Minua ahdistaa ihmisten seurassa enkä pysty koskaan olla rennosti

Yrittävä mutta epävakaa räjähtelevä äiti, välittävä mutta etäinen isä, oireileva sisar, jonkin verran kiusaamista, sivuun jäämistä, haavemaailmassa elämistä, perusturvallisuuden järkkymistä ammatillisesti nuorena aikuisena. Sama myöhemmin, vuosia jatkuvassa stressissä ja pelossa. Sitten vielä traumaattisten epätodennäköisten kriisien toistumista. Puolison etääntymistä kriisien johdosta. Siinä minun. Ei ap, mutta samaa kokeva

Ei se haittaa. Anna ahdistaa. Mulla myös nuorempana tosi kovaa ahdistusta ja kävin kaikkia kursseja esiintymisjännityksestä pääsemiseksi.

Vieläkin jännittää. Välillä pahastikin. Mutta olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena. Ei haittaa jos jännittää. Menen joka paikkaan mihin haluan. Pidän huolta levosta ja ravinnosta. Älä anna ahdistuksen päättää sun elämästä. Sä päätät!

Kuka on sanonut että sun pitäisi olla rento? Mikä ihmeen ihanne on että pitäis olla joku sujuva ja luonteva. Ole jännittynyt ja jäykkä, ole mielenkiintoinen, ole oma itsesi.

No joo varmaan mullakin oli nuorena niin,nyt kun ikää on tullut minua ei oikeastaan jännitä mikään tilanne ,se vaan jossakin vaiheessa hävisi,myöskin toinen asia huumori on tullut mukaan vahvasti,sellainen hyvä ei keljuilu.Alottajalle rohkeutta,meitä on kaikenlaisia,tulet kyllä jokupäivä huomaamaan että kaikki helpottuu.Lopuksi vielä ,mulla oli aikoinaan vieraassa porukassa kahvikuppineuroosi,tiedätte kyllä mikä se on,puolet kahvista läikkyi pöydälle,ei läiky enää.Hyvää jatkoa kaikille.

No en ihmettele, koska suurin osa ihmisistä on aivan perseestä.

Mua on auttanut terapia, mielialalääke ja varmaan myös ikä. Nyt 50-vuotta ja elämä hymyilee. Välillä yritin jättää Venlafaksinin pois, mutta ahdistusoireet palasivat, joten näillä mennään ehkä hautaan asti 🙄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ennen vastaavaa oloa sanottiin ujoudeksi mikä on normaalia.ujoudesta pääsi eroon viikonloppuisin viinalla.

 

 

Ja nykyään ujoutta sanotaan introvertiydeksi, nimiä vaan modernisoidaan.

 

Nuo eivät ole yhtään sama asia.

Urpo ei pysty olla ja mennä kirjoitus oppi koska per su

Mua ei taas ahdista ihmiset mua ei vain kiinnosta ne ja en luota. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka on sanonut että sun pitäisi olla rento? Mikä ihmeen ihanne on että pitäis olla joku sujuva ja luonteva. Ole jännittynyt ja jäykkä, ole mielenkiintoinen, ole oma itsesi.

Kyllä ulosanniltaan rajoittuneet jännittäjät aika friikkeinä monet näkee. Täydellisessä maailmassa asia olisi tietenkin normalisoitu. Tärkeintä tuntuu olevan se, että suu käy ja juttu luistaa kaikissa tilanteissa.

Hampaat kalisevat, kaapin ovenkahvat näyttävät silmiltä. Raosta näkyvä paidanhelma, muisto lipovasta kielestä. Katto hitaasi laskeva suuri hydraulinen puristin. Nurkassa tutiseva vuodeparka, vasaraa odottava alasin

Vesisängyllä seilaa laiva, mihin on joutunut peräsin. Kapteeni karkasi kölin ali, nauravat laivarotatkin. Jokin tarttuu takaraivoon, tyyny imeytyy hiuksiin. Hermoradat umpisolmii, resetoi muistipiirini-PIM!

Mikäs tässä tralalaa, antaa

vaan ahistaa. Rummutan

muurahaisenmunaa ja

ahistuksesta voimaa saan

Pimeän nurkan valtaaja, varpaankynsiä nakertaa. Suu täynnä tuoretta soraa, linnunpesä hattuna. Tietää taitaa tekniikat, teroittaa parsinneuloja. Väsää pieniä savinukkeja, joita hengiltä parsia saa

Nämä on hyviä ketjua, kun pystyy itsekin tavallaan näkemään sen ettei ole ainoa jännittäjä. Minulla kiusaaminen on tehnyt paljon pahaa. En ole se sama ihminen kuin ennen sitä varsinkaan tässä sosiaalisessa mielessä. 

Valita lääkärille oireesi ja pyydä beta-salpaajia lääkäriltä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ennen vastaavaa oloa sanottiin ujoudeksi mikä on normaalia.ujoudesta pääsi eroon viikonloppuisin viinalla.

 

 

Ja nykyään ujoutta sanotaan introvertiydeksi, nimiä vaan modernisoidaan.

No ei aivan, olen introvertti, viihdyn paremmin yksin tai puolisoni kanssa, kuin ihmispaljoudessa, mutta en ole ujo.