Lue keskustelun säännöt.
Ihminen joka ei halua että ystävät halii häntä
29.03.2024 |
Onko sellaisen ihmisen psykologisesta kehityksessä mennyt jotain pieleen joka ei halua että ystävät ja perheenjäsenet halii häntä, silittää ja ottaa syliin lohdutettaessa? Perheenjäseniltä hyväksyy sen mutta ystäville sanoo vaan ettei tykkää halimisesta. Tunnetteko sellaisia?
Kommentit (63)
Halaaminen on toisen reviirille menemistä. Ihminen säilyy hengissä, kun ei päästä monia lähelleen, tämän näyttää evoluutiokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aiemmin sanottu kuin käsipäivää ainakaan julkisesti, paitsi ehkä jos luultiin, että paras kaveri on kuollut ja käveli elävänä vastaan.
En tykkää halailusta, enkä ilmaposkipusuista. *muisk, muisk, puss, puss* Noidenkin määrästä tuli joku kilpailu aikoinaan.
Teennäistä teatteria. Ei anna välitöntä eikä luotettavaa kuvaa henkilöstä, kun ei kunnioita toisen omaa tilaa.
Menkää ihmeessä hississäkin seisomaan aina toiseen kiinni, jos siellä on joku. Ettei vaan joku epäile, että teillä on jotain kasvatuksesta johtuvia estoja.
Kiesus sentään.
En tykkää kaikkien halaamisista. Halaaminen hyvän syyn kanssa on ok. Sellainen haluhalipuspus- meininki ei ole mua varten. Tunteet pitää olla aitoja.
Siirtykää halailusta seuraavaan vaiheeseen eli poskisuudelmiin molemmin puolin (toki eihän siinä aidosti kuin posket hipaise).
Sitten voikin hieroa neniä yhteen yms
Vierailija kirjoitti:
Siirtykää halailusta seuraavaan vaiheeseen eli poskisuudelmiin molemmin puolin (toki eihän siinä aidosti kuin posket hipaise).
Sitten voikin hieroa neniä yhteen yms
Jonka jälkeen telakoituminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin perussairaana pidän etäisyyttä, koska en halua tauteja, joiden seurauksena olen puolikuntoinen usein kuukausia ellei pidempäänkin ennen kuin perussairaudet saadaan taas hallintaan taudin jälkeen. Muuta vaihtoehtoa ei oikein ole, kun osa ihmisistä ei edelleenkään ymmärrä, miten sairaana kannattaisi toimia.
Halaaminen saa jotkut ihmiset pois keskuksestaan ja 'sotkuiseksi' jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan kovasti haleja kavereilta. Nuorempana halailu oli luontevaa nyt keski-ikäisenä kohtaamiset ovat jäykempiä. Ajattelen, että kontakti lajitovereihin on luontaista ihmiselle.
Tämä on jännä. En itse halua että mua halataan kuin ehkä romanttisen partnerin toimesta. Mua on kyllä lapsena äiti halannut tosi usein ja kertonut aina että olen rakas ja tärkeä, mutta siitä huolimatta koen fyysisen läheisyyden jotenkin kiusallisena. En koskaan halaa ystäviä enkä muita sukulaisia. Tykkään kyllä kun miesystävä pitää lähellä ja koskettaa, mutta sekin läheisyys mielummin kun ollaan kahden. En tiedä miksi musta tuli tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää halailevia ihmisiä, jotenkin sairasta mennä hiplaamaan muita ihmisiä.
Halaan ystäviäni kevyesti mieluummin kuin kättelisin kylmästi.
Halaaminen kertoo että välitän ja olen iloinen tapaamisestamme. Halaan myös erotessamme.
Koskaan ei voi tietää, mikä tapaaminen on viimeinen. Viime jouluna menetin yllättäin yhden ystävistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halaillut ystävieni kanssa, kotona ei ollut lapsenakaan halata. Pysy kaukana minusta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juuri tämmöinen, ahdistaa ja menen lukkoon jos joku halaa. Oikeet ystävät onneksi tämän tietää, eikä tule halaamaan ilman lupaa ja uskoo jos pyydän olemaan koskematta.
Taustalla on valtavat lapsuuden traumat ja niiden lisäksi mua ei ole ikinä lapsena halattu eikä kukaan kertonut ikinä rakastavansa mua tai olevansa edes ylpeä. Ei ikinä.
Nyt en vaan siedä läheisyyttä enkä voi uskoa kenenkään pitävän musta ihmisenä, vaikka muutama ystävä on, mutta rehellisesti välillä epäilen ovatko oikeista ystäviä vai nauravatko vaan selän takana.
Että terkkuja kaikille ketkä hankitte lapsia vaan tukien takia, haistakaa vaikka p@ska noin niinku alkuun, teette vaan munlaisia kummajaisia tähän maailmaan.
Eihän tuossa nyt mitään ihmeellistä ole. Ihan tyypillistä suomessa ettei lapsille hoeta rakastan sinua ja olen ylpeä sinusta. Ei sovi monenkaan suuhun tuommoiset lepertelyt. Amerikassa toimii paremmin ILoveYou:t ja sitähän lausutaan vaikkei aina edes tarkoiteta.
Meidänkään perheessä ei halailtu eikä hoettu rakkaus-sanoja, mutta en ole kyllä kehittänyt mitään katkeruutta tai traumoja tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estoinen. Suomalais-metsäläisessä kulttuurissa tavanomaista. Tosin myös Japanissa, vaikka siellä väkeä kuin pipoa.
Halaan vain naisia. miehiä en. homoa.
m43
Ei kaikki tykkää. Ehkä ei ole sitten lapsuudessa niin totuttu fyysisiin hellyydenosoituksiin. Tai sitten on vaan vähän introvertti luonne. En minäkään tykkää niin paljoa halailusta. Äiti ei pitänyt sylissä tai halannut vauvaiän jälkeen. Luulen, että tuo on vaikuttanut. Ei vaan tunnu luontevalta. Mulla on ne muutama läheisin ystävä, joita halaan ilman sellaista superoutoa oloa.
Muutama muukin kaveriporukassa, jotka ei selvästi piittaa fyysisestä läheisyydestä. Me muut saatetaan antaa lähtöhalit, mutta nuo ei. Eikä siinä mitään. Kullekin makunsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvä lapuus, rakastavat vanhemmat. Ei traumoja. En silti tykkää halailla kavereita. Halaan miesystävää, paljonkin, aina kiehnätään kylki kyljessä. Mutta ystävien halailu tuntuu oudolta. Teen niin, kun/jos tilanne pakottaa, muuten en.
Näin. Luultavasti kukaan ei edes tiedä etten pidä halailuista muuten kuin todella läheisten ihmisten kanssa. Tutut pikkulapset on myös ok.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se outoa jo ihminen kavahtaa toisen hipaisua, moinen voi loukata vastapuolta. Ei siinä haistella eikä maistella, halataan vain.
Voisit ajatella sen kavahtajan kokemushistoriaa. Jos hänelle on tehty negatiivisia asioita, jotka liittyvät halaamiseen, niin kavahtaminen jää päälle. Se ei liity sinuun, vaan hänen historiaansa.
Minua ei koskaan halattu lapsena ja ehkä siksi janoan nyt aikuisena haleja kaikilta.
Miksi ystäviä pitää halata?
Katson halaamisen toisen koskemattomuutta loukkaavaksi asiaksi.