Rasmuksen, 26, rahat ei riitä ruokaan ja työmatkoihin

Elämä on valintoja täynnä. Miksi niin monella tuntuu olevan käsitys, että elämässä kaiken pitää olla mahdollista? 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja täynnä. Miksi niin monella tuntuu olevan käsitys, että elämässä kaiken pitää olla mahdollista? 

Usein lapsia kasvatetaan siihen, että itsensä toteuttaminen ja unelmiensa saavuttaminen on suunnilleen elämän tarkoitus.

Olen samanikäinen kuin Rasmus, enkä ole ikinä ollut festareilla, keikoilla... Ulkomailla olen käynyt väkisin ja mahdollisimman halvalla, en nauttinut. Ulkonäköön panostaminen, mitä se on? Käyn opiskelijakampaajalla kerran vuoteen ja olen haaveillut jo vuosia siitä, että voisi käydä joskus värjäämässä hiukset tai ostaa oman polkupyörän. Jonkun auton oston ajattelukin saa aikaan huvittuneisuutta, ei tässä elämässä. Rahatilanne ei vaan anna periksi mihinkään ekstraan. Ne kerrat kun olen sortunut ostamaan jotain turhaa kuten vaikkapa mukavat uudet kengät vanhojen rikkinäisten tilalle, jotain muut kriittistä on mennyt rikki ja olen sitten ollut syömättä ja ilman bussikorttia. 

Joo, ei ole rahaa.

Nykyisin työn saamisen ehtona on ,että antaudut sille täysin.

Kaikesta on jo säästetty. Ei ole varaa käydä ulkona syömässä kun ei ole rahaa bussilippuun, ruokaan tai alkoholiin. Lottovoitto syntyä suomeen ja elää yksiössä koko elämä.

Minä käyn seurakunnan iltamenoissa ja rukouspiirissä. Pyhänä kirkossa. Kesäillat hoidan sukuhautaa ja talvet laulan hoosiannaa ja ylistystä Kristukselle. Ole niin kuin minä. 

Hallitus hoitaa festarit markkinakuntoon. Sitten niitä ei kovin monia tarvitse käydä. Voi nuoret keskittyä isänmaan asialle. 

Tuolla Rasmuksella ei siis ilmeisesti ollut lukion jälkeen mitään koulutusta, kun niistä korkeakouluopinnoista haaveili. Ja niistäkin puhui, että olisi hienoa, jos voisi saada korkeakoulututkinnon suoritettua työn ohessa. Monta kertaa hakenut opiskelemaan, mutta opiskelupaikkaa ei ole saanut. Ei vaikuta minusta sellaiselta kyvyltä, joka noin vain saisi korkeakoulututkinnon pakettiin työn ja musiikkiharrastuksen ohessa.

Tuossa opiskeluasiassakin tuntuu, ettei ole valmis luopumaan mistään. Tai sellainen vaikutelma jäi, kun ei opiskelupaikkaa ole saanut. Kyllä sen saa, jos kovasti haluaa ja tekee töitä sen eteen. Ja ajatus töiden ohella opiskelusta viittaa minusta siihen, ettei ole valmis viettämään sellaista köyhän opiskelijan elämää ja panostamaan opintoihin täysiaikaisesti. Eikä hän puhu edes siitä, että se korkeakoulututkinto mahdollistaisi uudenlaiset työtehtävät.

Paremmin noihin musiikkihommiin ja festareihin olisi rahaa, jos olisi edes kunnollinen koulutus ja työpaikka. Nyt nuo harrastukset tuntuvat menevän koulutuksen hankkimisen edelle.

Löytyihän Linkedin-sivut, niin selvisi nuo opintohaaveetkin. Kulttuurihistoriaa on opiskellut avoimessa. Voi elämän kevät. Mutta ahkerasti on tehnyt kyllä töitä, siitä iso hatunnosto! Säännöllisesti heittänyt keikkaa joulupostin yölajittelussa. Ja sentään elättää itsensä, toisin kuin monet muut wanna-be-taiteilijat.

Eikö näillä ollut se hittibiisi "oo-o-oo-oo" joskus takavuosina, kun kiersivät sulat päässä maailmaa? Nytkö nekin rahat on jo ryypätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta tärkeitä sanoja: ennen palkkapäivää ja vuokratyö. 

Sitäkin suuremmalla syyllä pitäisi säästää kunnon pesämuna tilille, kun tulevaa palkkaa ei koskaan tiedä.

Pesämuna ei kyllä tarkoita tuota. Ajattelet puskuria.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen kuin Rasmus, enkä ole ikinä ollut festareilla, keikoilla... Ulkomailla olen käynyt väkisin ja mahdollisimman halvalla, en nauttinut. Ulkonäköön panostaminen, mitä se on? Käyn opiskelijakampaajalla kerran vuoteen ja olen haaveillut jo vuosia siitä, että voisi käydä joskus värjäämässä hiukset tai ostaa oman polkupyörän. Jonkun auton oston ajattelukin saa aikaan huvittuneisuutta, ei tässä elämässä. Rahatilanne ei vaan anna periksi mihinkään ekstraan. Ne kerrat kun olen sortunut ostamaan jotain turhaa kuten vaikkapa mukavat uudet kengät vanhojen rikkinäisten tilalle, jotain muut kriittistä on mennyt rikki ja olen sitten ollut syömättä ja ilman bussikorttia. 

Joo, ei ole rahaa.

Mitä ja mistä sun tulot sitten on?

Mun palkka on niin pieni, että olisin oikeutettu toimeentulotukeen. (En hae sitä, kun ei hermot kestä byrokratiaa.) Silti mulla on bussikortti ja värjään hiukset (kotona) kerran kuukaudessa. Joskus käyn keikoilla ja joka toinen vuosi festareilla. Mulla on osuus kimppa-autosta, niin pääsen vaikean matkan päässä asuville vanhemmilleni aina joskus.

Mitä me tehdään toisin? Onko joku juttu, mikä ei vielä ole tullut sulle mieleen säästämiskikkailuissa?

Mun sisko on tällainen. Ikää tosin jo 50v. Mitään pitkäjänteisyyttä tai suunnitelmallisuutta hänellä ei ole. On haaveet (ei pilvilinnoja vaan olisi saavutettavissa) ja on tämä hetki. Kivaa pitää olla. Joka juhliin ja illanistujaisiin pitää osallistua. Juosta kampaajalla. Ostaa vaatteita.

Oikeisto pitää huolen siitä, että rasmusten palkat pienenevät, työajat pitenevät ja mahdollisuudet kouluttautua huononevat. Rasmuksille kuuluu orjan osa: työtä aamusta iltaan ilman mitään iloja, halvinta mahdollista ruokaa, ei perhettä, omaa asuntoa tai harrastuksia. 

Näistä asioista kannattaa kertoa rehellisesti kaikille peruskoululaisille. Että jos valitsette ammattikoulun tai korkeakoulutetun mutta pienipalkkaisen naisvaltaisen alan, tulevaisuutenne on pelkkää työtä, työtä ja työtä kitupalkalla ilman lomia ja harrastuksia, ja jäätte ilman perhettä.

Ja että Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio, ja vastuussa siitä on kokoomus, joka teki duunareista ja naisvaltaisten alojen työntekijöistä orjia.

Vierailija kirjoitti:

Oikeistolainen elämä tulee koskettamaan entistä useampaa. Eli pieni osa väestöstä saa kaiken, ja suurimman osan kohtalona on pelkkä työssäkäynti. Mitään muuta ei saa kuulua heillä elämään. Heidän tarkoituksenaan on luoda pienelle osalle väestöstä hyvä elämä, tarjoilla, siivota, hoitaa ilman omaa elämää. Lisäksi valittaa ei saa, koska onhan se oma vika, kun ei ole rikas.

Muista myös tehdä paljon lapsia! Niitä tarvitaan turvaamaan rikkaiden elintaso. Orjiksi syntyvät. 

Suurin kuluerä on auto. Sen kun myisi pois,niin säästäisi eniten. Kulkisi töihin työkaverin kyydissä,ja maksaisi sille.

Vierailija kirjoitti:

Suurin kuluerä on auto. Sen kun myisi pois,niin säästäisi eniten. Kulkisi töihin työkaverin kyydissä,ja maksaisi sille.

Vuokratyöläisen ei välttämättä ole ihan helppo sopia mistään kimppakyydeistä, kun töitä on milloin missäkin ja niitä voi tulla myös lyhyellä varoitusajalla. Eikä kyllä kaikkien muidenkaan... Ja mitä jos Rasmus on nyt se jonka kyydillä muut kulkee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin kuluerä on auto. Sen kun myisi pois,niin säästäisi eniten. Kulkisi töihin työkaverin kyydissä,ja maksaisi sille.

Vuokratyöläisen ei välttämättä ole ihan helppo sopia mistään kimppakyydeistä, kun töitä on milloin missäkin ja niitä voi tulla myös lyhyellä varoitusajalla. Eikä kyllä kaikkien muidenkaan... Ja mitä jos Rasmus on nyt se jonka kyydillä muut kulkee?

No sitten kannattaa luopua jostain muusta: Pari festarikeikkaa kesässä? Kampaajakäynnit? Meikit? Kaljat?tupakat? Pienempi kämppä? Halvempi auto? Ei vuokratyö vaan vakityö? Voisi säästää siinä, kun laskisi työmatkat ja auton aiheuttamat kulut yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin kuluerä on auto. Sen kun myisi pois,niin säästäisi eniten. Kulkisi töihin työkaverin kyydissä,ja maksaisi sille.

Vuokratyöläisen ei välttämättä ole ihan helppo sopia mistään kimppakyydeistä, kun töitä on milloin missäkin ja niitä voi tulla myös lyhyellä varoitusajalla. Eikä kyllä kaikkien muidenkaan... Ja mitä jos Rasmus on nyt se jonka kyydillä muut kulkee?

Täyttä asiaa. Teen itse keikkatöitä ja joutuisin kieltäytymään monista keikoista, jos mulla ei olisi autoa jolla hankalatkin matkat taittuu myös hankalina kellonaikoina. Auton ylläpito on kallista, mutta se maksaa kyllä itsensä takaisin. (Lisäksi uskon saavani auton ansiosta helpommin muitakin työkeikkoja, koska työnantajat haluaa pitää kiinni sellaisista tekijöistä jotka pystyy liikkumaan vapaammin.)

Ymmärrättehän että rakennusalalla työmaa vaihtuu tiuhaan, ei ole se sama osoite kokoajan ja työmaille ei metrot mene, oma auto on pakollinen. Huomaa kyllä että naisilla ei oo mitään käsitystä alasta kun on suojatyöpaikka toimistossa elämä istuttu, aina sama osoite...

T: nainen raksa alalta