Kuinka nopeasti hoitokodissa asuva muistisairas vanhempasi ei enää tunnistanut sinua?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni, että voikohan pitkäkestoinen masennus altistaa muistisairauksille?

Kyllä sellaistakin on tutkimuksissa todettu. Masennus ylipäätään tuhoaa aivoja ennenaikaisesti, aiheuttaen vaikka mitä fyysisiä oireita.

Aivot ovat siinä mielessä samanlaisia kuin lihakset, että niitä pitää koko ajan kehittää. Tuoda ärsykkeitä. 

Jos jokainen päivä vain toistaa samaa, ei aivot saa mitään uutta käsiteltävää. 

Itse ainakin pitkäaikaisesti masennuksesta kärsineenä olen pärjännyt parhaiten juuri sillä, että rikon kaavaani. Ettei jokainen päivä toista samaa. 

Alzheimer on hyvin yksilöllistä. Esimerkiksi palstalaisille tuttu Jorma Saahko on saanut diagnoosin suunnilleen kolme vuotta sitten ja vaikuttaa edelleen erittäin hyvinkin tietoiselta tästä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mahdollista kannattaa omainen pitää omassa kodissa mahdollisimman pitkään.

Hoitokotien alati vaihtuvat hoitajat ja hoidettavat sekä muutenkin muuttuvat olosuhteet mm. huoneiden vaihdot yms.ovat muistisairaille usein se viimeinen niitti ja vähäinen oma-alotteisuus häviää ja kohta kuolema kolkuttaa ovella.

Koti ja tuttu ympäristö niin pitkään kuin on suinkin mahdollista, kotihoidon ja muiden avulla.

Omainen on PAKKO pitää omassa kodissa mahdottoman pitkään.

Tämä oli tilanne jo noin kymmenen vuotta sitten, kun oma omainen oli siinä kunnossa, että ei tuntenut enää lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Alzheimer on hyvin yksilöllistä. Esimerkiksi palstalaisille tuttu Jorma Saahko on saanut diagnoosin suunnilleen kolme vuotta sitten ja vaikuttaa edelleen erittäin hyvinkin tietoiselta tästä maailmasta.

En ole kuulutkaan Saahkosta, ei ole minulle millään tavalla tuttu. Ei mitenkään erikoista, että on erittäin hyvin tietoinen tästä maailmasta, vaikka ei muistaisi tästä päivästä paljonkaan. Jos diagnoosi ja lääkitys on saatu 3 vuotta sitten, etä mitenkään erikoista, että vieläkin ulkopuolisten silmissä vaikuttaa olevan kunnossa. Tämä on monen kotona asuvan kohdalla ongelma, koska osa läheisistä näkee aivan erilaisen ihmisen eikä usko, että tilanne on oikeasti niin paha kuin on.

Vierailija kirjoitti:

7 vuotta. Mutta sinä aikana tapahtui kaikenlaista muuta ikävää kuten yöllisiä karkailuja ja minun kutsumista muiksi sukulaisiksi. Olin milloin äitini sisko, milloin hänen oma äitinsä tai jopa isoäitinsä. Yhdyin usein keskusteluun enkä korjannut olevani tytär. Ajattelin etten halua stressata häntä yhtään lisää. En voinut ottaa äitiäni kotiini asumaan koska asuin toisella paikkakunnalla ja kävin töissä. Olen ainoa lapsi ja isäni kuoli jo vuonna 1978.

Eihän hän sitten tunnistanut sinua sinuksi.

Ei meilläpäin edes päässyt hoitopaikkaan jos tunnisti lapset. Pari vuotta sen jälkeen kun ei muistanut, järjestyi paikka. Silloinkin yrittivät lisätä kotihoitoa, vaikka mummo juoksenteli alusvaatteissa pakkasessa etsintäryhmä perässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläpäin edes päässyt hoitopaikkaan jos tunnisti lapset. Pari vuotta sen jälkeen kun ei muistanut, järjestyi paikka. Silloinkin yrittivät lisätä kotihoitoa, vaikka mummo juoksenteli alusvaatteissa pakkasessa etsintäryhmä perässä.

Tämä on kehityssuunta.

Ei oma vanhempi mutta läheltä seurannut toisen sukulaisen muistisairautta. Hän luulee myös omaa tytärtään äidikseen, välillä siskokseen. Hän luulee asuvansa vielä kotonaan ja on usein menossa lehmiä lypsämään. Oli ennen maitotilan emäntä. 

Muistisairaudet ovat pelottavia juttuja, en koskaan toivoisi sellaista edes pahimmalle vihamiehelle. Yksi tuttu muistisairas muisti lopussa vain koulukiusaajansa ja puhui joka päivä kostavansa heille, ei mitään muuta enää. Olisi hirveää elää vanhaa traumaa uudelleen ja uudelleen koko ajan ja tämä on monelle muistisairaalle todellisuutta.

Jos itselläni joskus alkaa muisti pettää, lähden kyllä oman käden kautta ennen kuin tauti alkaa edetä. Voimia kaikille muistisairaiden läheisille ja valtavan paljon jaksamista. 

Kirottuja sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Varsinaiseen hoitokotiin jouduttuaan siitä ei mennyt kuin noin pari vuotta. Mutta ennen sitä hän asui sellaisessa palvelutalossa, mikä oli tavallaan kuin ihan tavallinen vuokrakämppä, missä vaan joku hoitaja kävi häntä välillä tsekkaamassa, mutta hän ei ollut varsinaisesti lukkojen takana.

Sitten kun hän sieltä lähti hortoilemaan pyjamassa pitkin kaupunkia, hänet siirrettiin suljetulle. Siitä sitten lasken sen parisen vuotta ettei enää tunnistanut ketään meistä läheisistä. Tai tunnisti kyllä, mutta milloin olin hänen työkaverinsa ja milloin mitäkin..

Se loppukunto ennen kuolemaa oli kauheinta. Ei hän enää edes puhunut, päästeli vaan jotain outoja ääniä suustaan. Eikä siellä oikeastaan tullut enää sitten enää käytyäkään. Vaikka se on vähän julmaa, mutta kun ei hän kuitenkaan edes ymmärtänyt että olen siinä ja itselle tuli niistä käynneistä vain sellainen olo kuin olisi käynyt helvetissä. 

Ei

Tommosta kun seuraa niin rupeaa pitämään putinia hyvänä vaihtoehtona verrattuna suomen kommari päättäjiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunsi ihan loppuun asti. Oli tosin vain loppuajan laitoksessa.

Minun mummu tunnisti minut loppuun asti. Saa nähdä miten isäni kans käy. Silläkin on merkitystä mitä muistisairautta sairastaa. Mummullani oli alzheimer. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parivaljakko Orpo ja Purra säästänee muistisairaiden hoidosta.

Diginä varmaan hoituu pääasiassa näiden tunnekylmien ihmisten mielestä.

 

Miksi lähes jokaiseen ketjuun pitää sekoittaa politiikka? Tässäkään aloituksessa ei ollut aiheena muistisairaan hoito/varat. Alzheimer etenee joka tapauksessa, ihan sama mikä hallitus istuu puikoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni, että voikohan pitkäkestoinen masennus altistaa muistisairauksille?

Voi

Hoitokodeilla on usein mainettaan selkeästi paremmat nimet. Oksettavaa!

Vierailija kirjoitti:

Hoitokodeilla on usein mainettaan selkeästi paremmat nimet. Oksettavaa!

Siellä lähtee moni "asiakas" menemään todella äkkiä alaspäin, koska henkilökunta vaihtuu koko ajan. Lisäksi maiseman vaihto rassaa muistisairasta: hyvin vähän, jos mikään, muistuttaa omasta kodista.

Keksittäisiinpä pian parannuskeino kaikkiin muistisairauksiin.

Alzheimerissa on tiettyä viisautta jota monet henkisyyden tavoittelijat hapuilevat mutta jota eivät koskaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Alzheimerissa on tiettyä viisautta jota monet henkisyyden tavoittelijat hapuilevat mutta jota eivät koskaan saa.

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vain pari vuotta, joskin sitten, kun hän (isä) ei enää tunnistanut, kuka olen, hän saattoi kuvitella minut (poika) äitini rakastajaksi. Koomisia tilanteita.

Siinä ei ollut mitään koomista, kun äitini alkoi luulla minua isäni uudeksi tyttöystäväksi ja muuttui vihamieliseksi.

Muistisairaus voi tehdä hirveitä asioita.

Äitini tunsi minut vielä kuolinpäivänään, juuri ennen viimeistä henkäystä avasi silmänsä ja kutsui minua nimellä.