Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät enää kyläile, kun pyysimme auttamaan
25.03.2024 |
Lapsiperheille aina sanotaan, että pyytäkää rohkeasti isovanhemmilta apua arkeen. Me kokeilimme, mutta nyt he eivät enää vieraile meillä. Isovanhemmat ovat aiemmin kutsuneet itsensä säännöllisesti kylään ja tulleet "passattaviksi". Istuvat sohvalle ja odottavat valmista ruokaa. Jättävät lautasensa pöytään ja sitä rataa. Viime kerralla sanoimme ystävällisesti isovanhemmille ruokailun jälkeen, että veisittekö lapset ulos, me jäämme siivoamaan kodin sillä välin vauvan kanssa. No, puimme lapset (2 kpl) ulos ja laitoimme isovanhempien kanssa pihalle ja saimme viikkosiivouksen hoidettua. Mutta kas kummaa! Nyt on vierähtänyt jo monta kuukautta eikä isovanhemmat olekaan kutsuneet itseänsä kylään. Missä meni vikaan???
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Minäpä vaan kysyn kuinka moni lopulröta sitten passaisi niitä vanhuksia kun he tarvitsevat apua? Tehdään huoli-ilmoitus, kunnan tehtävähän se on.
Vaikka näissä liverrellään että kyllä.me sitten hoidetaan kaikki neljä vanhusta kun nyt ulkoiluttavat, viihdyttävät, pitävät loma-aikoina lapsiamme.
Niin ei tule käymään kuten kaikki vanhuskeskustelut täälläkin osoittavat. Ei jouda eikä jaksa lapset eikä ne aikuiset lastenlapset.
Täältä keskusteluistako ne tiedot hankit? Mistä me tiedetään teidän suvun tavat. Meidän suvussa on sen verran erikoinen meininki, että autamme kaikki toinen toisiamme. Niin lapsiperheitä kuin vanhuksiakin on ollut tapana autella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsena et ehkä aistinut äitisi asennetta tätä toista mummua kohtaan. Mitä äitisi olisi anopistaan kirjoittanut vauvan keskusteluihin? Joskus on parempi ne muodollisen ystävälliset välit. Ja yks asia, se mummujen välinen kilpailu. Olisko se " hyvä mummu" sietänyt että toinenkin mummu olisi ollut enemmän kultamussukoiden kanssa?"
Olen itse isoäiti ja minun on vaikea kuvitella kilpailutilannetta isoäitien välille, ainakaan silloin, jos molemmat ovat täyspäisiä. Pienet lapset eivät voi saada liikaa rakkautta ja on ihanaa, jos heidän elämässään on paljon rakastavia aikuisia. On myös hienoa, kuinka erilaiset aikuiset voivat opettaa pikkuisille ihan erilaisia taitoja ja kertoa omien sukujensa tarinoita.
"Mihin perustuu tömä oletus että isoäidit ovat ennenkaikkea auttajia, ja heihin suututsan jos eivät auta.
Olin 27 kun oma esikoinen syntyi. Ei olisi tullut mieleen että mummojen pitäisi nyt ruveta meitä aikuisia holhoamaan ja auttamaan. Meitä lapsiparkoja, kuten joku määritteli aikuiset ihmiset jotka mielestään ovat kyllin aikuisia tekemään "sitä." Ja hankkimaan lapsia"
Vaikea kysymys. Olemme laumaeläimiä ja tällainen kummallinen tapa on valloillaan kaikissa kulttuureissa. Perheet auttavat yleensä toinen toisiaan ja sitä kutsutaan sivistyneeksi käytökseksi, kun pidetään erityisesti lapsista huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen mummu hoiti meitä paljon ja kun kasvoimme isommiksi, autoimme mummua ikätason mukaan.
Toinen isoäiti jäi etäiseksi kun kävi lähinnä kahvilla muutaman kerran vuodessa. Ihan kiva hänkin mutta ei tuntunut perheenjäseneltä kuten ihana mummu. Sama koskee isoisiä.
Ihmettelen kyllä miksi joku jolla on mahdollisuus saada tällainen ihana suhde, jättää tilaisuuden käyttämättä
Usein sille isän puoleiselle mummolle ei juuri anneta mahdollisuutta. Tiedätte sen jokainen nainen kun katsotte peiliin.
Ikävä jos teillä on näin ollut. Meillä ei ollut siitä kyse. Hän oli aina hyvin tervetullut. Ilmoitti että on omat lapsensa
Lapsena et ehkä aistinut äitisi asennetta tätä toista mummua kohtaan. Mitä äitisi olisi anopistaan kirjoittanut vauvan keskusteluihin? Joskus on parempi ne muodollisen ystävälliset välit. Ja yks asia, se mummujen välinen kilpailu. Olisko se " hyvä mummu" sietänyt että toinenkin mummu olisi ollut enemmän kultamussukoiden kanssa?
Samalla tavalla hän on suhtautunut kaikkiin lapsenlapsiinsa, siis myös serkkuihini joilla on eri vanhemmat. Minun äiti ei ole sen tyylinen ihminen että hänestä johtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmuus muuten on juuri sitä, että silloin saa ne rusinat pullasta. Ihan luvan kanssa.
Se ei tarkoita sitä että tullaan vain vaivaksi auttamatta ollenkaan. Vaan että esimerkiksi lapsenlapsia hoitaessa voi luvan kanssa lelliä enemmän kuin omia lapsia, joille pidetään tiukempaa kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään menisi kylään niin lapasen miniän luokse, joka ei edes saa suutaan auki, jos kyläily ei sovi.
Mulle oli isän äiti rakkaampi. Äidin äiti oli lähes vieras vaikka hän hoiti minua ja isän äidin näin vain kesäisin. Se riippuu paljon myös mummosta itsestään millainen suhde lapsen lapseen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä on sellainen isovanhempi ,että oikein rakasti laittaa lapsensa huushollin putsikuntoon ,kun pääsin vapaapäivänä sinne. Olivat itse töissä, lapset koulussa, tulivat kahden -kolmen jälkeen . Menin aamusta ja minulla oli 11 aikoihin ja minulla oli 3-4 h laittaa keittiö ja kodinhoitohuone sipisiistiksi. Pesukoneet pyöri.
se oli todella mukavaa.
Toki en koskaan imuroinut ( ei ollut näkyviä roskia) , mut kaikki muut tasot olivat sitten todella siistit.Kyläreissut ovat/olivat asia erikseen.
Oli varmaan tyttäresi koti ja tytär ei päässyt aikuisen itsenäisen ihmisen vsstuuseen?
Minulla ei ole koskaan ollut avaimoa lastrn koteihin, ne ovat heidän kotinsa. Toki jos olen ollut kotimiehenä, sen päivän tai kaksi.
Kyllä ovat molemmat perheen isä ja äiti vastuullisia ihmisiä niin vanhemmuudessa kuin urallaankin. Siitäkin olemme iloisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmuus muuten on juuri sitä, että silloin saa ne rusinat pullasta. Ihan luvan kanssa.
Se ei tarkoita sitä että tullaan vain vaivaksi auttamatta ollenkaan. Vaan että esimerkiksi lapsenlapsia hoitaessa voi luvan kanssa lelliä enemmän kuin omia lapsia, joille pidetään tiukempaa kuria.
Mä en tulisi kylään ollenkaan jos tiedossa on joku savotta. Mitä ihmeen apua sä oikein odotat vierailtasi? Älä kutsu niitä niin pitkäksi aikaa, että väsyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin äitiyslomalla, meillä kävi melkoinen määrä sukulaisia kylässä. Tulivat lasta katsomaan. Tätä jatkui pitkään. Heidät syötettiin, saunotettiin ja yövytettiin. Kukaan ei tarjoutunut auttamaan missään. Kun myöhemmin pyysin vaikka pientä lastenhoitoapua, kukaan ei ehtinyt. Olin tyhmyyksissäni perustanut lintulaudan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmehän me pyytäneetkään heitä tekemään mitään kotiaskareita, vaan ohjasimme lasten kanssa ulkoilemaan. Lapsiahan he tulivat tapaamaan, vai? Ap.
Isovanhemmat luulivat että se auttaa teitä kun he istuvat sohvalla passattavina. Pitävät nyt teitä kiittämättöminä kun heidän antama apu ei kelvannut.
Nykyään ei se riitä, että lapset on passattu aikanaan. Heitä pitää passata yhä kun ovat itsekin isiä ja äitejä. Heillä on niin vaikeaa ja sillai.
Jep.Muistsn omasta lapsuudestani, että vanhempani auttoivat omia vanhempiaan.Ei toisinpäin.Milloin tämä muutos on tapahtunut,että aikuiset lapset odottavat jatkuvaa apua omilta vanhemmiltaan?
Minut hoiti lapsena mummoni 80-luvulla. Äitini hoiti lapsena hänen isoäiti 50-luvulla. Mummoni taas hoiti lapsena hänen isoäiti. Minä hoidin omat lapseni. En ala hoitamaan omaa äitiäni, kun on toivottavasti sitten jo itselläni lapsenlapsia. Enkä suinkaan ole ainoa tuttavapiirissäni, jonka isovanhempi oli se läheisin, kun vanhemmat oli töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin äitiyslomalla, meillä kävi melkoinen määrä sukulaisia kylässä. Tulivat lasta katsomaan. Tätä jatkui pitkään. Heidät syötettiin, saunotettiin ja yövytettiin. Kukaan ei tarjoutunut auttamaan missään. Kun myöhemmin pyysin vaikka pientä lastenhoitoapua, kukaan ei ehtinyt. Olin tyhmyyksissäni perustanut lintulaudan.
No otit varmaan opiksesi? Ei pidä tarjota enempää kuin mitä itse haluaa ja jaksaa. Niin me ollaan muutkin jouduttu opettelaan rajojen vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmuus muuten on juuri sitä, että silloin saa ne rusinat pullasta. Ihan luvan kanssa.
Se ei tarkoita sitä että tullaan vain vaivaksi auttamatta ollenkaan. Vaan että esimerkiksi lapsenlapsia hoitaessa voi luvan kanssa lelliä enemmän kuin omia lapsia, joille pidetään tiukempaa kuria.
Mummot ovat haitaksi jos eivät hoida lapsukaisia, pelkkä kyläillessä puolin tai toisin lelliminen on huonoa mummoutta.
Mummojen pitää olla avuksi, hyödyksi.
Joskus näissä keskusteluisaa tämä hyötynäkökohta ärsyttää. Hoitakaa, auttakaa , olkaa kaikin tavoin mieliksi puhumalla mielen mukaan, tuokaa tarpeeksi suuret lahhat älkääkä roinaa. Olkaa vielä ulkonäöltänne miellyttäviä ja terveitä, kukaan jaksa sairauksia kuunnella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tulisi enää kylään jos pitäisi muiden kakaroita hoidella.
Eiväthän omien lasten kakarat ole muiden kakaroita vaan omia lastenlapsia, tollo. Kuka idiootti sinutkin on synnyttänyt?
Yksikään isovanhempi ei ole päättänyt montako kakaraa se oma lapsi tekee. Silloin niihin ei voi mitään velvoitteitakaan olla vaikka miten olisivat lapsenlapsia. -Eri
Silloin on viisainta olla itse synnyttämättä sitä ensimmäistäkään kakaraa. Olet oikeassa, isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia lastenlapsiinsa, mutta ei heillä myöskään ole oikeuksia. Sitten pidetään turpa kiinni kun itse ollaan yksinäisiä vanhuksia joista kukaan ei välitä.
Tätä jaksetaan jauhaa. Ei ne tule muutenkaan, ei vaikka kuinka olisi lastenlapsia hoitanut ja omia lapsiaan auttanut. Tai korkeintaan joku yksi käy , muut lapset ja lastenlapset jättävät koko homman tälle yhdelle, joka ei pysty jättää vanhempiaan ihan heitteille.
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, omat vanhempani dumppasivat minut mummolaan joka kesä koko kesäksi ja itse ravasivat esim. ulkomailla. Tämä 80-luvulla. Nykyään ei jakseta auttaa kun "me olemme työmme jo tehneet". No ette ole vaan mummo!
Aika kauan meni ennenkuin tämä trolli löysi linjoille, odottelinkin jo hieman,
Viihdyttävä ketju, jatkakaa.
Helvetin rasittavaa näköjään tuo isovanhemmuus. Ei nähtävästi ole muuta kuin vaivaa
En minä ainakaan uskaltaisi astua miniän varpaille ja tehdä siellä kotitöitä. Tosin ei miniä meillä ollessaan laita tikkua ristiin. Erikseen pitää pyytää. Oletko ajatellut ettei ulkoilu välttämättä ole helppoa isovanhemmille monen lapsen kanssa. Pelkäävät varmaan, että lapsille käy jotain. Ja mielestäni ei ole sopivaa siivota, kun on vieraita.
Mikset kysy suoraan apua? Anoppini ainakin on osannut suostua tai kieltäytyä tarvittaessa. Monet ottavat lapset mieluummin omaan kotiin vahdittavaksi.
Kaikki järjestyy kyllä, mutta tarvitsette yhteisiä elämyksiä, jotka hitsaavat teitä yhteen ja opettavat teitä toimimaan yhdessä. Ehdotan teille yhteistä elämysseikkailua, joka päättyy herkkuateriaan. Rohkeasti mukaan vaan niin isovanhemmat, vanhemmat, lapset kuin vauvakin.
Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Taaperoille tietysti vähän pienemmät ja vauva voi tyytyä katselemaan.
Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka. Sitten pitää vaan jaksaa vaania hiirenhiljaa, sillä fretit tietysti vilistävät tiehensä, kun ensimmäinen niistä napataan. Mutta pian ne takaisin tulevat.
Kun tarpeeksi frettejä on koossa, niin vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
FRETTIPAISTI
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Tässä saatte samaan pakettiin jännittävän seikkailun, saumatonta yhteistyötä vaativan urakan ja yhteisen herkkuhetken. Takuuvarmasti yhteistyönne toimiitämän jälkeen paremmin ja isovanhemmatkin ymmärtävät, kuinka tärkeää heidän apunsa teille on.
Keskustelua lukemalla täytyy todeta, että kyllä pieneksi käy perheet kun omat aikuiset lapset ja heidän lapsensa eivät enää ole perhettä...
Omat vanhemmat myös tulevat vain satunnaisesti vierailulle ja nimenomaan vieraiksi, eivät halua auttaa missään ja sanoneet tämän suoraan sen jälkeen kun meitäkin olisi voinut lapsen syntymän jälkeen autella. Ennen lapsen syntymää kuitenkin autoimme heitä; kolasimme, leikkauksen jälkeen kävimme apteekissa ja tekemässä heille ruokaa, auteltu teknisissä asioissa, oltu koiranhoitajina heidän matkojen ajan, mutta sitten kun olisi vastavuoroisesti voinut meitäkin autella, niin todetaan, etteivät pidä lapsista eikä heillä ole velvollisuutta auttaa. Joten eivät siis juurikaan edes ota yhteyttä.
Eniten harmittaa lapsen puolesta, kun isovanhemmat jäävät niin vieraiksi, kun itsellä ollut hyvin läheiset välit omaan isoäitiin (joka yllättäen minut hoiti), no onneksi toiset isovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsenlapsestaan ja haluavat viettää aikaa hänen kanssaan.
Minäpä vaan kysyn kuinka moni lopulröta sitten passaisi niitä vanhuksia kun he tarvitsevat apua? Tehdään huoli-ilmoitus, kunnan tehtävähän se on.
Vaikka näissä liverrellään että kyllä.me sitten hoidetaan kaikki neljä vanhusta kun nyt ulkoiluttavat, viihdyttävät, pitävät loma-aikoina lapsiamme.
Niin ei tule käymään kuten kaikki vanhuskeskustelut täälläkin osoittavat. Ei jouda eikä jaksa lapset eikä ne aikuiset lastenlapset.