Minua ahdistaa ihmisten seurassa enkä pysty koskaan olla rennosti

No mutta se kannattaa sitten vaan hyväksyä, että viihdyt parhaiten itseksesi? Mullakin on tosi usein olo, että tavallaan esitän itseäni muiden seurassa ja mietin mitä mihinkin tilanteeseen ns. kuuluu sanoa. 

Sama. Kävin terapiassakin sen takia, ja joo opin voittamaan pelkoni niin että pystyn tarvittaessa menemään niihin tilaisuuksiin pelosta huolimatta, mutta itse ahdistus ja pelko ei ole siis mitenkään vähentynyt, vaikka kokemusta pelkoja päin menemisestä on paljonkin. 

Onko yksinkertaisesti jotain käsittelemättömiä (kenties ei edes kunnolla tiedostettuja) asioita syvällä sisällä? Jos kantaa suurta salaisuutta tai häpeää, se voi muuttua aivan sietämättömäksi taakaksi. Apua pitäisi löytyä kunnan palveluista alkaen, toivottavasti alkaa joskus helpottaa.

Määrittele ahdistuksesi tarkemmin? Sitä sanaa käytetään ihan joka tilanteessa joka tunteeseen, joka hiukankin tuntuu haastavalta ja hankalalta. Kysehän voi olla epävarmuudesta, miten toimia ihmisten kanssa? Tai ei vaan osaa käytöstapoja ja on ihan pöllö muiden seurassa? Tai ei osaa lukea ihmisiä? Tai loukkaantuu, kun ei ole huomion keskipiste? Tai pahoittaa mielensä, koska muut eivät tule juttelemaan ja itse ei vaivaudu? Tai miettii liikaa ulkonäköään ja uskoo kaikkien tuijottavan? Jne????



Saneleeko sinussa tunteitasi lapsi/aikuinen/vanhempi? Lue Eric Bernen minätilat, joista voisit saada apua

Minulla lopulta ärsyyntyminen ihmisiin.

Mulla sama ja myöskin terapiat ja kaikki mahdolliset konstit takana. Ei vain mikään ole auttanut siihen, että hermosto tulittaa pelkoa heti, kun olen toisten seurassa. Niin uuvuttavaa, että mieluummin pysyn omissa oloissa, vaikka yksinäistähän tämä puolestaan on. Ei voi mitään.

Pysty olla?

ennen vastaavaa oloa sanottiin ujoudeksi mikä on normaalia.ujoudesta pääsi eroon viikonloppuisin viinalla.

Minullakin sama ongelma, se on vain laajentunut entisestään. Ennen en tuntenut olevani rento oma itseni joka yleensä olen, lisäksi minua on esim. lääkärien tai yleisesti paikoissa joissa on vierasta porukkaa niin alkanut myös viduttamaan, el.i minä en osaa olla rento ja tämän lisäksi minua viduttaa että tärisen ja on vaikeuksia käyttäytyä ihmisiksi kun tekisi mieli mennä kalauttamaan ohimeneviä pesäpallomailalla, Persuja ovat kuitenkin!

Mä oon nelikymppinen ja edelleen ahdistaa. Olen nyt työtön ja onpa helppoa yrittää hakea töitä ja olla niissä haastatteluissa kun ahdistaa. Ja puhelimella soittelu se vasta ahdistaakin.

Vierailija kirjoitti:

ennen vastaavaa oloa sanottiin ujoudeksi mikä on normaalia.ujoudesta pääsi eroon viikonloppuisin viinalla.

Ahdistus ja ujous eivät ole sama asia.

...pysty olemaan...

Minulla on samaa, ja olen yli 40. 

Vierailija kirjoitti:

ennen vastaavaa oloa sanottiin ujoudeksi mikä on normaalia.ujoudesta pääsi eroon viikonloppuisin viinalla.

Niin pääsi hetkeksi, mutta sitten tulikin tehtyä kaikenlaista tyhmää.

Kauheeta, mitä sun vanhemmat ja on sulle pienenä tehnyt kun noin arka ihmisten kanssa.

Itsellä tuo vain pahentunut kun ikää tullut lisää. Enkä ymmärrä miksi näin, kun luulisi, että jää pois kun ikää ja kokemusta tulee lisää. Ahdistaa olla ihmisten seurassa, ja kaikki missä jonkun toisen ihmisen kanssa täytyy asioida. Kiinnitän vaan itseeni huomiota koko ajan, mitähän toinen ajattelee minusta, käyttäydynkö oudosti tai tyhmästi. Ujo olen aina ollut, mutta vanhemmiten tullut myös ahdistus lisänä niissä tilanteissa.

Varhaislapsuudessa koetut negatiiset ja väärin käsitellyt asiat ja tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tuo vain pahentunut kun ikää tullut lisää. Enkä ymmärrä miksi näin, kun luulisi, että jää pois kun ikää ja kokemusta tulee lisää. Ahdistaa olla ihmisten seurassa, ja kaikki missä jonkun toisen ihmisen kanssa täytyy asioida. Kiinnitän vaan itseeni huomiota koko ajan, mitähän toinen ajattelee minusta, käyttäydynkö oudosti tai tyhmästi. Ujo olen aina ollut, mutta vanhemmiten tullut myös ahdistus lisänä niissä tilanteissa.

Nämä johtuvat lapsuuden kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

ennen vastaavaa oloa sanottiin ujoudeksi mikä on normaalia.ujoudesta pääsi eroon viikonloppuisin viinalla.

Ja nykyään ujoutta sanotaan introvertiydeksi, nimiä vaan modernisoidaan.

Vierailija kirjoitti:

No mutta se kannattaa sitten vaan hyväksyä, että viihdyt parhaiten itseksesi? Mullakin on tosi usein olo, että tavallaan esitän itseäni muiden seurassa ja mietin mitä mihinkin tilanteeseen ns. kuuluu sanoa. 

En ole ap, mutta minulla on samoja ongelmia. Mitä enemmän on tullut ikää niin huomaan, että en pysty olemaan rennosti edes yksin vaan olen koko ajan ahdistunut ja stressaantunut jostain. Kyse ei siis välttämättä ole siitä että henkilö olisi introvertti ja viihtyisi paremmin yksin vaan asia kannattaa selvittää onko taustalla muutakin kuin pelkkää sosiaalista jännittämistä.