Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos pääsee mielisairaalaan niin saako siellä vain lepäillä ja syödä vai onko osallistuttava johonkin ryhmiin?
26.03.2024 |
Haluan lepäillä puhtaissa lakanoissa ja että mulle tuodaan aamiainen ja iltapala sänkyyn mutta en halua mihinkään ryhmiin. Lounaan, päivällisen ja leivonnaiskahvin voin käydä nauttimassa ruokasalissa mutta silloinkaan en halua puhua kenenkään kanssa.
Kommentit (52)
On osallistuttava ryhmiin. Käytävä ulkoilemassa. Keskustelut omahoitajan kanssa. Osallistuttava ruokailuihin yhteistilassa. Päivärytmi on tarkka, sekä rutiinit. Osastolla ei olla vain lepolomalla, vaan opiskelemasaa yhteiskuntaan sopeutumista. Kukaan ei kanna ruokia vuoteeseen, eikä tee mitään puolesta. T. Psykiatrian hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mielisairaala mikään viiden tähden hotelli ole. Ei edes yhden tähden.
Minä sain tuurilla oman huoneen, useimmilla oli kaksi pienessä huoneessa. Ovet oli aina käytävälle lukitsemattomina, mikä vois ahdistaa, etenkin ku siellä voi olla aika pelottavia tyyppejä. Minä lähinnä olin huoneessaani, kävin syömässä, joskus kävelyllä, pariin ryhmään osallistuin. Olin sen verran toimintakykyinen, että kun tajusin miten huonosti moni muu siellä voi, halusin pois jo siksi etten vie kenenkään pahemmin voivan paikkaa.
Osallistua ei siis ollut pakko, paitsi hoitajan jutteluihin ja lääkärin tapaamisiin. Muistaakseni. Ruoat oli ihan ok. Muutama kiva tyyppi oli, muutama pelottava ja muutama tosi...erikoinen. Erään tytön kohdalla teki pahaa, kun hänen oli määrä kotiutua eikä hän millään olisi tahtonut.
Akuutttipsykiatrian osasto ei ole mikään mukava osasto olla, koska siellä on kaikki hankalassa vaiheessa olevat potilaat: akuutti psykoosi, akuutti maaninen vaihe. Eli potilailla voi olla ja on voimakkaita harhoja, voivat olla aggressiivisia, huutavia yms. Hoitoajat ovat lyhyitä. Ei siellä makoisaa, ja ruokia ei kannata vuoteeseen, vaan ruokaillaan yhdessä ja heti kun olet yhtään toimintakykyinen, sinut siirretään avohoitoon
Miten ja miksi ihmeessä joku haluaa mennä, tai päästä psykiatriseen sairaalaan? Aloituksen on pakko olla provo.
Itse en kyllä, vaikka olisi tilanteeni olisi mikä tahansa, edes haluaisi, vaatisi itselleni mitään palvelua. Olen tottunut tekemään ja hoitamaan asiat itse.
Toki ymmärrän sen, jos on niin pahasti masentunut, jonkin fyysisen sairauden takia toimintakyvytön, tai lääkitysten vaikutuksesta sellaisessa kunnossa, että ei pysty liikkumaan, niin siinä tapauksessa on kai aika ymmärrettävääkin, että joutuu pyytämään toisen apua, esim. aterionnin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että vankiloissa on parempi palvelu. Ainakaan vankiloissa ei tehdä kemiallista lobotomiaa lääkkeillä.
Psykiatriseen sairaalaan pääsyä toivoo yleensä ne jotka eivät siellä koskaan ole olleet. Harva sinne takaisin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman kallis yhteiskunnan kustantama palvelu olisi laittaa vaan ihmisiä makoilemaan puhtaisiin lakanoihin ja kantaa ruoat nenän eteen 🙄
En todellakaan haluaisi vapaaehtoisena mennä esim. Auroran osastoille. Olo kuin vankileirillä. Kuka haluaa vapaaehtoisesti näihin paikkoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On osallistuttava ryhmiin. Käytävä ulkoilemassa. Keskustelut omahoitajan kanssa. Osallistuttava ruokailuihin yhteistilassa. Päivärytmi on tarkka, sekä rutiinit. Osastolla ei olla vain lepolomalla, vaan opiskelemasaa yhteiskuntaan sopeutumista. Kukaan ei kanna ruokia vuoteeseen, eikä tee mitään puolesta. T. Psykiatrian hoitaja.
Jep! Sellainen kuva minullekin on tullut kyseisestä sairaalakulttuurista, että pitää tehdä kaikki, nk. hoitotaho saa, tai itse asiassa käskee. Ei se paljon kontrolloinnista puutu. Somaattiseen puoleen ei psykiatriassa, tai kyseisissä hoitopaikoissa juurikaan keskitytä. Ja jos potilaalla sattuu olemaan somaattista, tai neurologista oireilua, niin niihin ei juuri keskitytä, eikä niistä olla mitenkään kiinnostuneita. Siinäpä se onkin, jos potilas laitetaan M1- lähetteellä sairaalaan, niin aika vähän potilaalla on mitään mahdollisuuksia pullikoida vastaan, tai oikeudellinen asema on aika heikko.
Ihmettelen edelleenkin sitä, miten joku voi haluta psykiatriseen sairaalaan. Koska minusta ne ovat autoritäärisimpiä ja kaikkia ihmisoikeuksia loukkaavimpia ja rikkovimpia paikkoja, mitä maailmassa voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On osallistuttava ryhmiin. Käytävä ulkoilemassa. Keskustelut omahoitajan kanssa. Osallistuttava ruokailuihin yhteistilassa. Päivärytmi on tarkka, sekä rutiinit. Osastolla ei olla vain lepolomalla, vaan opiskelemasaa yhteiskuntaan sopeutumista. Kukaan ei kanna ruokia vuoteeseen, eikä tee mitään puolesta. T. Psykiatrian hoitaja.
Jep! Sellainen kuva minullekin on tullut kyseisestä sairaalakulttuurista, että pitää tehdä kaikki, nk. hoitotaho saa, tai itse asiassa käskee. Ei se paljon kontrolloinnista puutu. Somaattiseen puoleen ei psykiatriassa, tai kyseisissä hoitopaikoissa juurikaan keskitytä. Ja jos potilaalla sattuu olemaan somaattista, tai neurologista oireilua, niin niihin ei juuri keskitytä, eikä niistä olla mitenkään kiinnostuneita. Siinäpä se onkin, jos potilas laitetaan M1- lähetteellä sairaalaan, niin aika vähän potilaalla on mitään mahdollisuuksia pullikoida vastaan, tai oikeudellinen
No ap:lla selvästi on kovin ruusuinen kuva asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi merkillisimpiä asioita, joita olen kyseisissä paikoissa laittanut merkille, on se, että siellä ei saa hymyillä, eikä laskea oikeastaan huumoriakaan. Kaikki, mitä asiakas, tai sorretussa asemassa potilas sanoo, voidaan tulkita väärin, tai ihan miten vain toinen osapuoli sen haluaa tulkita.
Kummallisia paikkoja, joissa ei oikeastaan tiedä, miten pitää käyttäytyä, tai olla, jotta hyväksytään, tai ymmärretään. Niissä paikoissa ei myöskään yleensä kuunnella, tai uskota potilaita lainkaan. Joten miten ihmeessä voi syntyä molemminpuolista keskinäistä luottamusta?
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi ihmeessä joku haluaa mennä, tai päästä psykiatriseen sairaalaan? Aloituksen on pakko olla provo.
Itse en kyllä, vaikka olisi tilanteeni olisi mikä tahansa, edes haluaisi, vaatisi itselleni mitään palvelua. Olen tottunut tekemään ja hoitamaan asiat itse.
Toki ymmärrän sen, jos on niin pahasti masentunut, jonkin fyysisen sairauden takia toimintakyvytön, tai lääkitysten vaikutuksesta sellaisessa kunnossa, että ei pysty liikkumaan, niin siinä tapauksessa on kai aika ymmärrettävääkin, että joutuu pyytämään toisen apua, esim. aterionnin suhteen.
Jos ei jaksa tehdä ruokaa tai istua ruokapöydässä, niin silloin kannattaa hakeutua mieluummin vuodeosastolle kuin psykiatriseen laitokseen.
Mulla oli joskus niin voimakas paniikkihäiriö tms. että vain tärisin enkä oikein syönyt. Menin päivystyksen kautta vuodeosastolle lepäämään ja syömään pariksi päiväksi.
En tosin tiennyt noiden tärinäkohtauksien olevan paniikkia. Lääkäri ehdotti kyllä oireideni olevan psyykkisiä, mutta kieltäydyin menemästä psyk.osastolle. En tosiaankaan olisi jaksanut istua muiden potilaiden kanssa ruokapöydässä. Vuodeosastolla sai syödä sängyssä. Tulin kuntoon parissa päivässä ja lähdin parempivointisena kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkolla on ihan samanlaista, rutiinit joka päivä, diapamit, keskustelut, ruokailu yhdessä, hiljaisuus 22.00. Huoneessa voi olla useampikin juoppo. Ei taia erota mielisairaalasta muuten kun voi lähteä pois millon haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että ruokia ei todellakaan tuoda huoneeseen. Ja osastot on niin täynnä, että jaat huoneen jonkun toisen kanssa. Eli "hyvässä" tapauksessa parin metrin päässä sängystäsi on toinen sänky, jossa on myös potilas. Eli yksityisyyttä ei ole. Siinä möllötätte lähes vierekkäin.
Mikä tuossa on sitä niin kutsuttua hoitoa? Tarvitaanko tuon toteuttamiseen yleensä hoitoalan koulutettua ollenkaan, varmaan joku vartijakurssi olisi ihan riittävä ja kustannustehokas. Voihan ne huoneen ovetkin lukita, vai onko ne yleensä lukittu?
Huumepsykoosin takia kerran jouduin ja sain oman huoneen ja ruokaa sai 5 kertaa päivässä käydä syömässä. Tupakkiakin olisi saanut polttaa, mutta niitä ei ollut sisäänjoutuessa osastolle. 4 päivää pitivät ja psykoosi oli ohi jo heti ekan yön jälkeen kun sai nukuttua.
Makoilu ei yleensä ole kovin kuntouttavaa.
Eikä myöskään tarvinnut osallistua mihinkään ja sai nukkua vaikka 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Hotellihuone huonepalvelulla voisi olla sun juttu.
Tämä.
Hotelliloma, palveluista tinkimättä.
Jätetään sairaalat muille.
Alue: Aihe vapaa
Voin kertoa, että ruokia ei todellakaan tuoda huoneeseen. Ja osastot on niin täynnä, että jaat huoneen jonkun toisen kanssa. Eli "hyvässä" tapauksessa parin metrin päässä sängystäsi on toinen sänky, jossa on myös potilas. Eli yksityisyyttä ei ole. Siinä möllötätte lähes vierekkäin.