En halua olla työkavereiden kanssa tekemisissä vapaa-ajalla

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole outoa ainakaan Suomessa. Tämä juuri on se meidän yksinäisten ongelma. 

"Mee töihin niin saat kavereita."

Sitten kukaan ei kuitenkaan halua tavata vapaa-ajalla. 

Mutta ei siinä mitään, olen jo tottunut tähän. Naurattaa vaan kun joku pitää sellaista outona piirteenä itsessään.

Juurikin tämä. Enemmän kuitenkin koen minulla olevan yhteistä heidän kanssaan joiden kanssa on kiinnostunut työskentelemaan, kuin random ohikulkijoiden kanssa. Deittailussakin on ollut ongelmana ettei ole ollut yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja minua ei esim. kiinnosta tippaakaan taksi- tai bussikuskin työpäivän kuulumiset. Muutoinkin asenne, jota olen kohdaanut muutaman vuoden ajan, on että  kaveriksi kelpaa kuka tahansa. Todellisuudessa ystävystymien tai edes yhdessä ajan viettäminen vaatisi sitä, että pidän persoonasta. Nykyään pidän yhä harvemmista.

Varmaan ihan normaalia.

Työpaikalla olen sosiaalinen. Olen opettajana noin 70 opettajan ja 1000 opiskelijan yksikössä.

Mutta vapaa-ajalla en halua olla kollegoiden kanssa tekemisissä, kuin kerran vuodessa syysjuhlissa. Ne ovat kivat ja epämuodolliset (tyyliin suunnistusta, sauna uintia ja ruokailu ja pois).

Pikkujouluissa käyn autolla ja lähden ruokailun jälkeen, ennenkuin alkaa riitely-/pariutumisvaihe. Kevätjuhlissa en ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen, koska siellä viina virtaa, tilitetään ja itketään ja uhotaan, kun loma on ovella.

Yhtään sometiliä en ole yhdistänyt työkavereihin. En yhtään.

Ei ole outoa. Töissä tehdåån töitä. Muu elämä on erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Sitten nämä samat sankarit, en nyt suoralta kädeltä väitä että ap, täkkäävät kaikki mahdolliset some-alustansa Instagramia, Facebookia myöten täyteen työkavereita ja ihmisia omalta alaltaan. Itse ottaisin nämä some-kaverit aivan muilta aloilta ja blokkaisin kaikkki vähänkin oman alani ihmiset.

Ei meidän työpaikalla ketään kiinnosta toisten Facebookit ja Instagramit. 

Minulle ei työkaverit tai vapaaehtoistoiminnan, mihin osallistun myös, tyypit ole mitenkään en halua olla tuon kanssa tekemisissä muualla kuin täällä. Joidenkin kanssa nappaa, joidenkin kanssa ei. Vaan joskus on työkaverin kanssa synkannut niin että kaveruus jää. Ihan samalla tavalla kuin koulukavereiden tai opiskelukavereiden kanssa. Olen miesvaltaisella alalla, opiskellut kaksi eri tason tutkintoa. Molemmilla kerroilla ryhmässäni oli toinen nainen. Emme olleet kummankaan kanssa vapaa-ajalla missään tekemisissä, sillä vaikka opiskeltiin samaa alaa ja vaikka jälkimmäisen kanssa oli jopa samanikäisiä lapsia, ei ollut oikein yhteistä säveltä. Kummassakaan tapauksessa ei kumpikaan ollut hyvä jätkä tyyppiä, vaan minä olen vähän nörttityyppi ja nuo toiset olivat sellaisia sosiaalisia naisellisia tyyppejä.

Mutta sen sijaan työkaveri, jonka kanssa jaoin huoneen ja vaikka meillä ei päälle päin ollut yhteisiä asioita, jäi hyväksi ystäväksi.Meillä oli erilaiset elämäntilanteet ja hyvin erilaiset muut kiinnostuksen kohteet, mutta meillä oli samanlaiset arvot ja samanlainen huumorintaju. Kovassa kiireessäkin meillä oli hauskaa ja se kiirekin siinä unohtui. Kumpikin pystyi tekemään töitä ja heittämään läppää samalla. Sellaista huumoria, mitä ei auta työhuoneen ulkopuolelle viedä. Myös jos toisen piti keskittyä, voitiin sanoa suoraan että nyt hiljaa eikä kumpikaan loukkaantunut. Tämän kanssa meistä jäi vuosiksi ystäviä, kunnes hänellä sattui elämässä erittäin rankka asia ja yhteydenpito loppui. 

Riippuu työpaikasta, mutta on se nyt vähän outoa jos ei ikinä osallistu mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen. 

Pakottaako joku siihen?

Kukin tyylillään juuri niin kuin haluaa. Itse olen pitänyt myös työkavereiden kanssa vapaa-ajalla tehdyistä jutuista. Ei tietenkään koko työpaikka ole ollut mukana, mutta iso osa. Ollaan toki myös saunottu, käyty risteilyllä, mikroautoilemassa, keilaamassa, illanistujaisissa, pikkujouluissa, yökerhossa jne. Ihan kivaa on ollut ja paljon uusia ihmisiä tavannut. Monissa asioissa toki on ollut mukana myös työpaikan ulkopuolista porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla olen sosiaalinen. Olen opettajana noin 70 opettajan ja 1000 opiskelijan yksikössä.

Mutta vapaa-ajalla en halua olla kollegoiden kanssa tekemisissä, kuin kerran vuodessa syysjuhlissa. Ne ovat kivat ja epämuodolliset (tyyliin suunnistusta, sauna uintia ja ruokailu ja pois).

Pikkujouluissa käyn autolla ja lähden ruokailun jälkeen, ennenkuin alkaa riitely-/pariutumisvaihe. Kevätjuhlissa en ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen, koska siellä viina virtaa, tilitetään ja itketään ja uhotaan, kun loma on ovella.

Yhtään sometiliä en ole yhdistänyt työkavereihin. En yhtään.

Meillä on yläkoulu-lukiossa ihan sama meno. Kolmet juhlat vuodessa ja just noin. Syksyn kekkereissä jostain syystä rentoa, mutta mitä pidemmälle lukuvuosi menee, niin sen kireämpää ja alkompaa on meno. Edellisiin kevätjuhliin suuri osa porukkaa tuli jo melko tuubassa ja mitä siellä tapahtui, ei kyllä ollut kaunista katsottavaa tai kuultavaa. 

Omassa työssäni se kyllä kuuluu ammattimaiseen käytökseen ja hyviin tapoihin että osallistutaan satunnaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin työkavereiden ja/tai asiakkaiden kanssa. 

Jotenkin tulee mieleen että tapahtumien välttelijät ovat samaa porukkaa kenellä on aina kamera kiinni Teams palavereissa ja työpuhelin suljettuna klo 16-08 välillä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla olen sosiaalinen. Olen opettajana noin 70 opettajan ja 1000 opiskelijan yksikössä.

Mutta vapaa-ajalla en halua olla kollegoiden kanssa tekemisissä, kuin kerran vuodessa syysjuhlissa. Ne ovat kivat ja epämuodolliset (tyyliin suunnistusta, sauna uintia ja ruokailu ja pois).

Pikkujouluissa käyn autolla ja lähden ruokailun jälkeen, ennenkuin alkaa riitely-/pariutumisvaihe. Kevätjuhlissa en ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen, koska siellä viina virtaa, tilitetään ja itketään ja uhotaan, kun loma on ovella.

Yhtään sometiliä en ole yhdistänyt työkavereihin. En yhtään.

Meillä on yläkoulu-lukiossa ihan sama meno. Kolmet juhlat vuodessa ja just noin. Syksyn kekkereissä jostain syystä rentoa, mutta mitä pidemmälle lukuvuosi menee, niin sen kireämpää ja alkompaa on meno. Edellisiin kevätjuhliin suuri osa porukkaa tuli jo melko tuubassa

Onko teilläkin se estoisin ja hiljaisin ruvennut avautumaan? Onneksi itsellä on aina säilynyt itsehillintä vaikka kuinka tuubassa olisin ollut. Vaikka yleensä en toki ole.

En ole vapaa-ajalla yhteydessä työkavereihin mutta kyllä työaikana puhutaan omista jutuista jonkun verran, ihan miten tuntuu. Itsellä on yksi luottoystävä töissä, jonka kanssa puhutaan enemmän henkilökohtaisia asioita, olemme olleet työkavereita kohta 40 vuotta. On menty naimisiin, saatu lapset, rippijuhlat, yo-juhlat, opiskelut ja nyt on lapsenlapset menossa. Vapaa-ajalla ei pidetä yhteyttä. Somessa en ole.



Pikkujouluihin en ole osallistunut vuosikausiin, ei vaan enää jaksa sitä samaa kaavaa. Virkistyspäivistä sen sijaan pidän - etenkin jos on hieno ilma -  kun ne ovat tavallisesti liikuntapainotteisia. Ulkoillaan ja uusia lajeja voi kokeilla, on venyttelyä, ratsastusta, keilausta, valokuvausta, geo-kätköilyä tms. tai vaan kävelyä ja on hyvät safkat jne. Saunaa ei ole ollut ikinä eikä mitään paljuja, meitä on yli 700 henkilöä.

 

Vierailija kirjoitti:

Omassa työssäni se kyllä kuuluu ammattimaiseen käytökseen ja hyviin tapoihin että osallistutaan satunnaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin työkavereiden ja/tai asiakkaiden kanssa. 

Jotenkin tulee mieleen että tapahtumien välttelijät ovat samaa porukkaa kenellä on aina kamera kiinni Teams palavereissa ja työpuhelin suljettuna klo 16-08 välillä 

Ehkä vähän eri asia kun kyseessä on kontaktien luominen tms. puolipakollinen tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työssäni se kyllä kuuluu ammattimaiseen käytökseen ja hyviin tapoihin että osallistutaan satunnaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin työkavereiden ja/tai asiakkaiden kanssa. 

Jotenkin tulee mieleen että tapahtumien välttelijät ovat samaa porukkaa kenellä on aina kamera kiinni Teams palavereissa ja työpuhelin suljettuna klo 16-08 välillä 

Minkä ihmeen takia työpuhelin pitäisi pitää auki vapaa-aikana? Minä en ota sitä edes kotiin mukaan.  Pomolla on oma numeroni ja tässä 13 vuoden aikaan on soittanut siihen kaksi kertaa kun on ollut tärkeä asia minun ollessani lomalla. 

Nuorempana oli tosi kivoja työjuttuja, illanviettoja, asiakastilaisuuksia ym. Osallistuin ja suurin osa porukasta osallistui. Firma muutti pois paikkskunnalta ja vuosien ajan oli tän työporukan kanssa tapaamisia. Pari seuraavaa työpaikkoja oli lyhytaikaisempia, juhlissa kävin, mutta ystävyyssuhteita ei syntynyt. Yksi pitkäaikainen työpaikka järjesti kivoja, erilaisia tapahtumia. Tykkäsin kyllä. Sitten pikkuhiljaa väki väheni, raha väheni, tunnelma työpaikalla kiristyi. Ei enää ollut niitä kivoja työkavereita, tilalle ei otettu ketään, työt lisääntyi, johto ei osannut hanskata tilannetta. Juhlat jäi käymättä ja viimein jäi koko työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työssäni se kyllä kuuluu ammattimaiseen käytökseen ja hyviin tapoihin että osallistutaan satunnaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin työkavereiden ja/tai asiakkaiden kanssa. 

Jotenkin tulee mieleen että tapahtumien välttelijät ovat samaa porukkaa kenellä on aina kamera kiinni Teams palavereissa ja työpuhelin suljettuna klo 16-08 välillä 

Tässä työtehtävässä ei ole Teams-palavereja eikä kenelläkään työpuhelinta. Tuosta voit päätellä kuinka ammattimaisia nuo vapaa-ajan tapahtumat on, mitään asiakkaita niissä ei todellakaan ole :D

Ap

Samat minulla ja ne on vielä ihan mukavia. Näen niitä oikeasti varmaan enemmän kuin miestäni, niin ei oikein nappaa pikkujoulut.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu työpaikasta, mutta on se nyt vähän outoa jos ei ikinä osallistu mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen. 

 

Miksi olisi. Minä ainakin käyn töissä tekemässä töitä. Työkaverit on mukavia, mutta oikeat kaverit ja harrastukset on muualla.

Olen mielelläni töissä pikkujoulujen aikaan, että innokkaimmat pääsevät mukaan. Kyllä ne juorut ja töppäilyt kuulee, vaikka ei itse olisi siellä.

Muita juhlia meillä ei ole. Kun jään vapaille, en näe mitään tarkoitusta tapailla työkavereita. On ihan tarpeeksi muutakin tekemistä vapaapäivinä