Hei eronneet! Minkä ikäisten lasten kanssa teillä on vielä noudatettu sovittua vaihtorytmiä?

No mut jos toi on teidän perheelle hyvä systeemi ja kukaan ei valita, niin miksi välität siitä mitä sun kaverit sanoo? Joo, toki sun toinen lapsi on jo aikuinen, mutta silti. 

Kasiluokan alussa kesäloman jälkeen ei enää tyttö halunnut kulkea edestakaisin ja on sen jälkeen nähnyt isäänsä silloin, kun itse sopivat. Sopii mullekin hyvin. Ei noin isoa voi kuskata kuin tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

No mut jos toi on teidän perheelle hyvä systeemi ja kukaan ei valita, niin miksi välität siitä mitä sun kaverit sanoo? Joo, toki sun toinen lapsi on jo aikuinen, mutta silti.

 

Pian täyttävät 20 ja 17. Aloin miettiä, vaikuttaako tämä itsenäistymiseen. 

ap

En ole kuullut että noin isot vielä reissaisivat. Jos nyt eroaisit, niin ei mitään tapaamissopimusta edes tehtäisi. Se on nuorempia lapsia varten. 

Mun 15- ja 17-vuotiaat on edelleen vuoroviikoin. Aina kyselen että haluaisivatko olla pysyvämmin toisessa paikassa mutta ei. Ymmärrän kyllä, eivät he halua valita äidin ja isän välillä. 

Riippuu siitä mitä lapset itse haluavat. Tuon ikäiset voivat päättää asiasta itse.

Jos se reissaaminen on hyvä systeemi pienelle lapselle, niin miksei se olisi hyvä systeemi isommallekin?

Me erottiin kun lapsi oli pieni, joten hänelle on ihan normaalia että on kaksi kotia. Vielä kun kyseessä on poika, niin toki hän nyt isompana haluaa isäänsä nähdä usein.

Aina on joustettu puolin ja toisin siinä, jos on jotain kaverimenoja. Mutta yhteyttä toiseen vanhempaan ei ole vähentänyt mikään.

Puolisollani on teini-ikäinen tytär, joka ei käy meillä yhtä usein kuin pienempänä. Heillä ei isänsä kanssa ole yhteisiä juttuja, joten sen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut että noin isot vielä reissaisivat. Jos nyt eroaisit, niin ei mitään tapaamissopimusta edes tehtäisi. Se on nuorempia lapsia varten. 

Meillä ei ole koskaan ollut mitään virallista tapaamissopimusta, vaan ihan keskenään ollaan aina sovittu. Lapset kuitenkin vaihtaneet säännöllisesti viikon välein kotia. Muuten oman elämän ja esimerkiksi ruokahuollon suunnittelu vaikeutuisi merkittävästi. Käyvät toki päiväsaikaan välillä kumman luona sattuu.

Tunnen kaksi tapausta, liikkuvat säännöllisin erossa sovituin välein. Toinen on 14 v toinen 16 (täyttävät syksyllä 15 ja 17) ja siis kaksi eri perhettä kyseessä.   Minusta tuntuu, että vanhemmat haluavat pitää puolensa ja näin kun jatketaan ei synny uusia riitoja.  

Meillä ei ikinä noudatettu mitään "vaihtorytmiä". Tosin tytär oli lukion ekalla, kun erottiin, ja sanoi heti alkuunsa jäävänsä mun luo asumaan. Kävi vähän "miten sattuu" isällään, mikä toisaalta aiheutti mulle itselle päänvaivaa, kun ei aina osannut aavistaa, mitkä päivät tytär on kotona ja mitkä isällään.

Seiskalla ehkä lapsi alkoi itse enemmän sopia omien kaverimenojen mukaan missä on. Toinen koti maalla, niin vaikuttaa siihen että sieltä ei niin helposti pääse kavereilla kulkemaan. Hyvin onnistuu. Molemmilla vanhemmilla on.

Lukioon mennessä loppui. Parikymppisen kuuluu suunnitella omilleen muuttamista eikä kulkea enää nalle kainalossa vanhempien väliä. 

Lapset 15 ja 17.

Sovittu että joka toinen viikonloppu isällään, pääasiassa täällä mutta saavat aika vapaasti mennä.

Nuo viikonloput lähinnä noin että tietää että kumpi on ns. vastuussa ja pitää teinejä silmällä.

Ja voin edes välillä reissata jossain.

No eiköhän tää mene vähän käsi kädessä sen kanssa, että minkä ikäinen voi olla yksin kotona jne. Ei mun vanhemmatkaan ihan ydinperheessä esimerkiksi antaneet mun olla lauantai-iltaa yksin kotona, jos heillä itsellään oli joku meno. Johtui ihan siitä, että olisin pistänyt bileet pystyyn ja oli vähän huonoja kokemuksia käsistä lähteneistä teinibileistä meillä. Eli jossain tuollaisessa tapauksessa, jos toisella vanhemmalla on meno, niin varmasti vanhemmat edelleen sopii keskenään, että lapsi on sitten toisen vanhemman vastuulla/luona silloin.

Riippunee siis myös lapsesta ja siitä, miten luotettava lapsi on ja voiko tulla ja mennä miten sattuu vanhempien omista menoista riippumatta, vai tarviiko enemmän vahtimista.

Moni asuu omillaan jo peruskoulun jälkeen opiskelujen vuoksi. Ihme paapojavanhempia ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset 15 ja 17.

Sovittu että joka toinen viikonloppu isällään, pääasiassa täällä mutta saavat aika vapaasti mennä.

Nuo viikonloput lähinnä noin että tietää että kumpi on ns. vastuussa ja pitää teinejä silmällä.

Ja voin edes välillä reissata jossain.

Juuri näin. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että jos siitä ei sovita, että kumpi on vastuussa, niin onko toinen vanhempi siis aina vastuussa ja toinen ei koskaan? Siis jos teini vaikka notkuu jossain kylillä illalla, niin onko se aina äiti, jonka pitää kytätä, että tulee kotiin, ja isä ei sitten koskaan hoida tuota valvomista tai lapsen hakua kyliltä tms. Jos on kaksi vanhempaa, niin luulisi, että tuollaiset hommat jotenkin jaettaisiin. Jaetaanhan ne ydinperheessäkin. Eli itse pitäisin kyllä kiinni ns. isäviikonlopuista teininäkin.

Lähipiirissä poika taisi ilmoittaa 16-17-vuotiaana, että haluaa olla pysyvämmin äitinsä luona, eikä enää kulkea viikko-viikko-systeemillä. En tiedä, millaiset välit hänellä on isänsä kanssa, ei kai kovin läheiset, sillä isäänsä näki tosi harvakseltaan sen jälkeen. Ei tuokaa paras mahdollinen vaihtoehto varmaan ollut.

Ei kyllä ollut hyvä vaihtoehto se työkaverinkaan päätös, että teini-ikäinen poika pakotettiin isälleen vuoroviikoin, vaikka ei olisi halunnut sinne millään mennä - inhosi äitipuoltaan ja tämän lapsia, uusperhe ei tullut yhtään keskenään toimeen. Työkaverini oli sitä mieltä, että sinne on mentävä kun näin on sovittu, vaikka jätkä oli 17. Poika muutti pois kotoa heti samana päivänä 18 täytettyään sen takia, ettei tarvitsisi enää rampata kahden kodin väliä ja asua joka toinen viikko paikassa, johon ei millään lailla ollut toivottu. 

Oma poika on nyt 14-vuotias, mutta meillä on aina ollut tosi joustava systeemi - poika on ehkä viikon välein pari kolme yötä isällään. Olemme isänsä kanssa hyvissä väleissä ja asumme samassa kaupunginosassa. Tällä viikolla kävi eilen isällään syömässä & tekivät jotain yhdessä, sunnuntaina menee pariksi viikoksi sinne. 

19v, kulkee vielä? Mitä ihmettä? Aikuinen ihminen. Hommatkaa sille jo oma koti. Tai antakaa olla kummassa paikassa haluaa ja kulkea ite miten tykkää. Sanoisin, että yläasteella saa jo ihan ite päättää miten kulkee. Lapsi siis päättää itse. 

Meillä 14v. on kaksviikkoa ja kaksviikkoa. Sekin on alkanut kuulema ottaa päähän. Ymmärrän. Ja mielestäni oikeutettu olisi itse päättäämään miten kulkee. Isästä en tiedä, mitä on mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Moni asuu omillaan jo peruskoulun jälkeen opiskelujen vuoksi. Ihme paapojavanhempia ketjussa.

16-vuotiaissa on aika erilaisia tapauksia. Kyllä minunkin nuoruudessani kaksi tuttua muutti omilleen 16-vuotiaana. Toinen oli ns. kaveriporukan äitihahmo, huolehtivainen ja tunnollinen kympin oppilas. Toinen taas oli oikein urheilullinen ja lähti siis urheiluopistoon silloin (siellä nyt ei varsinaisesti olla omillaan, vaan asuntolassa, muttei kotona kuitenkaan).

Itse taas olin hyvästä koulumenestyksestä huolimatta aika railakas biletykseen taipuvainen tapaus, ja minun vanhemmat kyllä heti sanoi minulle, että sinä asut kotona vielä, kun aloin haikailemaan omaa kämppää alaikäisenä. Heidän piti siis vahtia, että tulen kotiin riennoiltani ja joskus hakivatkin minua ja kavereita jostain bileistä tms.