Onko teillä lapsuuden inhokkiruoista tullut iän myötä herkkua? Esimerkiksi puolukat, parsakaali, kaali, oliivit

Homejuustoa, sieniä, oliiveja, mätitahnaa ja silliä pystyin syömään vasta nelikymppisenä usean epäonnistuneen kokeilun jälkeen.

Pian sitten rupesinkin rakastamaan niitä.

Kypsytetyt juustot

Tykkäsin jo lapsena lähes kaikesta, myös vahvoista mauista.

Pinaattikeitto kananmunalla ei mennyt alas eikä mene aikuisenakaan.

Avokadoa en voinut sietää lapsena, nuorena, aikuisena, keski-ikäisenä. Nyt siihen on ihan himo. Hyvä jos maltan odottaa, että saan kuorittua sen, kun pitää jo suupala saada.

Puuroa inhosin nuorena. Tosin äiti keitti lähes suolatonta puuroa, mikä ei sitten maistunut millekään.

Kypsennettyjä kasviksia en tottunut syömään lapsuudenkodissa, nyt ovat herkkua.

Sinihomejuusto oli kamalaa, nyt tykkään siitä, samoin kuin oliiveja olen oppinut syömään.

Lähinnä kyse on omalla kohdallani siitä, että 80-luvun ruokakulttuuri oli kovin kapeaa ja rajoittunutta vielä, eikä silloin käytetty vaikkapa kasviksia kotiruoassa samaan malliin kuin nykyään. En ollut siis vain tottunut syömään moniakaan ruoka-aineksia, varsinkaan kypsennettynä.

Ihan tavallinen sipuli taitaa olla sellainen. 

Ja sitten kala. Mun isoisä kalasti. Kalaa oli monta kertaa viikossa. Olin 10 kun hän kuoli enkä yli 20 vuoteen sen jälkeen syönyt kalaa, mutta nykyään maistuu taas, vaikka esim graavia en kyll suuhuni laita. 

Porkkana ja lanttulaatikko .

Tykkäsin lähes kaikesta lapsena, mutta silakkapihvejä en niiden ruotojen takia voinut sietää. Kokeilin uudelleen vasta kolmekymppisenä, ja niistä tulikin samantien yksi suosikeista.

Kesäkeitto. Nyt suurta herkkua ja odotan aina kesän ensimmäisiä uusia juureksia että saan sitä tehtyä, meillä kausiruokaa mitä ei tehdä muulloin. 

Maksa. Suurinta herkkuani, itse en tee mutta aina kun on ravintolassa saatavana otan tätä. 

Pinaattikeitosta on traumat joista en ole päässyt 60 vuodessa eroon, tuoreena kyllä syön pinaattia salaatissa. 

Olin jo lapsena aika kaikkiruokainen, ainoastaan sisäelimet ei uponneet silloin, enkä syö vieläkään. Jo pelkästään maksan haju saa pahoinvoivaksi. 

Lapsena en tykännyt kokolihasta, nyt suurinta herkkua on joku naudanpihvi. 

Kalaa ja muita mereneläviä en syö vieläkään mielelläni. Erityisesti silakka, silli, purkkitonnikala ja katkaravut ovat sellaisia ettei vaan pysty. Sei ja lohi on siedettävän rajoissa. Sieniäkään en syö.

Kaikki muu lapsuuden inhokeista on muuttunut vähintään syömäkelpoiseksi osa jopa herkuiksi.

Luulen, että suurin osa lapsuuden inhokeista oli vain sitä, ettei äitini osannut laittaa ruokaa ja kouluruoka nyt on laitosruokaa. Perhepäivähoitaja, jolla olin hoidossa, teki itse vaikka mitä kammotuksia kuten munuaispataa (jota myöskään en koe tarpeelliseksi syödä vieläkään).

Kun syötiin ulkona, se oli bensa-asemaruokaa (ranskalaiset ja nakkeja), grillikioskia (porilainen), myöhemmin mäkkäriä/carrolsia. En vaan saanut lapsena hyvin laitettua ruokaa niin en tottunut mihinkään erikoiseen, aina vaan jauhelihaa, makkaraa, kalapuikkoja ja niitä pph:n kammopöperöitä.

Nyt kun itse teen, saan hyvää ruokaa ja kun käyn ravintolassa niin valitsen aina oikean ravintolan noiden pikaruokapaikkojen sijaan.

Oliivit on alkanut maistua aikuisena. Lapsena ne tuntui liian voimakkaan makuisilta. Samoin Mustaleima emmental on nykyään herkkua, lapsena sekin oli liian vahvan makuista. 

Tavallinen kaurapuuro ei lapsena maistunut. Aikuisena maittaa hyvin.

Monet kalat ovat myös nyt herkkua.

Keitetyt kaalit. Muistan vieläkin mille erilaiset keitetyt kaalit maistuivat lapsena. Aikuisena maistuvat erilaiselle. 

Moni salaatti olisi jäänyt syömättä lapsena vaikka nykyään on herkullista.

On, kaaliruoat ja mämmi ovat nykyään herkkua. Kesäkeitosta, makaronivellistä ja muista maitopohjaisista en tykkää edelleenkään. Lipeäkalaa en ole vielä uskaltanut maistaa.