
Tarraatko sinä tanssilattialla miesten muniin kiinni? Mitä ne siitä sanoo?
No se on Kristianin oma asia, jos haluaa kuulostaa idiootilta.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin osuva kielikuva on ryhävalas. Kaikki tajuaa kyllä heti.
Ihan yhtä hyvä kielikuva on hobitti. Kaikki tajuaa kyllä heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarkoitus ollut kertoa millaisen kumppanin tuo tyyppi haluaa. Tarkoitus oli purkaa vihaa ylipainoisia naisia kohtaan ja jonkinlainen aasinsilta piti kyhätä, että sai sanoa mitä halusi.
Jospa ne pikkasen laihtuiskin miehiä varten?
Miksi pitäisi laihtua miehiä varten? Jos laihtua haluaa, kannattaa se tehdä ihan itseään varten.
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa itselleen kumppanin, jolla on hyvät käytöstavat. Jos joku on haukkunut julkisesti lihavia naisia ryhävalaiksi, niin on ihan satavarmaa, että sama toistuu parisuhteessakin. Jossain vaiheessa tulee jostain asiasta riitaa, niin siinä saakin sitten täyslaidallisen haukkumista omasta ulkonäöstä vaikka riidan aihe olisi mikä tahansa. Tuollaiset tyypit ajautuvat muutenkin riitoihin ja hankaluuksiin muiden ihmisten kanssa, se on raskasta puolisollekin.
Mun ex tykkäsi nimitellä ihmisiä ryhävalaiksi. Itse olen hoikka ja ihan nätti ja urheilullinen nainen. Hän ei ikinä keksinyt mitään pahaa sanottavaa ulkonäöstäni, pikemminkin hänen surkea itsetuntonsa korostui kun hänellä oli itseään timmimpi nainen. Yritti sitten lytätä mun itsetuntoa muilla keinoin. Ei se onneksi siinä hirveästi onnistunut, koska sattumoisin olen häntä älykkäämpikin. Sekin korpesi häntä aivan älyttömästi.
Ei tästä oppinut muuta kuin että älkää deittailko huonolla itsetunnolla ja huonoilla käytöstavoilla varustettuja, henkisesti keskenkasvuisia miehiä. Niistä ei ole paljon iloa parisuhteessa, vaan ne pyrkivät manipuloimalla tuhoamaan sinutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mä kutsun Kristianin kaltaisia pieniä miehiä puutarhatontuiksi, on mun mielestä ihan ok, että se kutsuu mun kaltaisia lihavia naisia ryhävalaiksi. Molemmat termit on ihan arkipäiväisiä, eikä mitenkään erityisen loukkaavia.
Paitsi että lihavuus on oma valintasi, lyhyyteen taas kukaan ei pysty itse vaikuttamaan. Ymmärrätkö?
Mitä väliä sillä on, onko joku asia oma valinta vai ei. Kysehän on mieltymyksistä, ja kun kyse on mieltymyksestä, silloin on aivan ok ilmaista oma mielipiteensä käyttäen loukkaavaa kieltä ihmisistä, jotka eivät niitä mieltymyksiä vastaa? Näinhän Heiskaria kovasti puolustavat tuntuvat ajattelevan.
Niinpä.
Ja korjataan nyt sekin harhaluulo että "lihavuus on oma valinta", ei todellakaan ole. Se on yleensä monen asian summa.
Mun ikäisissä ylensyönnillä lihoneita on jo aika vähän, kilot on kertyneet enemmänkin iän, sairauksien, geenien, lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Kun sitten huomaa keski-iässä olevansa sairaalloisen ylipainoinen, sitä ei millään dieeteillä sitä sairaudentilaa enää pureta. Rasvasolut on pysyviä, kun ne ovat kerran muodostuneet. Paljon laihtuneella keski-ikäisellä on paljon löysää ihoa, ja jokainen rasvasolu valmiina täyttymään uudelleen. Ja jos ylipaino ei edes johdu ylensyönnistä, aika mahdotonhan sitä on edes väliaikaisesti laihtua.
Lihavuus on todella monisyinen sairaus. Nyt siihen on alettu herätä. Kaikki lihavuus ei kerry liikasyömisestä, vaan lihavuuteen on monia syitä. Hullua sanoa kehon pysyvää tulehdustilaa "omaksi valinnaksi".
Vierailija kirjoitti:
Mussa on joku vika. Sellainen olo mulla on nykypäivän maailmassa. Olen ylipainoinen nainen, jos joku käyttää sanaa ryhävalas, en järkyty. Jos tanssin yökerhossa ja joku tulee tarraamaan kiinni tisseihin, en järkyty. En jaksa koko ajan järkyttyä ja pahoittaa mieltäni kaikesta. Olen asiakaspalvelualalla ja nuoremmat naispuoliset työkaverini vinkuvat, kun vanhat äijät hymyilevät heille, on kuulemma iskemistä. Varmaan joku toksinen maskuliinisuus on itseeni purrut, koska tunnun yhä enemmän ja enemmän kallistuvan näiden miesten puolelle. En löydä nykyään naisten kanssa enää mitään yhteistä, koska he jatkuvasti kokevat seksuaalista ahdistelua tai muuten vaan ahdistuvat jostain syvästi. Tämäkin viesti tulee saamaan roimasti alapeukkuja ja mut leimataan pick me-naiseksi. Iso huoh.
Sussa on vikaa. Hyvä että tiedostat. Nyt alat etsimään omaa selkärankaasi jostain, niin ettet hyväksy sinuun kohdistuvaa rumaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ryhävalakset edelleenkin ihan v i t u n hiilenä :D Kyllä te läskit akat olette lystikkäitä otuksia : )
RyhäVALAKSET😂🤣😅😆😁
Ei taida Heiskarilla naista olla. Paska luonne yhdistettynä rumaan ulkonäköön veikkaisin.
En, koska en ole mikään känniääliö. Mutta en siitä myöskään miestäni pahoita ja koe, että nyt on ilta pilalla kun miehet ahdistelee. Kädet pois tisseiltä, näytän ettei oo ok, ja ilta jatkuu taas. Ei sitä tarvitse jäädä sen enempää märehtimään. Eri juttu jos toinen on sitkeä eikä jätä rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
En, koska en ole mikään känniääliö. Mutta en siitä myöskään miestäni pahoita ja koe, että nyt on ilta pilalla kun miehet ahdistelee. Kädet pois tisseiltä, näytän ettei oo ok, ja ilta jatkuu taas. Ei sitä tarvitse jäädä sen enempää märehtimään. Eri juttu jos toinen on sitkeä eikä jätä rauhaan.
Vastasin siis aikaisempaan viestiin, mutta jostain kumman syystä se ei näy tässä. En siis tarraa tanssilattialla miehiä munista.
Ryhävalaat veti herneet nenään. Syystäkin. Kannattaa syyä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mussa on joku vika. Sellainen olo mulla on nykypäivän maailmassa. Olen ylipainoinen nainen, jos joku käyttää sanaa ryhävalas, en järkyty. Jos tanssin yökerhossa ja joku tulee tarraamaan kiinni tisseihin, en järkyty. En jaksa koko ajan järkyttyä ja pahoittaa mieltäni kaikesta. Olen asiakaspalvelualalla ja nuoremmat naispuoliset työkaverini vinkuvat, kun vanhat äijät hymyilevät heille, on kuulemma iskemistä. Varmaan joku toksinen maskuliinisuus on itseeni purrut, koska tunnun yhä enemmän ja enemmän kallistuvan näiden miesten puolelle. En löydä nykyään naisten kanssa enää mitään yhteistä, koska he jatkuvasti kokevat seksuaalista ahdistelua tai muuten vaan ahdistuvat jostain syvästi. Tämäkin viesti tulee saamaan roimasti alapeukkuja ja mut leimataan pick me-naiseksi. Iso huoh.
Kuulostat masentuneelta ja apaattiselta. Aika usein ahdistuneet ja masentuneet ihmiset kieltävät muilta oikeuden ahdistua ja masentua mistään, koska heitä itsejään ahdistaa sekä masentaa liikaa. Tavallaan tiedetään itsellä olevan ongelmia, mutta ei pystytä kohtaamaan niitä ollenkaan. Kun muut kohtaavat ongelmansa ja puhuvat niistä, se voi tuntua epäreilulta, koska ei itse "saa" tehdä samoin. Oletko tällaista miettinyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Who the Hell cares? Sivistymätön moukka puhuu kuin sivistymätön moukka.
Ei ole ehkä kyse vain tämä yhden ihmisen puheesta. Yhteiskunta tuntuu muuttuvan koko ajan enemmän sellaiseksi, että vain menestys ja ulkonäkö merkitsevät ja jos ei omaa niitä, ei ole minkään arvoinen. Olemme opettamassa lapsille kovia arvoja ja piittaamattomuutta. Nyt myös kiusaaminen on jokaisen mielessä. Sanotaan, että tarvitaan kylä kasvattamaan lapsi. No me kaikki muodostamme sen kylän, jossa meidän kaikkien lapset kasvavat. Vaikka ei olisi omia lapsia, me kuitenkin elämme vanhuksina yhteiskunnassa, jota pyörittävät tämän päivän lapset. Ehkä olisi aikuistenkin aika mennä vähän itseensä ja miettiä, miten toisista ihmisistä on soveliasta puhua.
Heiskari sanomiset ovat saaneet liian suuren painoarvon. Joku Mannisen Aki
Joukko ei suinkaan ole oikeasti marginaalinen. Nuoret viettävät paljon aikaansa somessa, missä tällainen puhe on todella yleistä.
...mies osui arkaan paikkaan... Myöntäkää se, fläsät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi minun pitäisi suuttua/loukkaantua siitä, että Kristian Heiskari ei halua minua kumppanikseen. En minäkään halua häntä. Tilanne siis win-win.
t. ylipainoinen
Ehkä sinun kannattaa opetella ymmärtämään. Luuletko oikeasti että tämä ei ole osa laajempaa ilmiötä? Joka vahingoittaa myös sinua.
Tiedän, että lihavuutta ei yleisesti pidetä tavoitteellisena ja kauniina asiana. Kaikilla on siihen oikeus. Ja vaikka kaikilla maailman ihmisillä on oikeus olla haluamatta lihavaa ihmistä kumppanikseen, eikä minun pidä siihen puuttua. En minäkään haluaisi itseäni lyhyempää miestä kumppanikseni.
Tämä ei ollut se laajempi ilmiö, mistä on kyse.
Nuorempana hengasin yhden jätkän kanssa, joka oli itse hyvännäköinen ja urheilullinen, mä sellainen pullea. Hän sitten kerran lenkillä kertoi mulle tunteensa, että olen eka pyöreä tyttö keneen on koskaan ollut ihastunut. Sanoi, että on luullut, että lihavammat vaan syö eivätkä liiku. Mutta mä olin lähes yhtä liikunnallinen kuin hän enkä edes syönyt kuin hevonen. No, itse en ollut kiinnostunut, mutta se oli jopa vähän söpöä. Että mursin hänen mielikuvat lihavista. Nykyään muuten on naimisissa lihavan naisen kanssa, tosin alkaa itsekin olla keski-ikäinen vatsakas mies.
Mussa on joku vika. Sellainen olo mulla on nykypäivän maailmassa. Olen ylipainoinen nainen, jos joku käyttää sanaa ryhävalas, en järkyty. Jos tanssin yökerhossa ja joku tulee tarraamaan kiinni tisseihin, en järkyty. En jaksa koko ajan järkyttyä ja pahoittaa mieltäni kaikesta. Olen asiakaspalvelualalla ja nuoremmat naispuoliset työkaverini vinkuvat, kun vanhat äijät hymyilevät heille, on kuulemma iskemistä. Varmaan joku toksinen maskuliinisuus on itseeni purrut, koska tunnun yhä enemmän ja enemmän kallistuvan näiden miesten puolelle. En löydä nykyään naisten kanssa enää mitään yhteistä, koska he jatkuvasti kokevat seksuaalista ahdistelua tai muuten vaan ahdistuvat jostain syvästi. Tämäkin viesti tulee saamaan roimasti alapeukkuja ja mut leimataan pick me-naiseksi. Iso huoh.