Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotirouvia vihataan?
27.03.2024 |
Leskeneläkeketjun innoittamana kysyn mikä kotirouvissa ärsyttää?
itse ymmärrän että Suomessa kotiäiti saa pienistä lapsista jotain tukea (kodinhoito/vanhempainraha) ja kotirouva elää miehensä maksamana riippumatta onko lapset 5v tai aikuisia.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, mutta en ymmärrä.
Siis miksi joku ei halua kehittää itseään opiskelemalla ja saada onnistumisen kokemuksia työelämässä, vaan mieluummin lojuu kotona pyykkäämässä ja laittamalla miehelle päivällistä?
Siis jos ei ole lapsiakaan enää kotona. Ovatko nämä naiset jotenkin masentuneita, yksinkertaisia ja kouluttamattomia?
Ei kai nuo nyt ole toisiaan poissulkevia asioita? Kyllähän kotirouvalle on hyötyä akateemisesta koulutuksesta. Varsinkin jos kotiopettaa lapsensa.
Kotiopettaa lapsia, asutko sä jossain Alabamassa? :D
Olisin kotiopettanut lapseni, jos olisin niitä hankkinut. Ja on akateeminen tutkinto. Useampikin.
Akateeminen tutkinto ei tee kenestäkään pätevää opettajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom ettei kaikki kotirouvat elä millään miehen siivellä, mulla on ainakin ihan omat säästöt, sijoitukset ja rahat joilla porskutan.
Työelämässä ehdin olla ihan tarpeeksi, lapsiakaan ei ole/ ole ollut eli ihan vapaaherrattarena tässä.
Minusta tuo ei täytä kotirouvan määritelmää.
No mikä mun "määritelmä" sitten on? Olen rouva ja kotona? En työtön, en eläkkeellä. Vapaaherratarta ei löydy yleensä pudotusvalikosta kun kysytään statusta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän pitäisi olla nimenomaan heidän välinen sopimus, ja nimenomaan niin, että mies on suostuvainen ottamaan taloudellisen vastuun kokonaan itselleen.
Olen nähnyt näitä tapauksia, joissa nainen itse jättäytyy pois töistä eikä siinä miehen mielipidettä ole kysytty.
Idiootein selitys on että elättäisi ilomielin itsekin puolisonsa jos tilanne olisi päinvastainen.
Tosin nämä naiset sanovat että täydellisessä yhteisymmärryksessä on asia sovittu. Mies ei uskalla sanoa mitään.
Oma lukunsa ovat miehet jotka mielellään käyvät töissä, kun vaimo ottaa vastuun pienistä lapsista. Sitten kun lapset ovat teinejä ja mies on edennyt urallaan hyväpalkkaisiin töihin, mies alkaa miettiä että miksi tuo laiska nainen ansaitsisi miehen rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, mutta en ymmärrä.
Siis miksi joku ei halua kehittää itseään opiskelemalla ja saada onnistumisen kokemuksia työelämässä, vaan mieluummin lojuu kotona pyykkäämässä ja laittamalla miehelle päivällistä?
Siis jos ei ole lapsiakaan enää kotona. Ovatko nämä naiset jotenkin masentuneita, yksinkertaisia ja kouluttamattomia?
Ei kai nuo nyt ole toisiaan poissulkevia asioita? Kyllähän kotirouvalle on hyötyä akateemisesta koulutuksesta. Varsinkin jos kotiopettaa lapsensa.
Kotiopettaa lapsia, asutko sä jossain Alabamassa? :D
Onhan näitä kotikoulutettavia meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom ettei kaikki kotirouvat elä millään miehen siivellä, mulla on ainakin ihan omat säästöt, sijoitukset ja rahat joilla porskutan.
Työelämässä ehdin olla ihan tarpeeksi, lapsiakaan ei ole/ ole ollut eli ihan vapaaherrattarena tässä.
Minusta tuo ei täytä kotirouvan määritelmää.
No mikä mun "määritelmä" sitten on? Olen rouva ja kotona? En työtön, en eläkkeellä. Vapaaherratarta ei löydy yleensä pudotusvalikosta kun kysytään statusta.
Kotirouvan määritelmä on se, että hän elää miehensä rahoilla. Ei valtion rahoilla, ei omilla rahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom ettei kaikki kotirouvat elä millään miehen siivellä, mulla on ainakin ihan omat säästöt, sijoitukset ja rahat joilla porskutan.
Työelämässä ehdin olla ihan tarpeeksi, lapsiakaan ei ole/ ole ollut eli ihan vapaaherrattarena tässä.
Minkä ihmeen takia siis määrittelet itsesi kokonaan miehen kautta? Miksi kummassa sanot itseäsi "kotirouvaksi"???
Vierailija kirjoitti:
Harva perusduunarimies haluaa olla yksin taloudellisesti vastuussa kaikesta.
mun ystäväpari, n 4000 e kk brutto mies, nainen ollut kotona aina n 30 vuotta. mies maksaa omaa käyttörahaa 500e vaimolle, meikki, vaate yms..kuluihin tai jos haluaa ostaa jotain kotiin tai synttäreille jollekin. muut mies hoitaa. ei tukia. nainen fiksu,mutta ei uraorientoitunut. tekee kaikki kotityöt, siis ja pedantisti, oikein lukujärjestys mitä minäkin opv, minäkin kuukautena jne. mies laittaa joskus ruokaa jos itse muuten vain haluaa. kodinhoito ja juoksevien asioiden hoitop naisen juttu, varaa puhtaat vaatteet mihelleen,kuorii potut, varaa parurin jne. kusuu huoltoa jos tarvi,pyörittää arkea ja ei lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän pitäisi olla nimenomaan heidän välinen sopimus, ja nimenomaan niin, että mies on suostuvainen ottamaan taloudellisen vastuun kokonaan itselleen.
Olen nähnyt näitä tapauksia, joissa nainen itse jättäytyy pois töistä eikä siinä miehen mielipidettä ole kysytty.
Idiootein selitys on että elättäisi ilomielin itsekin puolisonsa jos tilanne olisi päinvastainen.
heh, 'jos tilanne olisi päinvastainen...' jos, kun ei tule ikinä olemaan edes :)
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, mutta en ymmärrä.
Siis miksi joku ei halua kehittää itseään opiskelemalla ja saada onnistumisen kokemuksia työelämässä, vaan mieluummin lojuu kotona pyykkäämässä ja laittamalla miehelle päivällistä?
Siis jos ei ole lapsiakaan enää kotona. Ovatko nämä naiset jotenkin masentuneita, yksinkertaisia ja kouluttamattomia?
Eivät kaikki kaipaa mitään korkealentoista uraa ja se on ihan ok. Jos esimerkiksi pitäisi valita jonkun paskaduunin tehtaassa ja kotirouvuuden väliltä, todellakin valitsisin kotirouvana olemisen.
Olen itse korkeasti koulutettu, työelämässä ja pidän työstäni. Mutta se ei ole mikään intohimoni. Ihan oikeasti mieluummin hoitaisin kotia ja eläisin vapaasti ilman työelämän paineita. Ja meillä ei ole lapsia emmekä niitä hanki. Olemme joskus keskustelleet mieheni kanssa, että jos hän joskus saavuttaa todella korkean palkkatason, niin voidaan harkita minun jäämistä kotirouvaksi. Tulevaisuus näyttää. Olemme 30-vuotiaita ja hyvissä töissä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, mutta en ymmärrä.
Siis miksi joku ei halua kehittää itseään opiskelemalla ja saada onnistumisen kokemuksia työelämässä, vaan mieluummin lojuu kotona pyykkäämässä ja laittamalla miehelle päivällistä?
Siis jos ei ole lapsiakaan enää kotona. Ovatko nämä naiset jotenkin masentuneita, yksinkertaisia ja kouluttamattomia?
Ymmärrän sen sillä, että mies on halunnut naisen kotiin juurikin siivoamaan ja ruokaa laittamaan. Miehen ei tarvitse kuin tulla työpäivän jälkeen kotiin ja puhdas koti odottaa, ruoka laitettuna. Naiselle osa käy ja hän voi tehdä sitten mitä huvittaa kun aikaa jää. Kahden kauppa.
Ja se jos mikä on mielenterveysongelmien merkki, että suostuu järjestämään elämänsä jonkun muun halujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom ettei kaikki kotirouvat elä millään miehen siivellä, mulla on ainakin ihan omat säästöt, sijoitukset ja rahat joilla porskutan.
Työelämässä ehdin olla ihan tarpeeksi, lapsiakaan ei ole/ ole ollut eli ihan vapaaherrattarena tässä.
Minkä ihmeen takia siis määrittelet itsesi kokonaan miehen kautta? Miksi kummassa sanot itseäsi "kotirouvaksi"???
Enpä ole edes tullut ajatelleeksi että määrittelisin itseni miehen kautta... "kotirouva"-nimitys on tavallaan läppä koska varmaan en sit täytä niitä kotirouvanormeja, en ole mikään kodinhengetär vaan itsellinen nainen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kukin pysyköön kotona jos huvittaa. Mutta turha väittää, että kotirouvana olo olisi jotenkin perinteistä tai naisille luonnollisesti sopiva rooli. Tavalliset naiset ovat aina tehneet töitä, joko kotona tai kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva on ollut kotirouva, vaikka olin jo viime vuosituhannella vanhusten hoidossa oli yksi ainut ammatiltaan "rouva" ja hän oli yli 90 vuotias, kaikki muut olivat töitä tehneet. Ne jotka arvostelevat leskeneläkettä eivät edes tajua että ihminen voi kuolla vaikka on nuori ja pieniä lapsia, leski ei edes ole yksinhuoltaja, lapset toki saavat pientä rahaa "orvon eläkettä" alaikäisenä.
Mitenhän monta(kymmentä) kotirouva-aloitusta täälläkin palstalla on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva perusduunarimies haluaa olla yksin taloudellisesti vastuussa kaikesta.
mun ystäväpari, n 4000 e kk brutto mies, nainen ollut kotona aina n 30 vuotta. mies maksaa omaa käyttörahaa 500e vaimolle, meikki, vaate yms..kuluihin tai jos haluaa ostaa jotain kotiin tai synttäreille jollekin. muut mies hoitaa. ei tukia. nainen fiksu,mutta ei uraorientoitunut. tekee kaikki kotityöt, siis ja pedantisti, oikein lukujärjestys mitä minäkin opv, minäkin kuukautena jne. mies laittaa joskus ruokaa jos itse muuten vain haluaa. kodinhoito ja juoksevien asioiden hoitop naisen juttu, varaa puhtaat vaatteet mihelleen,kuorii potut, varaa parurin jne. kusuu huoltoa jos tarvi,pyörittää arkea ja ei lapsia.
Mitä ihmeen arjen pyörittämistä on kahden aikuisen taloudessa niin että toisen täytyy jäädä ihan kotiin "pyörittämään"?
Me tulemme molemman töistä kotiin, jossa on siistiä, koska siellä ei ole kukaan päivällä sotkemassa. Parturin/kampaajan ehdimme varata vaikka lounastauolla. Mies osaa itse ottaa kaapista puhdasta päällepantavaa ja jopa kuoria potut!
Ja mitä ovat ne juoksevat asiat, jotka estävät työssäkäymisen?
Vierailija kirjoitti:
Harva on ollut kotirouva, vaikka olin jo viime vuosituhannella vanhusten hoidossa oli yksi ainut ammatiltaan "rouva" ja hän oli yli 90 vuotias, kaikki muut olivat töitä tehneet. Ne jotka arvostelevat leskeneläkettä eivät edes tajua että ihminen voi kuolla vaikka on nuori ja pieniä lapsia, leski ei edes ole yksinhuoltaja, lapset toki saavat pientä rahaa "orvon eläkettä" alaikäisenä.
Ehkä maailma on sitten muuttunut. Omassa lapsuudessani 80-90-luvuilla oli paljon kotirouvia.
Mä pohdiskelin vähemmän ja enemmän vakavissani kotiin jäämistä ennen kuin palasin töihini. Mun puolisolla olisi ihan hyvin varaa ja hänelle olisi varmaan ollut ok, että jään kotiin. Mulla on työkokemusta ja ala on sellainen, että sille voisi palata vaikka olisi 10-15 vuoden aukko töistä. + mulla on omaa rahaa sen verran, että sillä tulee toimeen jonkin aikaa.
Mä pidän kotona olemisesta ja lapsen kanssa puuhastelusta. Toki työelämässä on hyviä puolia. Joskus vain töissä ollessa tuntuu, että kaikenlaiset valtapelit ja ihmissuhde säädöt on kuluttavia ja en haluaisi niihin niin osallistua. Ja mun palkka ei nyt niin kaksinen ole. Kyllä sillä itsensä ja lapsen elättää, mutta noin muuten.
Tuossa kotirouva hommassa on ongelmana usein se, että jos ei ole omaa rahaa tai ammatti on sellainen, että se vanhentuu, niin aika pulassa voi olla, jos olosuhteet vaihtuu. Puoliso voi haluta eron tai sairastua.
Kotirouvia vihaa vain vihervasemmistolaiset luuserit. Eikä se ole solvaus vaan tosiasia, että he ovat totaaliluusereita. Netin kautta ei voi nähdä minkälainen tyyppi kirjoittelee. Mutta heti kun näkee niin ymmärtää sen että heidän sanoillaan ei ole painoarvoa.
Alue: Aihe vapaa
Olisin kotiopettanut lapseni, jos olisin niitä hankkinut. Ja on akateeminen tutkinto. Useampikin.