Ihminen joka ei halua että ystävät halii häntä

Itse pidän sanallisesta helyydestä. Jotenkin toisen kosketus ei tunnu hyvälle. Inhoan jopa kampaajaani. Itse annan estoitta hellyyttä lapsille, oikein olan takaa sylitelen. Kosketus on parisuhteessa ihan hot. Mutta en voi käsittäää kertakaikkiaan esim. joka paikassa halataan. Nuo tv ohjelmat kun sisustajsuunnittelija menee puotiin jo halataan, pereh jolle suunnitellan kotia halataan mennen tuleen aina ja välissä. Kas kun menet apteekkiin kohta niin halataan ja ne veeen poskisuukot ilmassa maiskis muiskis,, yök. Käsisuudelma oksettaa, jos hulet kastelee kädenselän. käteen jää haisujälki ihan- 

Tunnen tapauksen. On ihan normaalia. Ei kaikki pidä halaamisesta. Toki traumojakin toisinaan taustalla.

Mulla oli hyvä lapuus, rakastavat vanhemmat. Ei traumoja. En silti tykkää halailla kavereita. Halaan miesystävää, paljonkin, aina kiehnätään kylki kyljessä. Mutta ystävien halailu tuntuu oudolta. Teen niin, kun/jos tilanne pakottaa, muuten en.

En sörki lajitoveria kuin pakon edessä. Se ei tarkoita, ettenkö heistä pitäisi tai haluaisi heidän kanssaan olla. En vain pidä kosketuksesta. Mitä lohduttamiseen tulee, häpeän tunteenpurkauksia erityisesti silloin, jos joku niitä todistaa. Huomiotta jättäminen antaa sortuneelle mahdollisuuden säilyttää kasvonsa.

Itse sanon etten ole halailijatyyppi jos joku yrittää halata. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan niitä, jotka seisovat kädet sivuilla kun heitä halataan. Sairasta.

 

Muuten itse kun avioiduin, niin alttarilla kättelimme( ikäänkuin avioliittoyhtiä) ei tulisi mileenkään suudella  muiden nähden ja kirkollisessa juhlavuudessa., jos pakko niin max otsalle tai kädelle. Tyylikkäämpää. se  on se pääsyy ,toinen, no huulimeikki pysyy siistinä itsellä eikä tahri puolisoa. Me ei  suudella muuallakaan . Ja on kuuma suhde. Se mik'ä todella järkkyä, etä käsi kädessä aikuiset kävelee,, talutetaan ja nuollaan. mikä tarve esitellä itseään noin.

halaaminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin,perheen ulkopuolella.

käsipäivää korkeintaan kavereita tavatessa.

Jos halaajalla on isot tissit niin ne painautuvat ihanasti vasten halattavan kehoa. Kuka nyt tuollaisesta kieltäytyisi, en minä ainakaan.

ne on niitä erityisherkkiä, jotka ovat muutenkin erityisen rasittavia ihmisiä.

Olen pahasti allerginen ja halatessa tarttuu parfyymin haju, partaveden lemu ine. Halauksen jälkeen on paha olo ja koko vaatekerta on laitettava pesuun. Siksi en tykkää halauksista.

Suomalaiseen tapakulttuuriin ei kuulu halaaminen, poskisuudelmista nyt puhumattakaan. Miksi pitää lähennellä puolituttuja ihmisiä? Suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu, että juhlissa kätellään ja sanotaan; otan osaa, onnneksi olkoon, hyvää matkaa, kiitos käynnistä jne. Omat lapset ja rakastetut ovat eri asia, heitä kuuluu halata ja pussata.

Ei ole välttämättä mennyt mitään pieleen. Antakaa muiden olla sellaisia kuin ovat. Nykypäivänä ei enää voi mennä halailemaan ilman lupaa. Jokaisella on oikeus omaan koskemattomuuteen. Ihan hyvä pitää rajat siitä kuka saa koskea ja kuka ei. 

Leimaavaa tuollainen. Ihmiset nyt vaan on erilaisia.

En pitänyt halailusta kunnes opettelin pitämään siitä. Siis menin ihan lukkoon jos joku kaveri halusi halata. Uskon että syynä tähän oli vain tottumattomuus, perheessämme ei ollut muuten vaan fyysistä läheisyyttä oikein niin se ei tuntunut luontevalta. Nykyään tykkään halata. Joskus tuntuu oudolta nähdä jos ystävykset ovat todella fyysisesti läheisiä ja kiehnäävät ja ovat jatkuvasti toisissaan kiinni osana normaalia kanssakäymistä, itselläni alkaa herkästi nousta seksuaalisia tuntemuksia jos on paljon halaamista enemmän kosketusta ja sellainen intiimimpi klimppailu on mulle enemmän parisuhdejuttu. Olen tuntoaistiltani hyvin herkkä ja libido on korkea. 

Vierailija kirjoitti:

ne on niitä erityisherkkiä, jotka ovat muutenkin erityisen rasittavia ihmisiä.

Näkisin mielumminkin rasittavana ihmiset, jotka kokevat asiakseen rikkoa muiden ruumiillista koskemattomuutta sekä henkilökohtaista reviiriä.

Mulla meni moni asia kehityksessä pieleen. En tiedä, kuinka iso rooli tällä on siinä, että inhoan lääppimistä. Edes perheenjäsenten. En ole koskaan ollut parisuhteessakaan mm. tästä syystä.

Tunnen. Itsekään en tykkää halata kaikkia koska esim. haisevat pahalle (hielle, liialle hajuvedelle jne.).

Ihmiset on erilaisia. Mitäpä ap jos lakkaisit patologisoimasta erilaisia ja miettisit miksi sua niin ahdistaa, jos joku toimii eri lailla. Mitä ongelmia SULLA on taustalla? ;) 

Onhan se outoa jo ihminen kavahtaa toisen hipaisua, moinen voi loukata vastapuolta. Ei siinä haistella eikä maistella, halataan vain. 

Oma lapseni tykkäsi olla sylissä ja halailla, joskus  13 vuotiaana yllättäen tokaisi,  että älä lääpi, kun menin halaamaan ennen töihin lähtöä. Se vaihe meni onneksi ohi ja nyt  halaamme, kun tulevat käymään harvemmin ja se tuntuu todella hyvältä. Uskon että molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se outoa jo ihminen kavahtaa toisen hipaisua, moinen voi loukata vastapuolta. Ei siinä haistella eikä maistella, halataan vain. 

Oma lapseni tykkäsi olla sylissä ja halailla, joskus  13 vuotiaana yllättäen tokaisi,  että älä lääpi, kun menin halaamaan ennen töihin lähtöä. Se vaihe meni onneksi ohi ja nyt  halaamme, kun tulevat käymään harvemmin ja se tuntuu todella hyvältä. Uskon että molemmin puolin.

Mitä outoa siinä on? Oudompaa on halu mennä koskemaan ihmisiin.

Olen asperger-nainen,ja monessa asiassa varsin mustavalkoinen. Kun kosketuksen toinen osapuoli on seksikumppani, tarvitsen paljon fyysistä kosketusta ja halaamista runsaan seksin lisäksi. Kaikkea muuta kosketusta toisten ihmisten kanssa inhoan, esimerkiksi kampaajakäynnit ahdistavat. Vasta vanhemmiten olen oppinut sietämään sitä, että joku ystävä halaa, mutten edelleenkään pidä siitä.