Puhumisesta, ihmispelosta, ikävistä ajatuksista.
Tässä päiväkirjamaista pohdintaa ja tunteiden purkua. Lukee ken tahtoo.
Taustatietoja:
Olen aina ollut hiljainen ja todennäköisesti lapsena kärsinyt selektiivisestä mutismista. Tähän ei ole koskaan puututtu, lähinnä vain vähätelty ongelmaa ja todettu, että se menee sitten ohi kun kasvaa. Puheen tuottaminen näin aikuisena on myös ollut vaikeaa. Se ei mielestäni aina ole ollut näin vaikeaa mitä se on nyt. Unohtelen sanoja, suuni sanoo vääriä sanoja vaikka ajattelisin oikeilla sanoilla, takeltelen, tulee ikäviä taukoja, ihmisten on vaikea ymmärtää minua. Joutuvat tekemään ponnisteluja että ymmärtävät mitä yritän kertoa. Itse äänen tuottaminen tuntuu myös jotenkin työläältä, se vie paljon keskittymistäni ja fokusta pois siitä mitä yritän sanoa. Siksipä tämä kirjoittaminen sujuu oikein hyvin, enkä kyllä muutenkaan taida juuri tällaista kieltä käyttää puhuessani. En minä tässä kirjoittaessa pidä taukoja vaan sormet naputtelevat vaivattomasti ajatusten virtaa. Taidan oikeasti kirjoittaa nopeammin mitä puhun. Huomattavasti nopeammin.
Mitä tästä seuraa ?
Tämä puhumisen vaikeus tuottaa mulle kiusallisia tilanteita ja puhumisen pelkoa. Ahdistusta esiintyy runsaasti. Noidankehään kuuluu vielä vainoharhaisuus siitä vihaavatko ihmiset mua kun tulee kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja pelkohan itsessään luo jännitteitä ihmisten välille. Pelko saattaa näyttäytyä epäkohteliaisuutena. Mua saatetaan tulkita niin että osoitan mieltäni jos en puhu tarpeeksi. Käyn neurroottista pohdintaa mielessäni siitä vihaako joku mua vai kuvittelenko vain kaiken. Tulevatko tällaiset pahat ajatukset minusta vai tulkitsenko ihmisiä oikein.
Ehkä suurin kysymys tähän hetkeen on se, onkohan tällaiseen olemassa apua? Onko aikuisille esim. puheterapiaa ilman, että ovat saaneet jonkun aivoinfarktin?
Haluan ja tarvitsen kipeästi apua. En vain tiedä mistä sitä pitäisi etsiä.
Ilmaisutaito on elämässä äärimmäisen tärkeää ja elämä on todella hankalaa kun en kykene ilmeisemaan itseäni.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Julkisen kautta puheterapiaan on vaikea päästä. Siellä käy paljon lapsia, joten jonot ovat tosi pitkät. Ja käyntien määrä todennäköisesti hyvin rajallinen. Yksityisellä mahdollista, mutta hinta voi olla kova.
Olisikohan puheterapia se oikea paikka mihin tällaisen ongelman vuoksi voisi mennä? Sen verran iso ongelma, että siihen voi kyllä upottaa rahaakin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisen kautta puheterapiaan on vaikea päästä. Siellä käy paljon lapsia, joten jonot ovat tosi pitkät. Ja käyntien määrä todennäköisesti hyvin rajallinen. Yksityisellä mahdollista, mutta hinta voi olla kova.
Olisikohan puheterapia se oikea paikka mihin tällaisen ongelman vuoksi voisi mennä? Sen verran iso ongelma, että siihen voi kyllä upottaa rahaakin.
-ap
Näin maallikkona sanoisin, että kyllä. Sitä en tiedä, tarvitsetko omakustanteisesti yksityiselle hakeutuessasi lähetteen vai voitko ottaa yhteyttä suoraan puheterapeuttiin. Mutta puhumisen vaikeudet kuulostavat sinun kohdallasi olevan sen verran jokapäiväistä elämää hankaloittavia, että varmasti puheterapiasta olisi sinulle apua.
Vierailija kirjoitti:
Liity improteatteriin.
Todennäköisesti tuottaisi pettymyksen tunteita, en suosittele. Juuriongelmahan on puheen tuoton vaikeus, ei improvisointiongelmat.
Minä olin aikuisuuteen asti hiljainen koska minun kanssa ei juteltu kotona, joo-o meitä syntyy monenlaisiin olosuhteisiin ja omituisille vanhemmille. Aikuisena kaikki on hankalampaa opetella ja kun muut saman ikäiset osaa niin tuntee itsensä idiootiksi. Mutta koskaan ei ole myöhäistä opetella. Small talkia jostain yleisestä aiheesta. Jos on varaa niin psykoterapeutin vastaanotolle ongelman kanssa. Tsemppiä, ja muista että et lannistu.
Vierailija kirjoitti:
Liity improteatteriin.
Tämä on käynyt itselläkin mielessä, mutta en tiedä onko se kuitenkaan ihan se paras paikka tähän vaivaan. En kylläkään tiedä improteatterista mitään, Siksipä se tuntuu myös liian pelottavalta. Olisi mahtavaa jos oppisin esiintymään, mutta esiintymispelkoni on suunnaton, juurikin puheongelmien vuoksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity improteatteriin.
Tämä on käynyt itselläkin mielessä, mutta en tiedä onko se kuitenkaan ihan se paras paikka tähän vaivaan. En kylläkään tiedä improteatterista mitään, Siksipä se tuntuu myös liian pelottavalta. Olisi mahtavaa jos oppisin esiintymään, mutta esiintymispelkoni on suunnaton, juurikin puheongelmien vuoksi.
-ap
Koska juurisyy on puheentuoton ongelmat ja niiden vaikutus siihen, kuinka hyvin tulet ymmärretyksi, niin kannattaa keskittyä niiden korjaamiseen. Improteatteriin voit liittyä siinä vaiheessa, kun puheentuottosi ei enää takkuile paljoa ja kaipaat varmuutta puhumiseen ja esiintymiseen.
Julkisen kautta puheterapiaan on vaikea päästä. Siellä käy paljon lapsia, joten jonot ovat tosi pitkät. Ja käyntien määrä todennäköisesti hyvin rajallinen. Yksityisellä mahdollista, mutta hinta voi olla kova.