MOT laitosten unohdetut lapset

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytetään paljon varoja erilaisiin tutkimuksiin, mutta ihmisiä saa hoitaa miten tahansa, eikä siitä joudu yritys tai tekijä mihinkään vastuuseen.  Saati korvauksiin. Edes eduskunnan apulaisoikeusasiamies  ei välitä. Oikeusvaltio?

Miksi ylipäätään tutkitaan, kun tutkittua tietoa ei kuitenkaan hyödynnetä? Vai onko niin että tutkimuksista kerättyä dataa ei sitten kuitenkaan oikein ymmärretä? Onhan se toki kivaa puuhastelua tutkiskella kaikkea ja kaikenlaista, mutta se on aika kallista puuhastelua, kun se ei näy johtavan minkäänlaisiin parannuksiin.

Jospa leikattaisiinkin turhista tutkimuksista ja turhista tutkijoista ja osoitetraisiin näilkekin "tutkijoille" jokin konkreettisempi nyrkit saveen -homma. Siellä terveys-ja sosiaalipuolen kentällä kun näyttäisi olevan sitä ihan oikeaakin tekemistä. Vai eikö nappaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä pitäisi abortti kieltää. Aika kaukana naisten lehtien vammaisen lapsen ihanuudesta, ihan raadollisesti, kenellä tässä yhtälössä on kivaa?!

Raadollista on vain terveydenhuolto!

Mikä terveydenhuolto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa ettei tässä dokumentissa näytetty ollenkaan liikkuvaa kuvaa näistä lapsista tai tavattu näitä lapsia. Jos kerta ongelma on hoitopaikassa eikä lapsissa, niin miksei toimittaja kohdannut näitä lapsia?

Sairaaloissa tai muissakaan vastaavissa laitoksissa ei noin vain kuvata aivan vapaasti mitään. Yksityisyyden suoja. Muussa tapauksessa sinunkin gybekäynnustäsi voitaisiin laitta klippi suorana pääuutislähetykseen, ihan vaan, että voitaisiin kaikki varmistua että puhut varmasti totta kokemastasi.

Kuten ehkä huomasit, myös osan haastateltavista henkilöllisyys suojattiin pyynnöstä. Tämä juuri siitä syystä, ettei heihin ja heidän perheisiinsä kohdistetraisi av-suomimamma tyyppistä paskamyrskyä. 

 

Eikö näitä kultamussukoita olisi voitu kuvata heidän omassa kotonaan missä heidän vanhempansa asuvat? Kuitenkin kaikkien lapsien kasvot näytettiin selkeästi valokuvien kautta.

Lapsi olisi onnellisin omassa kotonaan perheen luona mutta perhe ei olisi eikä jaksaisi. Laitoksessa ei taas voida taata onnellisuutta mutta kyllä perushoiva. 

Näistä pitää valita jompikumpi. Eikö näille vanhemmille käynyt että hoitavat itse omaishoitajana ja välillä vievät "lomalle", laitokseen. Ei voi saada kodinomaista, vanhempien tasoista rakastavaa hoivaa ilman vanhempien panosta. 

Olisiko sitte parempi jos tälläiset vaikeat autistit ja kehivammaiset laitettaisiin heti pienenä laitokseen niin sopeutuisivat helpommin kuin murrosiässä kun se on normilapsellekin vaikeaa aikaa?

Juuri lapsen rajoittaminenhan näyttää aiheuttavan väkivaltaista käytöstä, mutta olosuhteiden pakosta niin täytynee tehdä. Jos ensin asutaan kotona sallivissa olosuhteissa vuosia  ja murrosiässä sitten laitetaan laitokseen kun ei enää pärjätä.

En sano että olisi ainut vaihtoehto mutta olisiko ihmhimillisempi lasta kohtaan.. 

On hyvä että epäkohtia nostetaan esille, olen myös pahoillani ohjelmassa esiin nostettujen tapausten johdosta. Kaiken kaikkiaan ohjelma antoi kuitenkin aika yksipuolisen näkökulman kehitysvammapsykiatrisista yksiköistä, joten yritän alla kuvata niiden toimintaa yleisluontoisesti ja oikaista joitakin oletuksia, sikäli kun niitä itse tunnen. 

1. Kehitysvammapsykiatrian palveluihin tullaan pääosin lyhyehköille, muutaman viikon tai muutaman kuukauden pituisille akuuttijaksoille, koska potilaiden kanssa ei enää pärjätä kotona ja/tai pitkäaikaisen asumispalvelun yksiköissä. Syynä tuloon on siis lähes poikkeuksetta tavalla tai toisella kriisiytynyt tilanne ja usein vakavat käytöshäiriöt. Ymmärrän että lähiomaisen kokemus omasta lapsestaan on usein erilainen kuin hoitohenkilökunnalla. Joskus kotona ollaan vanhemman rakkauden voimin totuttu käytökseen, jota ulkopuoliset eivät pidä hyväksyttävänä. Kaikki potilaat eivät ole tottuneet siihen, että heille asetetaan selkeitä rajoja. Kun käyttäytymisen rajoja sitten aletaan asettamaan 20-vuotiaalle miehelle joka reagoi 5-vuotiaan lapsen tavoin, voi tilanne olla varsin haastava. 

2. Kun aloitetaan uusi lääkitys, sopivaa annostusta joudutaan hakemaan joskus pitkäänkin. Tuntumani on, että omaiset ovat melko aktiivisia kritisoimaan lääkitys kokeiluja. Lääkkeillä voi kyllä olla toisinaan kielteisiäkin haittavaikutuksia, mutta aina täytyy arvioida kokonaisuutta; ovatko ne kuitenkin lievempiä kuin potilaan ongelmat täysin ilman lääkitystä. Väärään suuntaan kehittynyt tilanne täytyy saada jotenkin katkaistuksi ja usein lääkitys on akuutisti ainoa tehoava keino. Myöhemmin sitä voidaan asteittain purkaa muiden kuntouttavien hoitokeinojen tukemana, jos potilas on sellaisille vastaanottavaisempi. 

3. Kehitysvammaiset potilaat ovat haastava potilasryhmä esimerkiksi kommunikointi- ja ymmärrys vaikeuksiensa takia. Tämä luo hoidon osalta erityisiä haasteita koska potilaat eivät useinkaan osaa kuvailla vointiaan kovin tarkasti, heidän kanssaan voi olla myös haastavaa selvitellä mistä erilaiset reaktiot ja tunnetilat johtuvat. 

4. Tilat joihin kriisipotilaat otetaan vastaan ovat usein enemmän tai vähemmän levottomia; on ääntelyä, seinien hakkaamista, levotonta kuljeskelua sekä väkivallan uhkaa. Tämän vuoksi kaikki potilaat eivät halua oleilla yleisissä tiloissa. Yleisen luulon vastaisesti potilaita ei siis lääkitä zombieiksi. Häiriöt pyritään tietenkin minimoimaan käytettävissä olevin keinoin. 

5. Työntekijöidenkin näkökulmasta on valitettavaa että yksittäinen potilas saatetaan joutua ääritilanteissa sulkemaan huoneeseensa, mutta tässä kohdin on huomioitava kokonaisturvallisuus. Jos työntekijöitä ei ole riittävästi ja jos on ilmeinen olettamus että potilas voi kohdistaa aggressiota toisiin potilaisiin/hoitajiin, hänet saatetaan joutua eristämään muiden turvallisuuden takaamiseksi. Tämä ei tietenkään sinällään ole hyväksyttävää. Yleensä potilas eristetään kuitenkin vain ja ainoastaan muihin kohdistuvan väkivallan seurauksena, muut tilanteet ovat äärimmäisiä poikkeuksia. Jokainen voimankäyttötilanne ja eristäminen kirjataan yksityiskohtaisesti ja sen asianmukaisuus arvioidaan palveluntuottajasta riippumattoman työryhmän toimesta. 

On valitettavaa etteivät potilaat pääse aina myöskään ulkoilemaan riittävästi, sen tulisi ehdottomasti olla jokapäiväinen perusoikeus. Myös monet hoitajat nauttivat ulkoilusta. Yleensä tämäkin epäkohta johtuu riittämättömistä henkilökunta resursseista. Haastavasti käyttäytyvän potilaan kanssa ulkoillessa mukaan tarvitaan 2-4 hoitajaa jotta mahdollisten ongelmien ilmetessä tilanne saadaan hallittua kaikille osapuolille turvallisella tavalla. 

6. Potilaan itsensä ja joskus muidenkin turvallisuuden takaamiseksi saatetaan potilashuone joutua tyhjentämään lähes kokonaan. Tällaisista toimenpiteistä tulee tehdä myöskin kirjallinen selvitys joka arvioidaan palveluntuottajasta riippumattoman työryhmän toimesta. Jotkut autistit haluavat omavalintaisesti asua minimalistisesti sisustetussa huoneessa, joskus tässä kohdin havaitaan vastakkaisia mieltymyksiä omaisten ja potilaan omien näkemysten välillä. Normaalisti potilaat saavat kuitenkin pitää tavaransa ja mahdolliset omat huonekalut. Jos huonetta tyhjennetään, se johtuu siitä että potilas rikkoo ja repii tavaroitaan, paiskoo tavaroitaan aiheuttaen kiinteistölle vahinkoa, heittelee niillä hoitajia/muita potilaita tai pyrkii vahingoittamaan niillä itseään. 

7. Ruoalla kiristämistä tai tarkoituksellista nälässä pitämistä en usko tapahtuvan. Kylläinen potilas on rauhallisempi potilas, joten tämä sotisi kaikkea järjen logiikkaa vastaan. Näkemykseni mukaan valtaosa hoitajista pitää potilaista, joten tuollaiseen sadismiin ehdottomasti puututtaisiin. Joskus voi kylläkin olla potilas, joka ei suostu syömään tarjottuja ruokia. Keskuskeittiöltä tulevat laitos ruoat eivät ole kaikkien mieleen. Sinällään ruokaa kyllä tarjotaan vähintäänkin riittävästi, itse asiassa monet potilaat myös hieman lihovat jaksonsa aikana. Potilaiden painoa ja yleisvointia seurataan säännöllisesti ja havainnot kirjataan ylös. Lääkäri seuraa potilaiden tilaa ja tarvittaessa potilas lähetetään sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. 

8. Hoitohenkilökunnan vähäisyys johtaa monenlaisiin ongelmiin, eikä yksin kehitysvammapsykiatriassa. Haastavasti käyttäytyvän kehitysvammaisen kuntouttaminen ei onnistu tehokkaasti ilman riittäviä hoitaja resursseja. Toivoisinkin että keskityttäisiin ongelman aiheuttaviin juurisyihin, eikä kelvottoman sosiaali-ja terveyspolitiikan seurauksena syntyneisiin lieveilmiöihin. 

9. Hoitojaksoille asetetaan joskus epärealistisia tavoitteita ja tässä suhteessa omaisten pettymys voi toisinaan olla perusteltu. Eihän merkittävät käytösongelmat useinkaan korjaannu kahdessa kuukaudessa, ei sopivaa lääkitystä ja annostusta ehditä välttämättä löytämään kahdessa viikossa, eikä potilaan täysin lamaantunutta toimintakykyä palauteta kuudessa viikossa. Ei varsinkaan kroonisesti surkeilla henkilökunta resursseilla. 

Näissä yksiköissä tehdään vaativaa, äärimmäisen kuormittavaa ja valitettavan heikosti arvostettua työtä omaisten ja maksavien tahojen ristipaineessa. Suurin osa ongelmista kilpistyy heikkoihin hoitohenkilökunnan resursseihin, joka on välillisesti omiaan kärjistämään myös potilailla ilmeneviä ongelmia. 

Voidaan myös kysyä, kuluuko hoitajilla liikaakin työaikaa työryhmiin, työnohjauksiin, palavereihin, kehittämiseen, koulutuksiin, kirjaamisiin ja muihin sellaisiin oheistehtäviin jotka ovat hoidon vaikuttavuuden näkökulmasta kuitenkin toissijaisia ja pois ajasta potilaiden parissa. 

Miksi hoitajia ei saada riittävästi alalle, miksi hoitajat eivät viihdy ja pysy näissä yksiköissä, miksi hoitajilla on paljon poissaoloja? Näihin ongelmiin tulisi nyt keskittyä ja löytää niihin pikaisesti kestäviä ratkaisuja. Se jos mikä olisi potilaidenkin parhaaksi. 

Ei ole varmasti helppo paikka olla asiakkaana, eikä töissä. 

Eutanasia olisi oikea ratkaisu. Kiva maksaa tälläisten elämä🤷

Katoin kerran Louis Therouxin dokumenttia autistinuorista. Jotkut olivat tosi suloisia, ystävällisiä ja asuivat kotona. Sitten oli eräs aikuisen miehen kokoinen ja oloinen äijä joka asui välillä iäkkään äidin kotona. Minua pelotti pelkästään katsella häntä telkkarin toiselta puolen! Ei kyllä tulisi mielenkään rajoittaa tai estää häntä yhtään mistään. Eikä uskaltanut Therouxkaan vaikka on iso mies hänkin. 

Jo pelkkä katse ja se että hän välillä riisui itseään ilkosilleen äitinsä nähden oli kauheaa. Äiti oli pieni ystävällinen vanharouva, onneksi oli saanut hyvän hoitopaikan pojalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Katoin kerran Louis Therouxin dokumenttia autistinuorista. Jotkut olivat tosi suloisia, ystävällisiä ja asuivat kotona. Sitten oli eräs aikuisen miehen kokoinen ja oloinen äijä joka asui välillä iäkkään äidin kotona. Minua pelotti pelkästään katsella häntä telkkarin toiselta puolen! Ei kyllä tulisi mielenkään rajoittaa tai estää häntä yhtään mistään. Eikä uskaltanut Therouxkaan vaikka on iso mies hänkin. 

Jo pelkkä katse ja se että hän välillä riisui itseään ilkosilleen äitinsä nähden oli kauheaa. Äiti oli pieni ystävällinen vanharouva, onneksi oli saanut hyvän hoitopaikan pojalleen. 

Voi kunpa tietäisit... eihän tuo ole vielä mitään, monet asukit on fyysisesti ihan normaaleita aikuisia miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitte parempi jos tälläiset vaikeat autistit ja kehivammaiset laitettaisiin heti pienenä laitokseen niin sopeutuisivat helpommin kuin murrosiässä kun se on normilapsellekin vaikeaa aikaa?

Juuri lapsen rajoittaminenhan näyttää aiheuttavan väkivaltaista käytöstä, mutta olosuhteiden pakosta niin täytynee tehdä. Jos ensin asutaan kotona sallivissa olosuhteissa vuosia  ja murrosiässä sitten laitetaan laitokseen kun ei enää pärjätä.

En sano että olisi ainut vaihtoehto mutta olisiko ihmhimillisempi lasta kohtaan.. 

Oletko sinä oikeasti itse älyllisesti kehitysvammainen? Olisiko sinut pitänyt aikoinaan laittaa laitokseen lapsena, kun omat vanhempasi eivät tuon parempaa tulosta saaneet aikaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia olisi oikea ratkaisu. Kiva maksaa tälläisten elämä🤷

Aloita itsestäsi? Ei meistä muista ole mukavaa sinunkaan tukiasi maksella.

Hatunnosto hoitajille, toivottavasti heitä saadaan lisää näihin paikkoihin ja keskitetään toimintaa siihen ydintehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ollut töissä tuollaisessa paikassa, jossa hoidetaan väkivaltaisia autistisia ja keva-nuoria, ei voi kommentoida. Esim ulkoilu kolmen avuin lannevyössä: noi nuoret saattaa juosta karkuun ja auton alle, alkaa hakata päätä maahan, käydä päälle. Aivan välttämätön tuollainen rajoitettu ulkoilu. Miksei nää äidit ja isät vieneet itse lasta ulos -  aivan 😄 ja ovat usein laihoja koska eivät halua syödä, pitäisikö pakkosyöttää tai laittaa lepositeisiin nenä-mahaletkussa? 

noi pahimmat väkivaltaiset nuoret ovat kuin suoraan kauhielokuvasta. Tavalliset ihmiset ei tiedä että sellaisia nuoria on edes olemassa. Että tervetuloa vaan töihin ja alalle.

Lopussa kyllä sanottiin, että ovat nyt uusissa paikoissa ja voivat paljon paremmin. Yksi asuu kotona. Ohjelmassa he olivat kuntoutusjaksolla ja siellä heidän olonsa meni huonommaksi. Kuntoutus maksoi 1000 eur

Eihän ne ihmiset täällä tähän halua uskoa. Helpompaa ajatella, että kehitysvammaiset on eläimiin verrattavia olentoja, joille ei tämän parempaa voi yksinkertaisesti tarjota.

Kun todellisuudessa kuitenkin: kommunikaatiotabletit/kuvat/viittomat, kuvitettu päiväjärjestys, työtyyppinen toiminta ja opetustuokiot esim. omatoimisuustaitoihin (kokkaus, vaatteiden pesu) jne. onnistuisivah sillä tonnilla päivässä ja aggressiivista käytöstä olisi vähemmän.

Olen itse opettanut yläkouluikäisiä (eli jo miehen kokoisia) kehitysvammaisia ja kyllä nimenomaan rutiinilla, virikkeillä, vaihtoehtoisella kommunikaatiokeinolla ja lääkityksen pitämisellä hyvin kohtuullisena saadaan suurin osa haastavasta käytöksestä katoamaan/vähenemään huomattavasti.

Aikuisina laitostyyppisissä paikoissa kehitysvammaiset ja autistit herkästi taantuvat, sillä kaikissa paikoissa lääkitystä ei seurata asianmukaisesti ja virikkeitä ei tarjota.

Kyllä täälläkin suurin osa vastaajista tulisi hulluksi, jos teille laitettaisiin vääränlaisia psyykelääkkeitä isolla annoksella. Sitten niitä lähdettäisiin korjaamaan laitokseen ja samalla sinulta vietäisiin aivan kaikki virikkeet ja ihmiskontantit. Ihan oikeasti ette voi vannoa, miten itse käyttäytyisitte tuollaisessa tilanteessa. Suurimmalla osalla näistä vielä ruokahalua nostavia lääkkeitä ja ruokaa ei ole annettu tarpeeksi.

Istukaa vain koneellanne miettien, että nämä eivät ole edes ihmisyyden arvoisia ja ette halua heitä nähdä ihanina ihmisinä. Suurin osa teistä ei ole katsonut koko dokumenttia, mutta vammaisvihassanne olette jo päättäneet, että nämä eivät ole ihmisiä ja siten heitä on kohdeltu ymmärrettävällä tavalla. En ymmärrä, miten kukaan normaalilla empatialla varustettu edes kykenisi tuon Eemin kuvia katsomaan miettimättä, että miksi häntä on noin kohdeltu. 

Olen kehitysvammaisen/autistisen nuoren isä. Pettymys hoitosysteemiin kokonaisuudessaan on ollut valtava.

Nuorempana uskoin yhteiskunnan olevan looginen toiminnassaan. Vuodet ovat opettaneet todella kyyniseksi. Kaikki ne kauniit puheet ovat sanahelinää...

Toimintasysteemi perustuu johonkin aivan käsittämättömään ajatusmaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ollut töissä tuollaisessa paikassa, jossa hoidetaan väkivaltaisia autistisia ja keva-nuoria, ei voi kommentoida. Esim ulkoilu kolmen avuin lannevyössä: noi nuoret saattaa juosta karkuun ja auton alle, alkaa hakata päätä maahan, käydä päälle. Aivan välttämätön tuollainen rajoitettu ulkoilu. Miksei nää äidit ja isät vieneet itse lasta ulos -  aivan 😄 ja ovat usein laihoja koska eivät halua syödä, pitäisikö pakkosyöttää tai laittaa lepositeisiin nenä-mahaletkussa? 

noi pahimmat väkivaltaiset nuoret ovat kuin suoraan kauhielokuvasta. Tavalliset ihmiset ei tiedä että sellaisia nuoria on edes olemassa. Että tervetuloa vaan töihin ja alalle.

Lopussa kyllä sanottiin, että ovat nyt uusissa paikoissa ja voivat paljon paremmin. Yksi asuu kotona. Ohjelmassa he olivat kuntoutusjaksolla ja siellä heidä

Teet melko pitkälle meneviä johtopäätöksiä vaikka et ilmeisesti ole työskennellyt kehitysvammapsykiatrian puolella? Kyllä myös näissä yksiköissä on asialleen omistautuneita, erittäin ammattitaitoisia hoitajia jotka pitävät potilaistaan. Täytyy kuitenkin ymmärtää että tilanne on päivittäisen toiminnan ja sen käytännön toteuttamisen kannalta erilainen kun samaan tilaan sijoitetaan lukuisia potilaita joilla kaikilla on suuria haasteita. 

En yritä puolustella, mutta totean kuitenkin ettei ohjelmassa kerrottu mikä potilaiden vointi oli jaksolle saapuessa, ei sitäkään millaisia haasteita potilaiden osalta mahdollisesti ilmeni jakson aikana, hoitotahohan ei näitä saa paljastaa. Siinä ei tosiaan ole mitään ihmeteltävää että potilaiden vointi on kohentunut hoitojakson jälkeen, yleensähän näin käy jo sen aikana. 

Osa potilaista käy myös kehitysvammapsykiatrian yksiköistä erilaisissa työ/päivä toiminnoissa tai opiskelemassa, mikäli kunto sen vain sallii, akuuttipuolella harvemmin sallii. 

Luonnollisesti potilaiden kanssa käytetään erilaisia kommunikoinnin apuvälineitä, tehdään kuvallisia päiväohjelmia, yritetään harjoitella tunnetaitoja ja niin edelleen. Toimintaakin voidaan järjestää henkilökunta resurssien ja potilaiden voinnin mukaisesti, esimerkiksi erilaisia kotitaloustöitä, joskus ulkotöitäkin. Jos jollakin potilaalla on oikein huono päivä, ja niitähän on, se väistämättä syö resursseja muiden hoidon osalta. 

Uskallan epäillä seurataanko missään muualla kehitysvammaisten lääkitys asioita niin tarkasti kuin kehitysvammapsykiatrian hoitojaksoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ollut töissä tuollaisessa paikassa, jossa hoidetaan väkivaltaisia autistisia ja keva-nuoria, ei voi kommentoida. Esim ulkoilu kolmen avuin lannevyössä: noi nuoret saattaa juosta karkuun ja auton alle, alkaa hakata päätä maahan, käydä päälle. Aivan välttämätön tuollainen rajoitettu ulkoilu. Miksei nää äidit ja isät vieneet itse lasta ulos -  aivan 😄 ja ovat usein laihoja koska eivät halua syödä, pitäisikö pakkosyöttää tai laittaa lepositeisiin nenä-mahaletkussa? 

noi pahimmat väkivaltaiset nuoret ovat kuin suoraan kauhielokuvasta. Tavalliset ihmiset ei tiedä että sellaisia nuoria on edes olemassa. Että tervetuloa vaan töihin ja alalle.

Pari vuotta sitten näin, kun hoitaja tai vanhempi oli teini-ikäisen pojan kanssa kaupassa. Tällä pojalla oli sellainen lannevyö ja siihen menevä kuin joku remmi oli hoitajan kädessä. Poika näytti ulkoisesti ihan normaalilta! No sitten ihan vain yhtäkkiä (hoksasi jonkun kiinnostavan tuotteen?) poika alkoi täyttä vauhtia säntäämään kovan mölinän säestämänä eteenpäin ja nainen piti lujasti kiinni. Siis jos hän ei olisi ollut koko ajan keskittynyt ja varautunut siihen, että poika saattaa alkaa vetämään, niin siinähän se poikaa lyhyempi nainen olisi kaatunut kumoon ja lyönyt itsensä kivilattiaan!! Tai jos poika olisi kaatanut siinä jonkun muun ihmisen, vaikka vanhuksen, niin jälki olisi ollut rumaa.

Eli tosiaan tällaisia tapauksia on ja ihmettelen mitä nämä tuomitsijat oikein haluavat hoitajien tekevän? Ymmärtävätkö kuinka vammaisia ihmisiä laitoksissa on vai ihan kiusallaanko syyllistävät hoitajia ja laitoksia? Tulee mieleen että tässä on naisvihaakin taustalla, sillö suuri osa nuista t urpiin saavista hoitajista on naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoin kerran Louis Therouxin dokumenttia autistinuorista. Jotkut olivat tosi suloisia, ystävällisiä ja asuivat kotona. Sitten oli eräs aikuisen miehen kokoinen ja oloinen äijä joka asui välillä iäkkään äidin kotona. Minua pelotti pelkästään katsella häntä telkkarin toiselta puolen! Ei kyllä tulisi mielenkään rajoittaa tai estää häntä yhtään mistään. Eikä uskaltanut Therouxkaan vaikka on iso mies hänkin. 

Jo pelkkä katse ja se että hän välillä riisui itseään ilkosilleen äitinsä nähden oli kauheaa. Äiti oli pieni ystävällinen vanharouva, onneksi oli saanut hyvän hoitopaikan pojalleen. 

Voi kunpa tietäisit... eihän tuo ole vielä mitään, monet asukit on fyysisesti ihan normaaleita aikuisia miehiä. 

Pyh. Slaagin saatuaan vammaisilla on hevosen voimat.

Vierailija kirjoitti:

Hatunnosto hoitajille, toivottavasti heitä saadaan lisää näihin paikkoihin ja keskitetään toimintaa siihen ydintehtävään.

Juu. Sitä apotin ja muiden dokumentointivälineiden nussimista voisi vähentää ainakin puoleen.