Sydänsurut ja lamaantuminen
Nyt jo kohta kaksi kuukautta mennyt siitä, kun suhde miehen kanssa päättyi. Olen päivittäin itkenyt, tuijottanut lamaantuneena vaan puhelinta ja sairaslomaakin ottanut töistä. En saa mitään aikaiseksi, ajattelen vain häntä. Mikä auttaa?
Kommentit (48)
Meidän mieli haluaa jännästi muistaa vaan hyvät ajat, joten kannattaa yrittää muistella niitä suhteen huonoja asioita. Minusta on kiintoisaa tutustua tuohon psykologiseen aspektiin.
https://www.thegirlfriend.com/relationships/why-youre-only-remembering-…
Vierailija kirjoitti:
Meidän mieli haluaa jännästi muistaa vaan hyvät ajat, joten kannattaa yrittää muistella niitä suhteen huonoja asioita. Minusta on kiintoisaa tutustua tuohon psykologiseen aspektiin.
https://www.thegirlfriend.com/relationships/why-youre-only-remembering-…
Vaikka en suhteessa ollessani olisi ollut tyytyväinen, niin silti sen jälkeen kuvittelen haluavani exän takaisin. Oikeasti mieli vain huijaa minua.
Itse pidän buddhalaisuudesta, siinä opetetaan, että parasta on elää ilman haluja ja tyhjentää mieli.
It is difficult to find a mature person. Because every person you come across is having some desire either the desire is to have money or the desire is to have moksha. Either the desire is to have power or the desire is to experience GOD. The desire is there and a MATURE person is a person without any desire HE is the BUDDHA!
If you meet BUDDHA you will find HIM with absolute NO DESIRE. He is totally RELAXED. You may provoke HIM you may go on pressing all the buttons that you have known but you cannot disturb the Buddha you cannot make him angry and you cannot make him happy HE is relaxing with the WHOLE your words wont affect HIM.
Spirituaalisuus auttaa itseäni : )
Vierailija kirjoitti:
Tasan vuosi sitten lopetin kuivan kauteni. Se alkoi kesällä pian 3 vuotta sitten, kun kriisi lopetti pitkän avioliittoni.
Olen tekemisissä tuon viimevuotisen ystäväni kanssa. Minulla on tuore tapailusuhde ja välissä on pari muuta kokeilua. Silti esim. lopullisen eron vuosipäivä pistää matalaksi. Mieli muistaa sen alitajuisesti.
Uusi tapailumies on intohimoinen ja hellä. Se nostaa tunteet pintaan. Myös perimenopaussilla on osuutta asiaan, mutta välillä vain itkettää kun ex tulee ajatuksiin.
Ai että voin samaistua tähän. Koin itse vaikean eron yhteisen 28 vuoden jälkeen.
Aika tasan vuosi sitten elämääni ilmestyi etsimättä ihana mies, intohimoinen ja hellä. Alussa kyllä keskityin ainoastaan nauttimaan yhteisistä hetkistä, enkä miettinyt suhteesta sen enempää. Nykyään olemme hyvin tiiviisti yhdessä, omat kodit kuitenkin.
Asiaa ei auta kaikenlaiset vaihdevuosioireet ja hormoonihömpät unettomuuksien kanssa, olen välillä todella herkkä.
Itse en enää tunne eksääni kohtaan mitään, mutta surua tunnen joskus kun vanhoja muistelen. En saanut kaunista loppua, vaan julmetusti valheita, kahden naisen pyöritystä samaan aikaan yms. Yhteisen lapsen takia ollaan edelleen yhteydessä jonkin verran, alussa se teki kipeää, mutta ei enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan vuosi sitten lopetin kuivan kauteni. Se alkoi kesällä pian 3 vuotta sitten, kun kriisi lopetti pitkän avioliittoni.
Olen tekemisissä tuon viimevuotisen ystäväni kanssa. Minulla on tuore tapailusuhde ja välissä on pari muuta kokeilua. Silti esim. lopullisen eron vuosipäivä pistää matalaksi. Mieli muistaa sen alitajuisesti.
Uusi tapailumies on intohimoinen ja hellä. Se nostaa tunteet pintaan. Myös perimenopaussilla on osuutta asiaan, mutta välillä vain itkettää kun ex tulee ajatuksiin.
Ai että voin samaistua tähän. Koin itse vaikean eron yhteisen 28 vuoden jälkeen.
Aika tasan vuosi sitten elämääni ilmestyi etsimättä ihana mies, intohimoinen ja hellä. Alussa kyllä keskityin ainoastaan nauttimaan yhteisistä hetkistä, enkä miettinyt suhteesta sen enempää. Nykyään olemme hyvin tiiviisti yhdessä, omat kodit kuitenkin.
Asiaa ei
Minulla on tunteita exää kohtaan. Rakastan häntä sellaisena, kuin hän parhaimmillaan oli.
Perityt ongelmat estävät yhteisen elämän nyt ja tulevaisuudessa. Tahtoisin kuitenkin välit kuntoon. Myös aikuisen lapsemme vuoksi.
Terapiaan mars! Itsellä auttoi viiden kerran keskustelu terapeutin kanssa. Ei tarvitse enää itkeskellä.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan mars! Itsellä auttoi viiden kerran keskustelu terapeutin kanssa. Ei tarvitse enää itkeskellä.
Miten se terapeutille juttelu auttaa muka?
No ainakin se, että menet töihin takaisin. Ja töiden jälkeen juoksemaan ja kuntosalille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan mars! Itsellä auttoi viiden kerran keskustelu terapeutin kanssa. Ei tarvitse enää itkeskellä.
Miten se terapeutille juttelu auttaa muka?
Työstämään ja jäsentämään asiaa.
Kirjoita paperille tajunnanvirtana niitä ajatuksia, joita päässä pyörii kun olo päättyneen suhteen osalta on pahimmillaan.
Katso sitten mitä tuli kirjoitettua hetkenä, jolloin olo on edes vähän parempi ja pyri katsomaan tekstiä ikään kuin ulkopuolisen silmin.
Onko se totuudenmukaista, vai onko siinä ehkä ns. yliyleistyksiä tai ennustelua. Löytyykö esimerkiksi "en KOSKAAN pääse tästä yli" tai vastaavia asioita, joille ei ole konkreettisia todisteita.
Jos ajattelee vaikkapa "voi kauheaa, miksi minulle aina käy näin, tämä on niin väärin, tämä on kauheaa, en koskaan pääse tästä yli" -tyyppisesti, niin ne ovat ne omat negatiiviset ajatusketjut, jotka tekevät sen pahan olon ja/tai pahentavat sitä entisestään.
Nuo ajatukset eivät ole yhdentekeviä, alitajuntasi uskoo kaiken mitä ajattelet, vaikka ajatuksilla ei olisikaan todistuspohjaa ja olo huononee niistä negatiivisista ajatuksista.
Ja tässä EI ole kyse siitä, että pitäisi väkisin yrittää ajatella sen sijaan jotain positiivista, riittää että ajattelee neutraalisti, eikä negatiivisesti.
Apua asiaan kirjasta "Vapaaksi Ahdistuksesta," joka löytyy kirjastosta.
Voit myös laittaa hakukoneeseen "ten cognitive distortions" jos englanti sujuu, niin löydät netistä listan yleisimmistä huonoa oloa tuottavista häiriöistä ajattelussa, sekä siitä miten niitä taltutetaan. Jos taas englanti ei suju, niin alla olevan linkin kautta pääset keskusteluketjuun, jonka ensimmäiseen viestiin joku on jaksanut suomentaa noita netistä löytyviä "ten cognitive distortions" -ohjeita.
Tässä linkki:
https://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65018.0
(Loppuosa ketjusta on sitten sellaisten ihmisten valitusta ja vastustusta, jotka eivät halua ottaa omista ajatuksistaan vastuuta, kaikki olennainen on tuossa ensimmäisessä viestissä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan mars! Itsellä auttoi viiden kerran keskustelu terapeutin kanssa. Ei tarvitse enää itkeskellä.
Miten se terapeutille juttelu auttaa muka?
Työstämään ja jäsentämään asiaa.
Näin yliajattelijana aivot työstää ja jäsentää asiaoita 24/7 joten ei terapiat sovi. Enemminkin ajatusten harhautus muuhun ja liikunta.
Onko elämässäsi mielekästä tekemistä ja mukavia asioita? Onko sinulla työ, harrastuksia ja ystäviä? Oletko hyväksynyt että suhde päättyi ja että pääset ajan kanssa yli. Ethän pidä mitään yhteyttä exään etkä katso hänen kuviaan somessa. Muista että surutyölle ei voi laittaa mitään aikarajaa. Siinä menee oma aikansa päästä yli, mutta on tärkeä käsitellä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisin käytännön vinkkejä millä saan äijän ulos pääni sisältä ja pääsen takaisin elämään kiinni. Pitäis tässä syödäkin ja kotia siivota.
Ap
Syö ja siivoa kunnolla se ukko poissa päästäsi, lähde lenkille! Kesä edessä nauti siitä.
Kirkon perheasianneuvottelukeskuksessa sai ainakin aikasemmin käydä n.5 kertaa ilmaiseksi puimassa eroa ammattilaisen kanssa. Vaikkei uskonto nappaisi, eivät tyrkytä kristillisyyttä siellä. Myös kriisipuhelimeen voi soittaa.
Aika auttaa, vaikka se ei nyt tunnu siltä. Myös kirja jälleenrakennus (Bruce Fisher) auttoi aikanaan omassa erossa. Eron aikaan olin ihan raato: laihduin, koska ruoka ei maistunut ja nukkuminen oli mitä oli. Jossain vaiheessa päätin alkaa panostaa ulkoiseen ja sisäiseen hyvinvointiin, se piristi ja toi toivoa: ei tarvitse näyttää niin kurjalta, kuin miltä tuntuu. Itseään kannattaa hemmotella, mutta myös antaa luvan surra ja märehtiä, kunhan välillä pääsee siitä edes hetkeksi irti.
Olo helpottaa vielä
Oliko se sydämen rikkoja komea, hauska ja jännä 😞
Vierailija kirjoitti:
Edelleen voin huonosti. :(
Ap
Kärsit limerenssistä. Aivosi myy sulle jatkuvalla syötöllä ajatusta eksästä. Tarvisit uuden harrastuksen. Anna rutiinien nyt hetken aikaa olla. Sitoudu lähtemään toiminnan äärelle.
Vaikeaahan se on. Mulla on nyt kuukausi erosta. En olisi halunnut erota, mutta suhde ei vain toiminut. Rakastan miestä edelleen. Tuntuu pahalta, kun eron myötä myös suunnitelmat tulevaisuudesta kaatuivat. Lisäksi olen aika yksinäinen, ystävät ovat enimmäkseen perheidensä kanssa.
Aika on ainoa, joka todella auttaa, ja se kestää. Mutta vähitellen. Sitä odotellessa kannattaa pyrkiä katkaisemaan liika ajatteleminen. Tee jotain, missä on pakko keskittyä muuhun, niin saat hetkeksi lepoa eron märehtimisestä. Esim. elokuvissa käyminen, autolla ajelu ja musiikin kuuntelu kovalla radiosta, hikiliikunta tms. mikä sulla toimii.
Jos tunnistat itsessäsi läheisriippuvia piirteitä, niin netistä löytyy aiheesta materiaalia, jojon kannattaa tutustua. Itsensä ymmärtäminen on hyödyllistä.
Voimia. Eroaminen on herkälle ihmiselle kauhea koetus.