Sydänsurut ja lamaantuminen

Tarvitsisin käytännön vinkkejä millä saan äijän ulos pääni sisältä ja pääsen takaisin elämään kiinni. Pitäis tässä syödäkin ja kotia siivota.

Ap

Eikö kukaan muu ole ollut vastaavassa tilanteessa?

Ap

No ei auta muu kuin aika ja se että yrität harhauttaa ajatuksia jollain muulla tekemisellä. Älä jää märehtimään vaan heti kun tulee ajatuksia suhteesta niin jotain muuta tekemistä tilalle.

Mielenterveystalossa on omahoito-ohjelmia, mm erokriisin omahoito. Myös esim ahdistuksen omahoito-ohjelma voisi toimia.

Suru on normaalia, mutta minusta tuo sairausloma ei välttämättä ole paras ratkaisu. Jokainen kuitenkin kokee eron erinlailla. Minut mies jätti yhteisen 28 vuoden jälkeen ja kyllä suru meinasi musertaa, mutta päivääkään en ollut sairauslomalla. Yritin pitää arjessa rutiinit yllä. Ja kaikki kliseiset sanonnat pitää paikkansa, kuten aika auttaa / aika parantaa jne. Itselläni vaikein aika kesti 10 kk, mutta sekin osittain sen takia että mies halusi erota, mutta kuitenkaan ei tavallaan päästänyt irti. Lopulta itse irrottauduin ja vasta siitä lähti toipuminen. Erolle ja surulle ei tavallaan ole ohjekirjaa, mutta älä jää liikaa pyörimään suruun kiinni. Yritä pitää itsesi toimeliaana ja itke silloin kun tarvitsee, itku puhdistaa.

Kaikkea hyvää Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

No ei auta muu kuin aika ja se että yrität harhauttaa ajatuksia jollain muulla tekemisellä. Älä jää märehtimään vaan heti kun tulee ajatuksia suhteesta niin jotain muuta tekemistä tilalle.

Joo, itse olen tässä yrittänyt kehitellä peliriippuvuutta (ei uhkapeli vaan tietokonepeli) etten koko aikaa häntä ajattelisi. Keskittymiskyky on vain ollut niin heikkoa, ettei edes riippuvuutta ole saanut aikaiseksi. Puoli vuotta tässä jo sydän ja aivot olleet särkyneinä. Että pahoittelut ap, en ole itsellenikään keksinyt mitään toimivaa.

Katso netistä itsesi maadoittaminen. Keskity tähän hetkeen, helpottaa nopeasti ja kun tekniikan oppii alkaa näkyä taas valoa elämässä.

Lähde pois kotoa edes vähäksi aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveystalossa on omahoito-ohjelmia, mm erokriisin omahoito. Myös esim ahdistuksen omahoito-ohjelma voisi toimia.

Kiitos tästä.

Ap

Kiitos vinkeistä, lähden alkajaisiksi lenkille jos pystyn. Olen jättänyt itsestä huolehtimisen kokonaan kun en ole vaan pystynyt. Tuntuu vaan että sydän olisi revittynä rinnasta ja oksettaa, itkettää ja tunnen itseni ihan hirveäksi, epäonnistuneeksi ja arvottomaksi. Tekisi mieli vaan halata häntä mutta sitä ei tapahdu enää koskaan. 

Ihan oikeasti, tän täytyy olla aprillipila. Sairauslomaa töistä kun sydän on särkynyt, täysi lamaantuminen moniksi kuukausiksi? Kasvattaja ihmiset itsellenne selkäranka ja itsekunnioitusta. 

Aika auttaa. Ehkä on hätääntymisvaihe ja ahdistusta. Surua. Josko tulee aurinkoa vielä. Ja tunnetila normalisoituu. Ehkä alkaa jossain vaiheessa näkemään asiasta erilaisia näkökulmia, aluksi on se yksi ja sama vain. Ei ero tee arvottomaksi, ON arvokas. Et ole hänen mielipiteitä vailla ja lupia, enää. Muualla maapallolla on vielä elämää ja hyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, tän täytyy olla aprillipila. Sairauslomaa töistä kun sydän on särkynyt, täysi lamaantuminen moniksi kuukausiksi? Kasvattaja ihmiset itsellenne selkäranka ja itsekunnioitusta. 

Kyllä noin voi käydä jos on ollut kunnolla rakastunut, osa ihmisistä on herkkiä. Kiitä onneasi jos sinä et ole.

Mä lamaannun erosta myös niin että kipu on lähes fyysistä ja ei ole voimaa tehdä juurikaan mitään. Itse erosin kuukausi sitten ja ahdistusaaltoja tulee jaksoittain. Jotkut päivät hyviä ja jotkut taas ihan vaan suhteen märehtimistä, se on tavallaan varmaan sitä eron käsittelyä, joka vaan täytyy käydä läpi ja on osittain syy siihen miksi ihmiset pelkää parisuhteita kun erotessa tunnetilat on niin järkyttäviä. Aika auttaa ja onneksi on kesä tulossa, koita miettiä kaikkia asioita joista olet unelmoinut ja joita haluaisit kokeilla ja yritä aloittaa tälläisten asioiden parissa. Pikku hiljaa eteenpäin ja kyllä elämä taas iloksi muuttuu.

Kokoontuisiko jossain Eroryhmiä, joista saisi vertaistukea samassa tilanteessa olevilta?

Itse tulin jätetyksi eilen. 😭

Vielä eilen olin jotenkin shokissa, enkä paljoa itkenyt. Ajattelin miehen vielä palaavan. Että käy vain jossain selvittelemässä ajatuksiaan, ja puhutaan asiat halki.

Tänään on ihan kamalaa. Ruoka ei maistu.

Oon itkenyt, lenkkeillyt, jumppaillut ja katsellut telkkaria.

Mistä työterveydestä saa pari kuukautta sairaslomaa sydänsuruihin, ilman kolmikantaneuvotteluja? 

Vierailija kirjoitti:

Kokoontuisiko jossain Eroryhmiä, joista saisi vertaistukea samassa tilanteessa olevilta?

Itse tulin jätetyksi eilen. 😭

Vielä eilen olin jotenkin shokissa, enkä paljoa itkenyt. Ajattelin miehen vielä palaavan. Että käy vain jossain selvittelemässä ajatuksiaan, ja puhutaan asiat halki.

Tänään on ihan kamalaa. Ruoka ei maistu.

Oon itkenyt, lenkkeillyt, jumppaillut ja katsellut telkkaria.

Netistä löytyy. Mm. Hidasta elämää/eroryhmä.

Kun minulle tuli shokkiero ja hyvin vaikeat tunteet, päätin että keskityn itseeni. Samalla sekin auttaa, jos tekee muille hyvää, mutta ehkä ei siinä alkuvaiheessa.

Pidin rutiinit niin hyvin kuin pystyin, lähdin lenkille vaikka ei yhtään huvittanut, söin vaikka ei ollut nälkä, nukuin vaikka herääminen tuntui pahalta.

Kirjoitin päiväkirjaa, puhuin ystäville ja läheisille. Luin erokirjoja ja luin erokokemuksia netistä.

Poltin vaikeimpina hetkinä tupakan, sitä en tosin suosittele. Itselläni ei ollut tai ole riippuvuutta tupakkaan, niin se oli mulle ok.

Tein myös huonona asioita, niistä huonoin se, että tykitin exääni, haukuin ja kirosin. Ymmärtän itseäni, että miksi näin tein. Nyt jos saisin valita uudelleen, en pitäisi mitään yhteyttä. Se on vaikeaa.

Aika auttaa ja itselläni alkoi siitä erosta paras aika elämässäni 

Tasan vuosi sitten lopetin kuivan kauteni. Se alkoi kesällä pian 3 vuotta sitten, kun kriisi lopetti pitkän avioliittoni.

Olen tekemisissä tuon viimevuotisen ystäväni kanssa. Minulla on tuore tapailusuhde ja välissä on pari muuta kokeilua. Silti esim. lopullisen eron vuosipäivä pistää matalaksi. Mieli muistaa sen alitajuisesti. 

Uusi tapailumies on intohimoinen ja hellä. Se nostaa tunteet pintaan. Myös perimenopaussilla on osuutta asiaan, mutta välillä vain itkettää kun ex tulee ajatuksiin.

tsemppimusiikki voi auttaa