Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea suhde, en osaa otsikoida paremmin, en tiedä mikä tilanne on
02.04.2024 |
Minulla hajoaa pää, kun en tiedä milloin mies on taas "jättänyt" minut ja milloin on tosissaan. Minä yritän aina selvittää asiat ja erota niin, että se on selkeää. Tällä hetkellä en todellakaan tiedä onko mies vihainen vai eronnut vai mitä. Sen tiedän, että hän on lukuisia kertoja "ollut eroamassa" minusta ja sitten taas palannut takaisin, vain suuttuakseen pian uudestaan ja sama kaava jatkuu. En luule sellaisen olevan tervettä, mutta olemme avautuneet kaikenlaisista traumoista heti alussa ja ymmärrän mistä tuo sekoilu johtuu.
Lisäksi tiedän sen, että mies kuvitteli omiaan yhdessä asiassa, suuttui ja blokkasi minut. Ei antanut edes vastata ensin.
Tätä epävakaata jätän, enpäs jätäkään-juttua on toistunut niin monta kertaa etten voi enää tietää mitä hän milloinkin oikeasti tarkoittaa.
Kommentit (327)
Hohhoijaa. Tahdoton nainen kyselee palstoilla mitä mieltä hänen miehensä mahdollisesti on? Oletko koskaan kysynyt itseltäsi: Mitä sinä haluat? Haluatko olla tahdoton rätti epävakaassa suhteessa hamaan tappiin asti? Onko se sinun käsitys unelmaelämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisessa tilanteessa keskittyisin vain omaan elämääni ja jättäisin miehen oikuttelemaan keskenään.
Toimisin niin, että en tarvitsisi mitään tuollaiselta ihmiseltä. Toimisin myös niin, että en itse antaisi tuollaiselle mitään, en aikaani missään muodossa.
Yritänkin tässä keskittyä omaan elämääni. Rasittaa vain kun en ikinä tiedä missä oikeasti mennään hänen mielestään. Joko kunnollinen ero tai sitten asioiden hoitaminen kuntoon, molemmat sopivat minulle. Mutta tällainen on niin raskasta.
Ole napakka, vaadi asioitten selvitystä. Älä jää pompoteltavaksi. Jos mies on mieleltään lapsi, et voi edellyttää mitään muuta kuin lapsen käytöstä.
Jos ei suostu keskustelemaan aikuisen aikuisen kanssa, anna olla. Miksi haaskata aikaansa ja elämäänsä?
No sitähän minä olen tässä yrittänyt! Olen yrittänyt saada joko selkeän eron tai sitten keskustella.
No ei kai rakkaus ala ja lopu viikoittain. Totta kai rakastuin siihen ihanaan versioon, joka sitten aika äkkiä muuttui.
No nimenomaan, ei rakkaus ala ja lopu viikoittain. Sinun kannattaa tajuta se.
Nyt kuvittelet, että mies rakastaa sinua silloinkin, kun on inhottava. Entä jos käännät asian toisinpäin: Mies on se inhottava tyyppi silloinkin, kun esittää ihanaa. Sillä eihän se rakkaus mistään ala yhtäkkiä tällä viikolla, kun viime viikolla oli sinulle inhottava.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Tahdoton nainen kyselee palstoilla mitä mieltä hänen miehensä mahdollisesti on? Oletko koskaan kysynyt itseltäsi: Mitä sinä haluat? Haluatko olla tahdoton rätti epävakaassa suhteessa hamaan tappiin asti? Onko se sinun käsitys unelmaelämästä?
Olen kysynyt. Vastaukseni oli, että haluan joko erota kunnolla ja selkeästi tai sitten keskustella ja tehdä töitä suhteen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisessa tilanteessa keskittyisin vain omaan elämääni ja jättäisin miehen oikuttelemaan keskenään.
Toimisin niin, että en tarvitsisi mitään tuollaiselta ihmiseltä. Toimisin myös niin, että en itse antaisi tuollaiselle mitään, en aikaani missään muodossa.
Yritänkin tässä keskittyä omaan elämääni. Rasittaa vain kun en ikinä tiedä missä oikeasti mennään hänen mielestään. Joko kunnollinen ero tai sitten asioiden hoitaminen kuntoon, molemmat sopivat minulle. Mutta tällainen on niin raskasta.
Ole napakka, vaadi asioitten selvitystä. Älä jää pompoteltavaksi. Jos mies on mieleltään lapsi, et voi edellyttää mitään muuta kuin lapsen käytöstä.
Jos ei suostu keskustelemaan aikuisen aikuisen kanssa,
Kuinka kauan aiot yrittää (tuloksetta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää keskustelu on kuin saman ihmisen 2 persoonaa keskustelisi toistensa kanssa - ollako vai eikö olla?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, suosittelen lukemaan tämän keskustelun. Lue ainakin pari ekaa sivua.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3876335/laheisriippuvuudesta-eroon
Läheisriippuvuus ei ole aina selitys kaikkeen. Valitettavasti.
Termistä viis. Tuossa ketjussa on hyvää pohdiskelua asioista, jotka liittyvät myös ap:n tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisutko sinä päättää missä olet?
En voi, koska en tiedä mitä mies mistäkin ajattelee oikeasti ja mikä on hänen vihaisena sanomaansa. Jos hän on sellainen oikeasti (parissa asiassa), en halua olla hänen kanssaan. Muussa tapauksessa haluaisin.
Niin että mies ohjailee sinun elämääsi etkä sinä itse? Miksi et halua olla itse oman elämäsi ohjaksissa?
Rakkaus ohjailee elämääni tässä tapauksessa. Haluaisin saada selvyyden asioihin. Ajatteleeko hän todella näin ja noin vai oliko vain vihainen.
Sä oot ihan kuin jonkun kultin aivopesemä. Mitä väliä mitä toi äijä ajattelee - pelasta itsesi!
Tää on hyvä. Mitä väliä sillä on mitä äijä ajattelee. Väliä on vain sillä mitä hänen tekonsa ovat.
Hän voi ajatella sinusta vaikka yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Mutta kun hän silti kohtelee sinua huonosti, niin sinä vain kerta kaikkiaan ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on kuin saman ihmisen 2 persoonaa keskustelisi toistensa kanssa - ollako vai eikö olla?!
Sitä se on, hullu keskustelee taas itsekseen, motiivi kyllä kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä tiedän, että kohtelee huonosti. Tiedän myös hänen ihanat piirteensä ja niitä kaipaan. Turha moralisoida, olette itsekin rakastaneet jotakuta joskus.
Jos parhaan ystäväsi boyfriend käyttäytyisi samalla tavalla, miten neuvoisit häntä? Olisiko neuvosi tosiaan, että kannattaa neuvotella epävakaan ihmisen kanssa ja työstää suhdetta vai ennemminkin JUOKSE?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitähän minä olen tässä yrittänyt! Olen yrittänyt saada joko selkeän eron tai sitten keskustella
No hyvä. Sitten keskusteleminen on kokeiltu, ja se ei toiminut. Sen jälkeen vaihtoehdoksi jää vain selkeä ero. Ja jos mies ei osaa sitä tehdä, niin sitten se jää sinun tehtäväksi. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Tahdoton nainen kyselee palstoilla mitä mieltä hänen miehensä mahdollisesti on? Oletko koskaan kysynyt itseltäsi: Mitä sinä haluat? Haluatko olla tahdoton rätti epävakaassa suhteessa hamaan tappiin asti? Onko se sinun käsitys unelmaelämästä?
Olen kysynyt. Vastaukseni oli, että haluan joko erota kunnolla ja selkeästi tai sitten keskustella ja tehdä töitä suhteen eteen.
Jos olet tätä mieltä, niin nyt alat vain toimimaan sen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään koko ajan, että jos menen eteenpäin elämässä, mies ottaa yhtäkkiä yhteyttä ja sanoo tajunneensa mitä on menettänyt sekoilullaan jne. Koska kyllä minä olen oikeasti hänen kanssaan halunnut olla, kunhan tuo sekoilu loppuisi.
Homma menee niin että jos toivot toisen muuttuvan, et alunperin ole valmis hyväksymään häntä sellaisena kuin hän on vaan olet rakastunut haavekuvaan siitä mitä hän voisi olla.
Yleensä se menee myöskin niin että jos teitä ei ole tarkoitettu toisillenne, sitä sekoilua riittää niin kauan kunnes jompi kumpi tekee päätöksen jatkaa eteenpäin.
Varmasti mies ottaakin yhteyttä. Mutta oman itsesi takia suosittelen että lopetat suhteen nyt etkä sen jälkeen enää miehen kanssa tekemisissä. Tuon tyyppinen käytös ei muutu, pahenee vain ja sinä itse sallit sen olemalla valmiina ottamaan miehen takaisin aina kun hän vain haluaa. Eli ilmoitat eroavasi ja pistät sen jälkeen välit poikki. Itse en jättäisi edes tilaa ottaa yhteyttä eli estäisin joka paikassa.
Selkeän eron tekeminen on ihan sinun tehtäväsi. Yksipuolisesti. Turha kuvitella että sovussa sivistyneesti ystävinä eroaisitte. Ilmoitat vaan että tää oli tässä, ei ole enää mitään keskustelemista.
Ihmisillä on eri syistä erilaisia kiintymyssuhteiden häiriöitä. Olen itse sellainen, että haluan kyllä vakaan parisuhteen, mutta minun on tosi vaikeaa olla siinä. Näen koko ajan kumppaneissai suuria ja hirveitä virheitä, ja tunnen, että he alistavat minua ja estävät minua elämästä sellaista elämää jota haluan. Jos tulee riita, minulta saattaa päästä itku kurkussa ja syvän tunteen vallassa, että haluan erota. Tunnen olevani kuin lapsi, jota satutetaan ja koen että minua kohtaan tehdään henkistä väkivaltaa ja olen ollut aivan hullu etten ole jo aiemmin eronnut. Jos näissä tunteissa soitan vaikka ystävälle, ja kerron oman puoleni asioista, ystävä tietenkin sanoo että voi voi sinua raukkaa, tosiaankin jätä se sika.
Sitten rauhoitun ja muutaman päivän kuluessa tulee ikävä miestä ja sitten alan miettiä, että ehkä hänen tekonsa ei ollutkaan niin paha, vaan normaalia ihmisen viallisuutta, jota tietenkin pitää sietää jos haluaa edes olla parisuhteessa. Sitten teen sovinnon. Yksi pitkä suhde sitten päätyi oikeastikin eroon, koska mies teki niin pahoja asioita, että jotenkin ymmärsin, että tämä ei ole oikeastikaan ok. Mies ei todellakaan pystynyt ymmärtämään pitkään aikaan, että tällä kertaa oli kyse todesta.
Olen nyt uudessa suhteessa pyrkinyt siihen, etten kiivastuksissani uhkaa erolla tai eroa, koska ymmärrän, että erolla uhkailu on ihan psykoa. Otan sen sijaan aikalisän. Sisäisiä tunteita tämä ei sinänsä ole muuttanut, mutta ehkä olen nykyisin vähän reilumpi kumppani. En oikeasti ihan ymmärrä, että millainen on hyvä ja tasapainoinen suhde, enkä ymmärrä sitkäkään, että onko minulla sellainen, vai onko mies jotenkin kauhea vai olenko minä kauhea. Toisten ihmisten kokemukset ei siinä auta, kun enhän voi olla kärpäsenä katossa että millaista heillä on kotona. Omasta lapsuudenkodista tuli tosi sekava malli, todella syvää liittolaisuutta ja velvollisuudentuntoa parisuhteessa, mutta myös aivan hirveitä, raastavia riitoja, jotka kuuluivat varmaan naapurikaupunkiin asti. Vähän fyysistäkin väkivaltaa tuli todistettua ja saatua itsekin.
Tämä vaan selityksenä. Suhteet voivat olla monille ihmisille vaikeita. Minäkään en muuta haluaisi kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on eri syistä erilaisia kiintymyssuhteiden häiriöitä. Olen itse sellainen, että haluan kyllä vakaan parisuhteen, mutta minun on tosi vaikeaa olla siinä. Näen koko ajan kumppaneissai suuria ja hirveitä virheitä, ja tunnen, että he alistavat minua ja estävät minua elämästä sellaista elämää jota haluan. Jos tulee riita, minulta saattaa päästä itku kurkussa ja syvän tunteen vallassa, että haluan erota. Tunnen olevani kuin lapsi, jota satutetaan ja koen että minua kohtaan tehdään henkistä väkivaltaa ja olen ollut aivan hullu etten ole jo aiemmin eronnut. Jos näissä tunteissa soitan vaikka ystävälle, ja kerron oman puoleni asioista, ystävä tietenkin sanoo että voi voi sinua raukkaa, tosiaankin jätä se sika.
Sitten rauhoitun ja muutaman päivän kuluessa tulee ikävä miestä ja sitten alan miettiä, että ehkä hänen tekonsa ei ollutkaan niin paha, vaan normaalia ihmisen viallisuutta, jota tietenkin pitää sietää jos haluaa ed
Niinpä. Samaa minullakin on ollut. Nyt haluaisin vain ja ainoastaan tietää, missä MIEHEN MIELESTÄ mennään. Se ei tarkoita, että hän päättää. Haluaisin vain tietää, että onko hän sitoutunut minuun vai ei. Minulle on silloin tuhat kertaa helpompaa tehdä ratkaisuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään koko ajan, että jos menen eteenpäin elämässä, mies ottaa yhtäkkiä yhteyttä ja sanoo tajunneensa mitä on menettänyt sekoilullaan jne. Koska kyllä minä olen oikeasti hänen kanssaan halunnut olla, kunhan tuo sekoilu loppuisi.
Homma menee niin että jos toivot toisen muuttuvan, et alunperin ole valmis hyväksymään häntä sellaisena kuin hän on vaan olet rakastunut haavekuvaan siitä mitä hän voisi olla.
Yleensä se menee myöskin niin että jos teitä ei ole tarkoitettu toisillenne, sitä sekoilua riittää niin kauan kunnes jompi kumpi tekee päätöksen jatkaa eteenpäin.
Varmasti mies ottaakin yhteyttä. Mutta oman itsesi takia suosittelen että lopetat suhteen nyt etkä sen jälkeen enää miehen kanssa tekemisissä. Tuon tyyppinen käytös ei muutu, pahenee vain ja sinä itse sallit sen olemalla valmiina
Älä oleta omiasi. Mies on monesti yrittänyt päästä pälkähästä lepertelemällä, mutta en ole lähtenyt siihen mukaan. Minä haluaisin keskustella, mutta en ole sanonut, että haluan satavarmasti seurustella hänen kanssaan kaiken jälkeen. Haluaisin vain tietää mitä HÄN ajattelee. Se auttaisi minua. Hän ei päätä minun asioistani, pointtina on se että haluan vain tietää.
Alue: Aihe vapaa
Ole napakka, vaadi asioitten selvitystä. Älä jää pompoteltavaksi. Jos mies on mieleltään lapsi, et voi edellyttää mitään muuta kuin lapsen käytöstä.
Jos ei suostu keskustelemaan aikuisen aikuisen kanssa, anna olla. Miksi haaskata aikaansa ja elämäänsä? Tiedätkö, hetkeäkään et takaisin saa, kannattaisiko keskittyä elämään omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin ja jättää lastentarhalainen kiukuttelemaan?!