Mitä teet kun näet kaupassa jonkun vanhan tutun, jota et haluaisi edes moikata?

En toki kaupassa, mutta en tervehdi enää naapuria, kun laitoin hänelle viestin, että ilmaiseksi saa poimia omenoita täältä pihalta ja laitoin ohjeet, että keräävät ne huonot omenat pois sinne paikkaan, minkä heille neuvoin. Mutta ei, oli kärrännyt ne omenat lehmille, kun kuulin, että eräs lehmä oli tukehtua isoon omenaan? Ei muutenkaan kunnioita toisten rajoja lainkaan. Ei vastaa puhelimeen, kun kerron hänelle oman tontin puiden kaadosta, joista yksi on hänen tontille kaatunut. Ilmoitin hänelle soittamalla ovikelloa, soittamalla puhelimeen ja lähetin myös tekstiviestin, mutta eivät vastanneet lainkaan? Kun ostin heille joulukynttilän ja kortin, niin tuli vain syytös, kun en muistanut heidän yhteistä sukunimeään? Minulla oli silloin muutto tänne maaseudulle Helsingistä ja monta mutkaa tiedossa. Ei sitä heti muista kenenkään sukunimiä, mutta tästä sain vain haukkumiset? Eivät osanneet kiittää siitä kynttilästä, minkä heille ostin? En tervehdi heitä enää. On rehtori täällä maaseudulla ja opettanut lapsia, mutta ei itse osaa käytöstapoja lainkaan?!

Meen poispäin, olettaen, että ko. henkilö ei sinne palaa. 

No otan eri suuntaa kaupassa ja toivon että se riittää. Jos vaikuttaa siltä että hän huomaa minut, esitän että itse en huomannut.

Minusta ihmisen ei tarvitse käyttää aikaansa kiusallisiin ja ikäviin sosiaalisiin kohtaamisiin ja jos sen voi tällä tavalla välttää ilman kenenkään pahaa mieltä, niin mitä siihen on nokan koputtamista.

Yritän ottaa sellaisen suunnan, että polut eivät risteäisi. Jos se on mahdotonta, niin sitten kohdatessa nyökkään tai moikkaan. Ei pidä missään nimessä hidastaa askellusta tai ottaa pitkää katsekontaktia, ettei kenellekään tule kiusausta alkaa jutella.

Helpottaa ajatus siitä, että todennäköisesti toinenkin ihminen ajattelee ihan samoin. "Hoidetaan nämä matöfakin ostokset pois alta, että pääsee kotiin, eikä todellakaan jaaritella kenenkään kahdenkymmenen vuoden takaisen puolitutun kanssa"

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti en edes huomaisi vaikka tuttuja tulisi vastaan. 

Mulle on käynyt näin monta kertaa 😁

Mutta jos hoksaisin jonkun jota ei haluais nähdä niin kulkisin siellä kaupassa kuin en näkisi mitään. Kerran kadulla yks tyyppi, jota en halua edes moikata, huusi ihan nimeltä mua. Tallustelin etiäpäin niin kuin oisin ollu yksin koko maailmassa. Toisella kerralla sekin meni nokka pystys mun ohi. 🤣

Näytän banaanilla keskisormea!

Vedän turpaan ja hanuriin.

Olen moikkaamatta. 

Minua eivät tututkaan useimmiten halua olla näkevinään. Ei siis mitään hätää.

Minut on kasvatettu, joten tietysti moikkaan. Mikä kysymys!

Haluan hoitaa kauppareissut rivakasti, en jäädä hyllyjen väliin sosialiseeraamaan. Siksi luikin toiseen suuntaan jos riittävän ajoissa huomaan kenet tahansa tutun ruokakaupassa. Ikävä kyllä usein en huomaa, kun keskityn tehokkaaseen ostoskorin täyttöön.

Monet tuntuvat tulevan kauppaan nimenomaan rattoisien juttutuokioiden toivossa. 

Hyvä että kerroit mitä teit! Säikähdin jo olitko minun tuttuni kaupan pihalla

Leikin etten näe. Käännyn pois päin..