Ahdistus omasta tulevaisuudesta

Millaista työtä haluat,ois kiva tietää.Palkka ei oo aina se mitä haluaa tehdä ,haasteet työssä ja osaaminen minua motivoi ja innostaa lähtemään töihin.

Ihanaa lukea aito ketju ja kivoja vastauksia nuorelle. Tosiaan hienoa, että jaksat opiskella haastavassakin tilanteessa. Minä keski-ikäinen nainen lähetän sinulle vain henkistä kannustusta ja rakkautta. Ja toivon Sinulle kaikkea hyvää elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, haluankin ulkomaille, en halua asua Suomessa, osittain siks koska mulla liittyy paljon huonoja muistoja (hyviäkin onneks löytyy). En halua asua paikassa, mikä muistuttaa mua päivittäin ikävistä muistoista, koska koin myös rankkaa koulukiusaamista koko peruskoulun ja lukion :) Suomi on kaiken lisäks sen verran pieni maa, että todennäköisyys törmätä entisiin kiusaajiin esim työelämässä on suurta, ja sitä mä en todellakaan halua.

Englanti ei kuulu enää EU hun ja USA on täynnä meksikaaneja, joten ala opetella jotain muuta kieltä kuin englantia, jos haluat ulkomaille.

Englanti on edelleen hyvä kieli. Englantiin pääsee vaikkei olisi osa EU:ta. Irlanti puolestaan on EU-maa. Lisäksi Kanada, Australia, Uusi-Seelanti hyviä vaihtoehtoja EU:n ulkopuolelta.

Hyvä puoli asiassa on se, että nuorena 20-30 v. kuuluukin kokeilla kaikenlaista hassua. Vastoinkäymisistä toipuu nopeasti ja viime kädessä putoaa mukavasti jaloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun stoori on hyvin samanlainen kuin sun AP (oon nyt päälle 30). Hain työpaikkoja koko opiskeluaikani, koska vanhemmilla ei ollut varaa auttaa ja itsellänikään ei säästöjä vielä. Pääsin töihin lähinnä epäsäännöllisiin keikkatöihin vuokrafirmoihin ja puskin opintoja menemään sivussa. Ei ollut rahaa mihinkään.. Tuntui, että kaikilla muilla oli kontakteja, mahdollisuuksia, hienot työpaikat, ja lopuilla rikkaat vanhemmat, jotka kustansi elämisen.

Neljäntenä opiskeluvuotenani pääsinkin sitten  yhtäkkiä oman alan töihin, kun otin Linkedinin kautta suoraan yhteyttä yhteen naiseen ja siitä etennpäin onkin sitten elämä ja ura sujunut, ja nyt olen jo useamman vuoden asunut ulkomailla. Ja ihan käsi sydämmellä voin vannoa, että en vaihtaisi tästä tarinasta mitään pois. Mun oli tarkoituskin käydä nää haasteet läpi, että musta tuli se ihminen kuka ole  tänäkin päivänä

Sama täällä vastailee. Luulen, että tiedän mitä tarkoitat. Oma taustani on sellainen, etten saanut kotoa parhaita eväitä maailmaan, mut kasvatettiin kurilla, haukuilla ja vanhemmat ei kannustaneet, ja meillä oli muitakin ongelmia kotona. Olin tosi epävarma nuori ja kärsin pahasta ahdistuksesta ja jatkuvasta syyllisyyden tunteesta pitkälle aikuisikään. Itsetunto piti rakentaa itse aikalailla nollasta. Mietin joskus itse myös kuinka paljon pidemmälle olisin päässyt, jos vanhemmat olisivat tukeneet ja kannustaneet. Ja joskus olin tästä myös aika katkera. Mutta tosiasia on, että en voi muuttaa taustaani, sen sijaan tulevaisuuteeni voin vaikuttaa. Ja siihen kuka olen.

Sulla on tosi hyvä asenne, pidä siitä kynsin hampain kiinni. On ok, että sulla on päiviä, milloin kaikki toivo on hukassa. Ota silloin paussi, anna itellesi lupa olla vihainen ja pettynyt, katkerakin. Kerää voimia, lepää, itke, juokse, syö jäätelöä. Mut tee päätös, et huomenna on uusi päivä ja sit me ryhdytään hommiin. Seuraavana päivänä käyt palolla sun tavoitteiden kimppuun ja kanavoi se turhautuminen sun unelmien eteenpäin viemiseen.

Tsemppiä! :))

Sama vielä, En näköjään osannut lainata sun viestiä, mut ehkä sait kiinni mun viestistä :D

En lukenut vastauksia ketjusta mutta oletko ap ajatellut vapaaehtoistyötä? Se olisi hyvää CV:n täytettä ja voisi avata ovia myös palkkatyöhön. Itse olin vapaaehtoisena nuorisotyön jalkautuvassa toiminnassa ja tyttöjen talolla vapaaehtoisena ohjaajana välivuotta viettäessä ja sain näin hyvää työkokemusta vaikkei palkkaa maksettu ja CV ei ollut sitten ihan tyhjillään.

Ensimmäiseen CV:hen kannattaa laittaa myös tet-jaksot, työharjoittelut, harrastukset ja mahdolliset luottamustehtävät. Jos olet mukana vaikka oppilaskuntatoiminnassa tai olet ollut tukioppilaana, tutorina tms. ne kannattaa lisätä CV:hen.

Sinussa ei ole mitään vikaa ap. Työmarkkinatilanne on nyt huono ja kesätöitä on todella vaikea saada monien muidenkin. Tiedä ettet ole yksin asian kanssa. Kirjoitat todella fiksusti ja vaikutat älykkäältä ihmiseltä, uskon että sinulla vielä onnistaa. Olen samanlaisista lähtökohdista kuin sinä ja töitä on kyllä myöhemmin löytynyt vaikka enemmän se vaati vaivaa kuin muilta paremmassa taloustilanteessa olevilta.

Lepää pääsiäisenä äläkä liikaa murehdi! Hyvää pääsiäistä sinulle ja ole luottavaisin mielin. 

Vierailija kirjoitti:

Onnea AP opiskelupaikan johdosta!       Vaikutat mielestäni erittäin fiksulta ihmiseltä jolta löytyy sekä tunneälyä että analyyttista ajattelukykyä.

On totta että opiskelijat ovat monasti hyvinkin eriarvoisessa asemassa keskenään. Varakkaampien perheiden lapset saavat taloudellista tukea vanhemmiltaan ja ovat usein jo verkostoituneet keskenään.

Jos et löydä töitä,  onko sinulla mahdollisuus ottaa lainaa opintojasi varten? Jos kerran opiskelet hyvin työllistävälle alalle, voi opintolainan ajatella olevan sijoitus tulevaisuuteesi 

Huolehdi jaksamisestasi ja yritä olla liikoja murehtimatta. Kaikkea hyvää sinulle nyt ja tulevaisuudessa, olen varma että pärjäät!

Yritätkö esittää hyvää ihmistä? Se paistaa läpi

Oot todella nuori ja ehdit tehdä töitä viel paljon. Jos kesätyötä ei löydy niin sitten oot lomalla kesän.  Ei pidä liikaa stressata. Kannattaa katsoa myös henkilökohtaisen avustajan paikkoja, näitä on yleensä kesällä paljon tarjolla kun tarvitaan sijaisija lomien vuoksi.

Sun vanhemmilla ei varmasti ole ollut tavoitteet yhtä korkealla kuin sulla. Et sä jää samaan tilanteeseen heidän kanssaan.

Minulla on samantyylinen tausta kuin sinulla ap ja olen saman ikäinen. Säästöjä ei juurikaan kotoa asuessa kertynyt, joskus viikonloppuisin kotona käydessä äiti kyllä laittaa ruokaa mukaan. Lainaa on täytynyt ottaa pärjätäkseen. Töitä minulla kyllä on, mutta pidempiä työsuhteita on ollut todella hankalaa löytää. Tällä hetkellä teen töitä henkilökohtaisena avustajana ja tunteja on niin vähän, että kesäksi jos en muuta kesätyötä löydä lisäksi, täytyy varmaan hakea toimeentulotukea. Hoitoalallakaan työpaikat eivät enää ole itsestäänselvyys, itse opiskelen siis sairaanhoitajaksi.

Lama vaikuttaa meihin kaikkiin. Työpaikkoja on paljon vähemmän jopa työllistävillä aloilla ja moni kärsii leikkauksista ja heikosta taloustilanteesta.

En osaa minäkään muuta toivottaa kuin tsemppiä työnhakuun ja tiedä, ettet ole yksin!

Minun molemmat lapseni asuvat ulkomailla. Heillä on maisterin tutkinto. Työpaikka löytyi helposti. Tätä suosittelen sinullekin AP 😊

Mitä tulee tuohon työnhakuun, niin se on aikalailla fakta, että jos et ole suurinpiirtein lääkäri, niin Suomessa työpaikat saadaan joko jonkinlaisilla suhteilla tai koulun/työharjoittelun/pätkän kautta vauhtia hakemalla. Se työnhaku on paljon helpompaa, kun saa siitä ekasta oman alan firmasta jalan työnnettyä sisään lyhyeksi pätkäksikin.

Muuten tilanteeseesi sanoisin, että se on lopulta vain työ. Elämä ei ole pelkkää työtä. Nauti elämästä. Aika monet huvit on lähes ilmaisia. Itse tienaan yli neljä tonnia kuussa ja PA opiskelijana oli hauskempaa.

Sitten voi olla ihan oikeutetusti kateellinen siitä, jos joku saa jonkun huipputyöpaikan isänsä firmasta tms. Mutta lopulta siihen et voi vaikuttaa itse mitenkään, niin miksi kadehtia ja murehtia. Ei täällä kortteja jaeta reilusti, joillain on jo syntymästä lähtien valtavia terveydellisiä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minun molemmat lapseni asuvat ulkomailla. Heillä on maisterin tutkinto. Työpaikka löytyi helposti. Tätä suosittelen sinullekin AP 😊

Kiitos paljon, unelmana onkin muuttaa ulkomaille 😍 haluan pysytellä anonyyminä, niin en hirveesti halua avata mihin aion muuttaa, mutta tiiän suunnilleen mihin👍🏻 

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA