Miksi mies haluaa olla suhteessa, vaikka ei selvästi välitä minusta?
Ollaan huomenna menossa taas terapeutille. Ollaan käyty toisella terapeutilla syksystä helmikuulle, ei huomattavaa vaikutusta. Nyt mennään eri tahon juttusille.
Olen ollut parisuhteessa jatkuvasti jonkinlainen altavastaaja. Mies loi alussa sellaisen asetelman, että hän vihjaili ja syyllisteli muka yleisellä tasolla , että millaisia "kaikki naiset" ovat tai miten ajattelevat ja minä sitten puolustauduin ja todistelin muuta, suutuinkin usein kyllä, kun en ymmärtänyt miten joku voi nähdä maailman noin yksioikoisesti. Noh, tämä kaikki hiipi mukaan kuvioihin jotenkin niin salakavalasti ja kun sitä kuuluisaa rakkauspommitusta ja suuria tunteita oli sopivasti mukana, niin en ymmärtänyt ajoissa lähteä.
Joidenkin vuosien jälkeen saimme lapsen, joka onkin nyt se pääsyy miksi olen jaksanut tässä kääntää kaikki kivet ja kannot. Olen puhunut miehen kanssa varmaan satoja kertoja, hankkinut apua, yrittänyt vääntää rautalangasta asioita. Hän aina muka ymmärtää miten epäreilu tilanne on ja lupaa yrittää ja terapeutilla ottaa kyllä asiat hyvin vastaan. Mutta käytännössä mikään ei juuri muutu, sen huomaa hänestä ja hänen asenteestaan minua ja tunteitani kohtaan. Mielipiteeni eivät ole tärkeitä, jos hän loukkaa minua, niin "ei ollut tarkoitus" ja sitten loukataan kuitenkin samalla tavalla kymmeniä kertoja uudestaan.
Olen kysynyt monesti, että miksi on kanssani, kun selvästi aiheutan niin paljon vihan tunteita hänessä ja miksi kuljetaan terapeutilla, jos ei aio tehdä mitään asioille? Väittää rakastavansa, mutta ei osaa vastata siihen miksi ei sitten ole tehnyt ensimmäistäkään tehtävää mitä terapiasta on meille ehdotettu. Ei ole ehtinyt, niinpä niin.
Minä roikun tässä lapsen vuoksi ja siksi kun meillä on kuitenkin ollut hyvät hetkemme, ihan oikeasti on, vaikka se ei nyt tekstissä siltä vaikuta. Olen kuitenkin tehnyt selväksi hänelle, että en enää jaksa tyhjiä lupauksia ja olla kuin kakkosluokan kansalainen. Silti hän haluaa terapeutille huomenna, miksi edes vaivautua? Mikä tässä nyt olisi muka muuttunut? Ei mikään.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut suhteet ei vaan toimi. Vuoroviikkovanhempi on parempi kuin stressaantunut, riidanhaluinen vanhempi.
Näin kai se on ja itse olen asian jo tavallaan käsitellyt päässäni tässä viimeisen puolen vuoden aikana. En halua olla jatkuvasti varpaillani, ahdistunut, peloissani. Siis milloin olen viimeksi aidosti tuntenut vapautuneisuutta, iloa ja saanut olla ihan vaan minä, en oikein muista. Silloin kun mies on ollut esim työreissulla yön yli, silloin on voinut hengittää.
Mutta suurempi ihmetyksen aihe on tuo, että miksi mies ei vaan ole voinut myöntää ettei aio tehdä mitään sen eteen, että asiat muuttuisivat? Ei sekään voi tästä nauttia? Miksi pitkittää tätä, jos ei välitä? Olen pyytänyt niin monta kertaa olemaan rehellinen ja olemaan käyttämättä minua ja taistelutahtoani perheen koossapitämiseksi hyväksi. Hänellä olisi täysin vapaat kädet mennä, jos kokee ettei halua panostaa puolisoonsa ja lapseensa.
Ollaan taas riidelty koko pääsiäinen, taannoinen talviloma meni robottimaisesti lapsen perusjutut hoitaen ja etäisen kohteliaasti yhdessä toimien. Joka viikko riidellään siitä miten epätasa-arvoisesti kaikki asiat menevät meillä, ilmapiiri on kireä, hän vahtii vain omia etujaan ja minä turhaudun siihen, kun näen että kaikki jatkuu vain samaa rataa.
Turhaudut siihen, kun asiat eivät mene juuri niin, kuin SINÄ haluat.
Niinpä niin...Ei helvetti
Ei selvästi aidosti rakasta sinua. Lopeta suhde nyt ennen kuin tuhlaat yhtään ylimääräistä vuotta elämästäsi häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jatkoit suhdetta kun jo alussa mies oli täysi ääliö? Kenkää olisi pitänyt antaa heti alkuunsa tuollaiselle.
Niin, sehän olisi ollut fiksua ja tämä kommentti auttaakin minua todella paljon juuri nyt. Meillähän ei olisi yhtään henkisesti tai fyysisesti väkivaltaista suhdetta maailmassa, kun ihmiset olisivat yhtä viisaita ja valaistuneita kuin sinä, joka tilanteessa.
Ap.
No jos suhde on paska jo alkumetreillä, niin kyllä se on ihan omaa typeryyttä sitä suhdetta jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun alkaa suhteessa mieheksi ja antaa miehen laiskistua niin ettei tarvi edes muistaa itse omia asioitaan. Te naiset teette mitä vaan pitääksenne tuon p askaläjän jonka laskut vielä maksatte puoliksi. Tosi kipeetä ja kun on vain yksi elämä niin se on sairasta. Mieti nyt vähän ap että onko tää tilanne jatkunu koska sä oot antanu sen jatkua? Herää.
Mies käyttäytyy ala-arvoisesti, naisen vika?
Mies ei kanna vastuuta, naisen vika?
Mies alistaa ja päsmäröi, naisen vika?
Missä se miehen vastuu mahtaakaan alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jatkoit suhdetta kun jo alussa mies oli täysi ääliö? Kenkää olisi pitänyt antaa heti alkuunsa tuollaiselle.
Niin, sehän olisi ollut fiksua ja tämä kommentti auttaakin minua todella paljon juuri nyt. Meillähän ei olisi yhtään henkisesti tai fyysisesti väkivaltaista suhdetta maailmassa, kun ihmiset olisivat yhtä viisaita ja valaistuneita kuin sinä, joka tilanteessa.
Ap.
Hienoa alemmuuskompleksia ja passiivisagressiivista ulinaa. Vaikutat aika "raskaalta" ihmiseltä.
En saanut tuosta aloituksesta selvää, että mikä sitä teidän suhdetta hiertää? Mies ei tee terapiatehtäviä?
Joillain naisilla on uskomaton taito valita todella surkeita miehiä.
Mulla oli parikymppisenä tuollainen poikaystävä. En mä sen kanssa naimisiin mennyt ja lapsia tehnyt, vaikka se olisi halunnut. Muutaman vuoden sitä perseilyä katsottuani (ja sekin oli liikaa, mutta olin nuori ja kokematon) jätin sen sian. Otin tilalle ihanan miehen, jonka kanssa ei tarvitse taistella. Sä teit sen virheen, että jäit ja teit lapsiakin. Nyt on aika ymmärtää todellisuus ja lähteä kälppimään.
Kysyt, miksi mies on kanssasi vaikka ei selvästikään välitä susta. Vastaus on, että kukaan ei tiedä. Ja mitä sillä edes on väliä? Turhaan vaivaat päätäsi moisia miettimällä. Mitä nopeammin lopetat sen miettimisen, sitä helpommin pääset elämässäsi eteenpäin. Kevät on mitä parhainta sianjättöaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jatkoit suhdetta kun jo alussa mies oli täysi ääliö? Kenkää olisi pitänyt antaa heti alkuunsa tuollaiselle.
Niin, sehän olisi ollut fiksua ja tämä kommentti auttaakin minua todella paljon juuri nyt. Meillähän ei olisi yhtään henkisesti tai fyysisesti väkivaltaista suhdetta maailmassa, kun ihmiset olisivat yhtä viisaita ja valaistuneita kuin sinä, joka tilanteessa.
Ap.
No jos suhde on paska jo alkumetreillä, niin kyllä se on ihan omaa typeryyttä sitä suhdetta jatkaa.
Kiitos, ihan kun en olisi tätä jo ymmärtänyt. Vika ja syy on minussa, ei siinä ihmisessä joka kohtelee toista ala-arvoisesti.
Kuvitteletteko tosiaan, että toksinen suhde alkaa aina niin, että toinen lyö heti avoimesti korttinsa pöytään? Ja luuletteko että ne manipuloinnin ja kontrolloinnin hienot kiemurat pystyy selittämään tässä viesteissä auki siten, että lukija ymmärtää sen verkoston mihin sinut kiedotaan ja miten se pitää otteessaan?
Minäkin luulin ennen, että tiedän mitkä ovat vaaran merkit. En sitten näköjään tiennytkään, vaikka en ole ihan nuori, en kouluttamaton enkä tynnyrissä kasvanut.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jatkoit suhdetta kun jo alussa mies oli täysi ääliö? Kenkää olisi pitänyt antaa heti alkuunsa tuollaiselle.
Niin, sehän olisi ollut fiksua ja tämä kommentti auttaakin minua todella paljon juuri nyt. Meillähän ei olisi yhtään henkisesti tai fyysisesti väkivaltaista suhdetta maailmassa, kun ihmiset olisivat yhtä viisaita ja valaistuneita kuin sinä, joka tilanteessa.
Ap.
Hienoa alemmuuskompleksia ja passiivisagressiivista ulinaa. Vaikutat aika "raskaalta" ihmiseltä.
Myönnän, että tässä vuosia alaspainettuna sietokykyni alentamista kohtaan on nykyään vähän heikoissa kantimissa.
Olen pyrkinyt olemaan avoin viesteissäni sekä myöntämään ne virheet mitkä olen tehnyt, eli etten tajunnut heti alkupuolella mistä on kyse, yritin ihan liian pitkään ja liikaa ja en osaa päästää irti ja tarvitsen siihen apua ammattilaiselta.
Silti osalle on tärkeintä päästä vain lyömään lyötyä ja minun pitäisi se(kin) ottaa kuuliaisena vastaan.
Ap.
Ehkä pariterapian tarkoituksena voisikin olla mahdollisimman hyvän eron aikaansaanti, eikä parisuhteen jatkamisen edellytysten luonti? Omassa ex-suhteessa mentiin pariterapiaan tilanteessa, jossa ex halusi, että jatkamme, mutta hänen tavallaan ja minä olin jo työuupunut. Terapeutti (oli vielä miehen valikoima) totesi parin kerran jälkeen suoraan, että suhteemme dynamiikka on nyt muotoutunut vain yhden ihmisen tarpeiden ympärille, ja tällainen ei ole aikuisten ihmisten tasapainoinen parisuhde. Ex ei viestistä tykännyt, joten terapia loppui siihen, mutta eroprosessi alkoi sitten ilman pariterapiaa.
Nyt 2 vuotta myöhemmin oma elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse kannatella kuin lapsia ja yhtä aikuista ihmistä minua itseäni. Elämä on tosi kevyttä aiempaan verrattuna. Voimia jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jatkoit suhdetta kun jo alussa mies oli täysi ääliö? Kenkää olisi pitänyt antaa heti alkuunsa tuollaiselle.
Niin, sehän olisi ollut fiksua ja tämä kommentti auttaakin minua todella paljon juuri nyt. Meillähän ei olisi yhtään henkisesti tai fyysisesti väkivaltaista suhdetta maailmassa, kun ihmiset olisivat yhtä viisaita ja valaistuneita kuin sinä, joka tilanteessa.
Ap.
No jos suhde on paska jo alkumetreillä, niin kyllä se on ihan omaa typeryyttä sitä suhdetta jatkaa.
Kiitos, ihan kun en olisi tätä jo ymmärtänyt. Vika ja syy on minussa, ei siinä ihmisessä joka kohtelee toista ala-arvoisesti.
Kuvitteletteko tosiaan, että toksinen suhde alkaa aina niin, että toinen lyö heti avoimesti
Tietenkään menneisyydelle ei voi mitään. Se mille voit, on tämä hetki ja tulevaisuus. Siksi on syytä katsoa totuutta silmiin. Totuus on se, että sun olisi pitänyt jättää mies jo alussa. Vaan kun ihminen on erehtyväinen, niin jäit. Mutta nyt on turha enää selitellä tai etsiä syyllisiä. Lähde.
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jatkoit suhdetta kun jo alussa mies oli täysi ääliö? Kenkää olisi pitänyt antaa heti alkuunsa tuollaiselle.
Niin, sehän olisi ollut fiksua ja tämä kommentti auttaakin minua todella paljon juuri nyt. Meillähän ei olisi yhtään henkisesti tai fyysisesti väkivaltaista suhdetta maailmassa, kun ihmiset olisivat yhtä viisaita ja valaistuneita kuin sinä, joka tilanteessa.
Ap.
No jos suhde on paska jo alkumetreillä, niin kyllä se on ihan omaa typeryyttä sitä suhdetta jatkaa.
Kiitos, ihan kun en olisi tätä jo ymmärtänyt. Vika ja syy on minussa, ei siinä ihmisessä joka kohtelee toista ala-arvoisesti.
Kuvitteletteko tosiaan, että toksinen suhde alkaa aina niin, että toinen lyö heti avoimesti
Kerrohan nyt, että miten sinua kohdellaan ala-arvoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Yrität ap ymmärtää miehen käytöstä omista lähtökohdistasi. Siksi et pääse mihinkään etkä ymmärrä. Koska mies ajattelee toisella tavalla.
Tämä. Joskus on vaan oikeasti parempi luovuttaa. Ehkä mieskin joskus oppii, tai sitten ei. Mutta se ei ole enää sinun ongelmasi. Muuten teitä on pian kaksi katkeraa suhteessa joka on pilattu jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pariterapian tarkoituksena voisikin olla mahdollisimman hyvän eron aikaansaanti, eikä parisuhteen jatkamisen edellytysten luonti? Omassa ex-suhteessa mentiin pariterapiaan tilanteessa, jossa ex halusi, että jatkamme, mutta hänen tavallaan ja minä olin jo työuupunut. Terapeutti (oli vielä miehen valikoima) totesi parin kerran jälkeen suoraan, että suhteemme dynamiikka on nyt muotoutunut vain yhden ihmisen tarpeiden ympärille, ja tällainen ei ole aikuisten ihmisten tasapainoinen parisuhde. Ex ei viestistä tykännyt, joten terapia loppui siihen, mutta eroprosessi alkoi sitten ilman pariterapiaa.
Nyt 2 vuotta myöhemmin oma elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse kannatella kuin lapsia ja yhtä aikuista ihmistä minua itseäni. Elämä on tosi kevyttä aiempaan verrattuna. Voimia jatkoon!
Ihan totta, olen tätäkin miettinyt ja myös miehelle sanonut ääneen, että vähintäänkin saadaan tukea eroprosessiin, jos tästä ei muuta enää tule. Olen saanut niin paljon nollalupauksia ja nähnyt miten tuo ei edes lapsensa vuoksi löydä aikaa panostaa tilanteen parantamiseen, joten uskoni jatkon suhteen on nolla, valitettavasti.
Ap.
"Kerrohan nyt, että miten sinua kohdellaan ala-arvoisesti?"
On jo kerrottu erilaisia esimerkkejä.
Ap.
Jotkut ihmiset sitten ei voi luovuttaa kun siihen virheen tekemiseen on laitettu niin paljon vaivaa, kuten sinä ap. Laitat virheen tekemiseen ihan hirveästi energiaa kun mieleltään tasapainoisempi olisi jo lähtenyt.
Nyt nainen ryhdistäydy sulla on hyvä mies!
Meillä oli joskus just tuommoista. Sulla on kaksi vaihtoehtoa, erota tai pistää kertakaikkiaan se ukko kuriin. Jotkut on tuommoisia, ettei ne kykene tasavertaiseen suhteeseen ja joko alistut tai näytät kaapin paikan. Minä jäin ja kasvoin kyllä tämän kaiken kautta itsekin paljon, mutta en voi suositella tätä polkua. Vaikeaa on vieläkin, kun koko ajan pitää varoa, ettei oma ote lipsu. Aina pitää olla valmiina pitämään puoliaan. Mieskin on muuttunut, mutta ei niin paljoa, että voisin vain olla ja luottaa siihen. Raskas tie, mutta enää mun yli ei kävele kukaan.
Niin, sehän olisi ollut fiksua ja tämä kommentti auttaakin minua todella paljon juuri nyt. Meillähän ei olisi yhtään henkisesti tai fyysisesti väkivaltaista suhdetta maailmassa, kun ihmiset olisivat yhtä viisaita ja valaistuneita kuin sinä, joka tilanteessa.
Ap.