Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia katkaisit ystävyyden?
31.03.2024 |
Itselle riitti kun olin aina vain joku hätävara kaveri tai kun oli vailla jotain palvelusta.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut olla paras kaveri 10 eri ihmiselle, jotka eivät kyenneet kokoontumaan ja pitämään yhteyttä ilman että minä olin se keskushenkilö. Nyt se on sitten minun vika, ettei enää nähdä porukalla. Sanoin niille että olkaa keskenänne tekemisissä jos tunneäly riittää. Ihmisistä on tullut uskomattoman passiivisia ja vähä-älyisiä älypuhelimien ja sosiaalisen median räpellyksen seurauksena.
Siis katkaisit tämän takia 10 parasta ystävyyttä? Mitäs kummaa. Eikö tuosta olisi voinut jotenkin kommunikoida tai...? Ei tainnut sitten oikeasti lopulta niin hyviä ystävyyssuhteita ollakaan. Näitä kevyitä, pinnallisia kaveriporukoita, joita jotkut itselleen haalii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu heivasin kans nää: "Tuun käymään kun tiedän ettei sulla ole elämää." Aivan sama. Ja sitten sinkkuna ollaan parasta kaveria, mutta heti kun löytyy uusi reikä, niin sitten on taas "kiireitä".
Naispuolinen ystäväni oli ns. kylmä-kuuma -tyyppiä. Saattoi salakavalasti haukkua ja piikitellä, välillä oli perusmukava. Tuntui että hän halusi minusta vain kuuntelijan vaihtuville miesjutuilleen ja baariseuraa.
Ei ole ikävä, päätös oli oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut olla paras kaveri 10 eri ihmiselle, jotka eivät kyenneet kokoontumaan ja pitämään yhteyttä ilman että minä olin se keskushenkilö. Nyt se on sitten minun vika, ettei enää nähdä porukalla. Sanoin niille että olkaa keskenänne tekemisissä jos tunneäly riittää. Ihmisistä on tullut uskomattoman passiivisia ja vähä-älyisiä älypuhelimien ja sosiaalisen median räpellyksen seurauksena.
Siis katkaisit tämän takia 10 parasta ystävyyttä? Mitäs kummaa. Eikö tuosta olisi voinut jotenkin kommunikoida tai...? Ei tainnut sitten oikeasti lopulta niin hyviä ystävyyssuhteita ollakaan. Näitä kevyitä, pinnallisia kaveriporukoita, joita jotkut itselleen haalii.
En minä mitään haalinut ne vain muodostuivat. Mutta kun eivät itse osanneet edes joitain sosiaalisen median suljettua yhteisöä luoda, missä pitää yhteyttä vaikka joka päivä ilman minun asian esille tuomista, niin olkoot omissa oloissaan. Sitäpaitsi ihminenhän muuttuu. Tuskin olet samanlainen parikymppisenä kuin nelikymppisenä. Minä en ainakaan ole.
En ole koskaan katkonut kaveruutta tai ystävyyttä. Ne vaan kuihtuu, kun ei nähdä tai on välimatkaa tms. Saatan silti jutella kuin oltaisiin nähty eilen, jos näen jonkun kaverin, jota olen nähnyt 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolle 27/27. Siis ne oli sun kavereita, mutta eivät keskenään niin hyviä kavereita? Sehän selittää toki, mutta voi olla 10 kaverin kanssa tekemisessä oma aikansa. En mä kyllä ehtis edes yhden kanssa pyöriä ainakaan sen aikatauluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva negatiivisuus. Tämän henkilön asenne on joka päivä se eniten v*tuttaa kaikki. Se oli melkein taito miten onnistui näkemään hyvää tarkoittavissa sanoissa ja positiivisissa asioissa vain jotain pahaa. Ja se miten puhui ihan kaikista ihmisistä.. todellakin tiesi että ihan samoin se puhuu minustakin. Kertoi, miten oikein nauroi ääneen kun kuuli, että henkilö kellä meni aina hyvin olikin joskus epäonninen ja elämässä oli jotain ikävää. Totesi että tietääpähän nyt mitä elämä on. Ikään kuin hän olisi ainoa, jolla elämässä on ollut jotain ikävää.
Ei meillä ollut enää mitään puhuttavaakaan. Oikein tehnyt mieli kertoa mitään omasta elämästä kun tiesi ettei sitä kiinnosta kuullakaan ellei sitten olisi jotain missä menisi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan katkonut kaveruutta tai ystävyyttä. Ne vaan kuihtuu, kun ei nähdä tai on välimatkaa tms. Saatan silti jutella kuin oltaisiin nähty eilen, jos näen jonkun kaverin, jota olen nähnyt 10 vuotta sitten.
Ihmiset muuttuu kun aika kuluu. Muistan miten esim. lukiossa oli varmaan 20+ ystävää. Mut kaikki lähti sitten lakkiaisten jälkeen omiin suuntiin. Olisi ollut mahdotonta olla kaikille yhteydessä. Jos haluaa yhteisöllisyyden tuntua nykyaikana niin kannattaa muuttaa Itä-Afrikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loputtomat mt-ongelmat joihin ei halunnut hakea ammattiapua, vaan mun olisi vuodesta toiseen pitänyt kuunnella milloin mitäkin vuodatusta päivin ja öin. Haluttomuus yrittää opiskella ja työllistyä, vaan sen sijaan yritti jatkuvasti pummia rahaa. Lopulta päihteet astuivat kuvioihin, ja niiden myötä entistäkin hämärämpi uusi kaveripiiri. En jaksanut enkä halunnut seurata enää sitä hulluutta, joten pistin välit poikki, enkä ole katunut päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lähes aina mieli muuttui mustaksi hänet tavattuaan. Ei osannut myöhemmin kuin valittaa ja valittaa. Mikään ei koskaan ollut hyvin ja mikään ei kelvannut. Ei sellaista vain jaksa.
Eli suomeksi, kaverisi oli todennäköisesti masentunut ja se aiheutti sinussa empatiaväsymystä, koska joko itselläsikin oli vaikeaa elämässä samalla hetkellä, tai vaihtoehtoisesti et ole koskaan kokenut vaikeuksia, joten et oikein osaa käsitellä vaikeita tunteita. Sen takia kaikkien ympärilläsi on aina oltava tai esitettävä onnellisia, jotta sinä koet mahdolliseksi jatkaa ihmissuhteita. Kuulostaa tosi hankalalta tavalta elää, olen pahoillani.
Sun kaltaisen keittiöpsykologin kanssa menisi välit aika nopeasti
Itse en edes aloittaisi ihmissuhdetta sellaisen kanssa, joka pitää itsetietoisuutta ja kompleksista ajattelua tai empatiaa keittiöpsykologiana :) Eli eipä olisi välejä mitä katkaista, koska välttelen kaltaisiasi tunnepelkoisia kuin ruttoa. Tsemppiä elämään, toivottavasti sinulle tapahtuu vain hyviä asioita, koska muu voi johtaa kriisiin, ja et voi katkaista välejä omiin hankaluuksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loputtomat mt-ongelmat joihin ei halunnut hakea ammattiapua, vaan mun olisi vuodesta toiseen pitänyt kuunnella milloin mitäkin vuodatusta päivin ja öin. Haluttomuus yrittää opiskella ja työllistyä, vaan sen sijaan yritti jatkuvasti pummia rahaa. Lopulta päihteet astuivat kuvioihin, ja niiden myötä entistäkin hämärämpi uusi kaveripiiri. En jaksanut enkä halunnut seurata enää sitä hulluutta, joten pistin välit poikki, enkä ole katunut päivääkään.
Olen pahoillani, ei varmaan tuntunut hyvältä nähdä kaverin päätyvän tuollaiseen tilanteeseen. Vaikka olikin varmasti oikea päätös, koska tuo olisi todennäköisesti vetänyt sinutkin vaikeuksiin.
Rajattomuus. Koko ajan piti olla saatavilla, kun hän halusi puida elämäänsä kanssani. Ja sitä juttua riitti, kun koko ajan riitautui muiden kanssa, tapailut/parisuhteet menivät poikki jne. Aloitti viestitulvan tai vaati tulemaan hänen luokseen (tai että hän tulee minun kotiin) välittömästi kriisin iskiessä. Näin kävi silloinkin, kun esim. yritin päntätä pääsykokeisiin.
Ystävyys päättyi niin, että itselle iski iso kriisi (ensimmäistä kertaa noin 10 vuoden ystävyytemme aikana), enkä enää kyennyt vastaamaan hänen viesteihinsä. Tästä suuttui ja vaati selitystä. Kun sanoin, että on alkanut tuntua aika raskaalta tämä viestitulva, kun itselläkin menee heikosti, niin laittoi välit poikki. Yritti sitten puolen vuoden päästä tehdä sovintoa ja palata entiseen, mutta siinä vaiheessa oli tullut mitta täyteen ja torppasin yrityksen.
Ja kyllä, varmasti mietitte, miten olen voinut joskus olla tuollainen ovimatto. Onneksi en ole enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menetin ystävän ilmeisesti siksi, että ystävä on sairaan mustasukkainen. En ole ikinä ollut kiinnostunut hänen miehestään, mutta ystäväni luulee niin. Mitään syytä ei ole.
Olin nuorena osa keveriporukkaa, jossa olin se rauhallisin ja hiljaisin. Alistuin kuuntelemaan arvostelua ja piikittelyä. Ja sitten oli sellaista inhottavaa käytöstä, kun aloin puhumaan, niin pari heistä oli sellaisia, että alkoivat heti puhumaan päälle. Päälle parikymppisenä tutustuin uusiin kavereihin, jotka kohtelivat minua kuin yhtä heistä. Se oli ihana kotoisa tunne. Jätin kylmästi vanhan kaveriporukan. Selän takana ihmettelivät ja arvostelivat. Mutta minua ei enää siinä vaiheessa kiinnostanut heidän sielunelämänsä.
Epälojaalisuus, selkään puukotus. Näitä en voi hyväksyä enkä antaa anteeksi.
Kasvoin ulos ystävyydestä. Ei sisältänyt mitään draamaa. Joskus ihmiset kasvavat eri suuntiin ja muuttuvat. Kuten parisuhteissa, jotka kariutuvat erilaisuuksiin ja yhteisten mielenkiinnonkohteiden ja elämänkatsomuksen puuttuessa päätyvät eroon.
Hyvän ystävättäreni aikuinen poika tapasi minut kaupassa, juteltiin niitänäitä. Ja sen jälkeen ystävättäreni käytös muuttui minua kohtaan aivan kummalliseksi.Poika oli varmaan puhunut äidilleen jotain,ehkä että haluan kääntää äidin rahat tai jotain muuta keksimäänsä. Ystävättäreni oli heittämässä vanhoja lakanoita roskiin ja soitti,että haluatko ne,ei maksa mitään. Tämä tapahtui ennen,kuin näin poikansa kaupassa.Kun menin niitä hakemaan,minulle sanottiin kuitenkin,että lähipiiri on neuvonut että sinulle ei näitä ilmaiseksi saa antaa. Ja pirullinen virnistys päälle. Maksoin hänelle sata euroa,nauroin iloisesti ja kiitin. Sen jälkeen en ole vastannut puheluihin. Saa olla vanha ihminen minun puolestani yksin rahoineen. Tämän jälkeen minua ei ole liikuttanut asia,että on yksinäisiä vanhoja ihmisiä. Tässä tuli taas yksi lisää!
Aivan, ja siksi: bye-bye, baby, baby, goodbye!