Mitä nämä isät ovat, jotka eivät valvo vauvan/lapsen vuoksi yhtä lailla kuin äiti?

Minä olin kotona ja minulla oli mahdollisuus nukkua 2 tuntia pidempään aamulla kuin mieheni ja nukkua halutessani kahdet parin tunnin päiväunet mieheni ollessa töissä - eli 6 tuntia unta! Kaikkein tärkein oli myös, että minulla oli tissit. ;o) Mies ei imetä, eikä meillä turhaan mitään maitopulloja yöllä kaapista kaivella. Vauva ei ollut myöskään itkuinen tai herättänyt tolkuttoman usein öisin, joten minusta oli täysin luonnollisesta, että minä olin se joka heräsi ja mies se, joka käänsi kylkeä. Jos vauva olisi ollut vaikka koliikkivauva, niin varmasti olisimme joutuneet vuorottelemaan, että minä olisin saanut aina välillä pidemmän unijakson, mutta jos tilanne on suht. normaali, minusta töissäkäyvä saa nukkua ja kotona oleva nousee.

Eihän kukaan ole aina työvuorossa.

pitää tyynnytellä ja usein kanniskellakin.

Ja mä taas en äitiyslomalla & hoitovapaalla herännyt 6.30 töihin joka arkiaamu. Siksi mä syötin vauvan yöllä, mies nukkui.

jos miehen täytyy osallistua yöhoitoonkin. Milloin olette edes kuulleet jonkun kertovan, että mies herää yöllä tasa-arvoisesti vain imetyksen vuoksi. Kuuna ikinä en ole moista edes kuullut, joten miksi olematonta tilannetta pitää ihmetellä?

Mutta ns. normaalitilanteessa, jossa vauva herää itkemään nälkäänsä ja tointuu imettämällä, en ymmässä miksi ihmeessä miehen pitäisi siihen herätä. .

Musta se on ihan hullun hommaa! Eiköhän siitä ole enempi hyötyä, että isä nukkuu yöllä ja voi sitten töistä tullessaan hoitaa enemmän vauvaa kun äiti lepää? Ei munkaan mielestä tasa-arvo ole sitä, että kumpikin herää täsmälleen yhtä monta kertaa yössä. Lastenhoidossa riittää hommaa, ja ne voi jakaa tasapuolisesti laajemmassa mittakaavassa, eikä jäädä jurnuttamaan pilkkuja.

Meillä se, joka on lasten kanssa kotona, hoitaa pääasiassa yöt. Ja ollaan oltu siis yhtä paljon kotona ja mieskin ihan pienten vauvojen kanssa.



Kun lapsia on useampia, ei tuo päiväunisääntö päde. Meillä ainakin vauvalla ollut ihan oma rytminsä ja isommilla omansa. Ja seuraavan vauva kohdalla ei esikoinen enää edes nuku päiväunia.



Joten valvomista on tiedossa molemmilla. Ja vauva voi muuten yöllä juoda myös pullosta.



Mun mielestä lasten hoitaminen ja kodin ulkopuolinen työ on ihan yhtä raskasta. Täyden päivänhän se tekee se lapsia hoitava osapuolikin kotona.

Mun mielestä lasten hoitaminen ja kodin ulkopuolinen työ on ihan yhtä raskasta. Täyden päivänhän se tekee se lapsia hoitava osapuolikin kotona.

Valvominen + kotonaolo on raskasta, mutta valvominen + työssäkäynti on TAPPAVAA. On täysin eri asia lähteä silmät ristissä ajamaan töihin ja hoitaa siellä työasiat koettaen kommunikoida ymmärrettävästi kollegojen kanssa vaikka mieli tekisi nukahtaa palaveripöytään.

Kotona voi sentään rötvätä vaikka yöpaidassa, kotityöt voi siirtää tuonnemmaksi toisin kuin ansiotyössä: eipä auta pomolle sanoa että mä vaan tänään hengailen kun noi muksut vähän valvotti. Et katotaan vaik ens viikolla jos yrittäisin saada jotain aikasiks...

Ei lasten hoito kovin monimutkaista työtä ole, vaikkakin todella arvokasta sellaista. Osaahan joku suomea huonosti taitava teini-ikäinen au pairkin hoitaa perusarkea, eli vaihtaa vaippoja, pukea ja syöttää.

-Kotona yhden vastasyntyneen kanssa

-Töissä ja mies kotona 4-9 kk vauvan kanssa

-Kotona alle 1-vuotiaan kanssa ja raskaana

-Kotona 0- ja 1-vuotiaiden kanssa

-Matkatöissä, mies kotona puoli- ja kaksivuotiaiden kanssa

-Molemmat töissä, 1- ja 2-vuotiaat tarhassa



Jokainen pätkä on ollut omalla tavallaan rankka. Ekan vauvan ollessa nelikuinen olin ihan kuin sumussa, mutta työ oli mukavaa vaihtelua. Imetin öisin, mies nosti vauvan syömään. Parin kuukauden kuluttua siirryimme kokonaan pulloon.



Nyt on noista helpoin pätkä, mutta edelleen 2,5- ja 4-vuotiaat lapset heräilevät toisinaan öisin ja olen lisäksi raskaana.



Mutta kyllä minä olen aina iloiten lähtenyt takaisin työelämään ja toisaalta on aina ollut yhtä ihana palata kotiin.

ja nämä äijät sitten nukkuvat sohvalla kun lapset pieniä ja mammaparat täällä puolustavat "ratkaisuaan".

Asia erikseen nuo jotka mainitsivat oman miehensä työstä. Suurin osa täällä ei ole naimisissa pelastus-, hoito- tai lääkintähenkilökuntaan kuuluvan kanssa vaan tavallisen pulliaisen.

Että vain palomiehet, poliisit ja lääkintämiehet on ihmeellisissä töissä, muut vain "pulliaisia". No onhan ne unovormut komeita, mutta silti:DDD

että en halunnut. ALuksi yritettiin, että kun tissisyöttö loppui, mies yritti jokusen yön syöttää pullosta, mutta meni siihen, että minä kuitenkin heräsin ensin, sitten herätin miehen, enkä osannut nukkua.

Jos olisin osannut nukkua kuin tukki, varmaan olisi mies saanut tehdä yösyötöistä osansa, mutta kun ei kerran siitä ollut minun eli äidin levon kannalta mitään hyötyä, sanoin miehelleni että yhtä hyvin voin itsekin ne yösyötöt hoitaa, kerran siihen kuitenkin herään.

Valvominen + kotonaolo on raskasta, mutta valvominen + työssäkäynti on TAPPAVAA. On täysin eri asia lähteä silmät ristissä ajamaan töihin ja hoitaa siellä työasiat koettaen kommunikoida ymmärrettävästi kollegojen kanssa vaikka mieli tekisi nukahtaa palaveripöytään.

Kotona voi sentään rötvätä vaikka yöpaidassa, kotityöt voi siirtää tuonnemmaksi toisin kuin ansiotyössä: eipä auta pomolle sanoa että mä vaan tänään hengailen kun noi muksut vähän valvotti. Et katotaan vaik ens viikolla jos yrittäisin saada jotain aikasiks...

Ei lasten hoito kovin monimutkaista työtä ole, vaikkakin todella arvokasta sellaista. Osaahan joku suomea huonosti taitava teini-ikäinen au pairkin hoitaa perusarkea, eli vaihtaa vaippoja, pukea ja syöttää.

Joten vajaaälyisiä nämä kommentit, että töissäkäynti ja lasten hoito on yhtä raskasta. Ehkä nämä av-mammat eivät ole pahemmin työelämässä olleetkaan. Kyllä sitä joskus vietti unettomia öitä, vaikkei lapsia vielä ollutkaan, ja töihin meno silloin on jotain todella järkyttävää.

Oma mieheni on lentokapteeni ja lakimies. Kaksi ammattia siis, joista toista harjoittaa ja toista ei tällä hetkellä.

Mutta ainoastaan pelastus- , hoito- tai lääkintähenkilökuntaan kuuluva on erityinen (joku lähihoitaja? heh) ja muut tavallisia pulliaisia :D

Ja ei, meillä mies ei ole valvonut öisin vauvojen takia. Mutta en ole minäkään. Meillä molemmat vauvat oli sellaisia alusta asti, että yöllä nukuttiin, herättiin tissille, ja nukuttiin taas. Ei mitään yöitkijöitä, onneksi!

Asia erikseen nuo jotka mainitsivat oman miehensä työstä. Suurin osa täällä ei ole naimisissa pelastus-, hoito- tai lääkintähenkilökuntaan kuuluvan kanssa vaan tavallisen pulliaisen.

että lasten hoito ja kodin ulkopuolinen työ ovat yhtä raskaita.



Mutta kannattaa tosiaan kokeilla molempia ja päättää vasta sitten. Toki lasten ikä vaikuttaa. Jos kotona on 0- ja 1-vuotiaat, on aika vähän sellaisia hommia, joita voi lykätä. Lapset tarvitsevat ruokaa, puhdasta vaippaa ja nukuttamista aika lailla täyden päivän. Töissä sen sijaan pääsee välillä kaffelle ja vessaan.



Ja en sitten tiedä, voiko töitämme verrata kaupan kassan hommiin, ainakin niistä maksetaan paremmin :)

jos kaupan kassa on puoliunisena töissä kuin jos se puoliunisena oleva on vaikkapa kirurgi tai palomies... Mietipä kummassa on hengenvaara ja kummassa ei.

:D minä olen hoitanut vauvojen yöheräilyt 100% ihan tyhmäähän se olis ollu isi herättää 3 h välein vaan kattomaan kun vauva on tissillä, sehän nyt kuitenkin meni päiväksi töihin..

Eri juttu, jos on isompia lapsia.

mies on myös IT-alalla, niin ei mitään vakavaa pääse sattumaan, jos sattuu nuokkumaan työajalla.

minä puolestani ihmettelen sitä että av-perheissä ei jaeta lapsenhoitovastuuta juuri alinkaan, eli miehet ei jää vanhempain- ja hoitovapaalle.

Sen kun vaan nukutaan viikot töissä ja viis tonnia tulee palkkaa...