Olen jotenkin vajonnut lapsen tasolle liiallisten rankkojen juttujen jälkeen.
Olen yksin, en saa aikaiseksi mitään. On jotenkin todella avuton olo.
Syön herkkuja, makaan sängyssä ja katselen TV:tä. En tee enää mitään. Haluan tehdä itsemurhan.
Olin ennen tosi rohkea ja eteenpäin pyrkivä, oikeasti sitkeää lihaa mutta en ole enää vaan ihan lapsellinen ja avuttomuuteen vajonnut. On sekä huvittavaa että surullista katsella tällaista surkimusta mutta en pysty tekemään yhtään mitään muuttaakseni asiaa vaikka olen yrittänyt.
Kommentit (28)
Mulla välillä sama juttu. En millään jaksaisi mennä töihin, vihaan alaani.
Miksei antaisi itsensä olla ihan luvalla niin kaikessa rauhassa. Jossain vaiheessa voi ruveta tuntumaan, että nyt kiinnostaisi aidosti joku juttu.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee itsellesi mitään vahingollista, olet arvokas ja sinulla on toivoa. Hakeudu terveyskeskukseen ja kerro ongelmistasi, niin saat apua.
Apua haettu. Monta kuukautta mennyt näin.
Itseviha ja ällöttys on pinnalla, halveksun tätä tilannetta. Sillä varmaan pahennan vain kaikkea mutta kun en vaan nouse vaikka olen yrittänyt monta kertaa. Tsemppaamalla, haukkumalla, lepäämällä. Joku aivovamma kai tullut henkisestä pahoinpitelystä jäädäkseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko pini vielä kostea??
Gini on aina kosteaa.
Tuleeko ne tsemppivaatimukset varmasti sinulta itseltäsi vai onko äänet sikin sokin muiden todellisten ja kuviteltujen odotusten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt ja yrittänyt?
Mistähän lähtisin kertomaan.
Tietenkin ero huonosta suhteesta, lepo, töitä, liikkumista, ruokavalio, jumppaa, alkoholin pois jättö, meditaatio, vaikka saatana mitä. Olen myös pitänyt näitä kuukausia yllä mutta aina vaan tippunut takaisin kuiluun. Ihan tässä kahden vuoden sisällä on useita sairaslomia ja yksi itsariyritys. Taas töitä ja taas saikkua.
On minulla kaikkea ongelmaa ja stressiä mutta en jaksa välittää enää. En vain jaksa eikä tää elämä kiinnosta. En näe enää ketään ja olen jo kuukausia pysynyt lähestulkoon neljän seinän sisällä. Aika on mennyt liian nopeasti ja varmaan kohta pitäs mennä töihin mutta en vaan jaksa yrittää nousta. Ap
Olet varmaan tietoinen, että sulla on masennus. Saatko siihen mitään hoitoa? Mielenterveystalossa on Masennuksen omahoito-ohjelma. Tsemppiä!
Mullakin on masennus, mutta makaan puolet tai alle puolet päivästä. Muun ajan yritän olla pystyssä, saatan kirjoittaa yli tunnin päiväkirjaan esim.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko ne tsemppivaatimukset varmasti sinulta itseltäsi vai onko äänet sikin sokin muiden todellisten ja kuviteltujen odotusten kanssa?
Häh? Anteeksi en ymmärtänyt ihan kysymystä.
Pääni ajattelu menee näin: "nouse nyt saatana!!!" "En jaksa, en pysty, en halua", "vtun luuseri, t*p* ittes jo" "kyllä nää asiat vielä järjestyy" " itse olet möhlinyt elämäs", "et kuulu tänne", "ruma läski idiootti" jne.
Eli todella kauniita juttuja, en jaksa aina edes kuunnella. Toiset ovat kuin äitini äänellä, osa kuin exäni äänellä ja joku osa isäni ja tottakai yleisesti minun omalla. En minä tiiä, vaikeita juttuja erottaa.
Mutta omaa syytä tää on, tekisi mieli joskus huutaa itselle ja oikein kunnossa tukistaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan tietoinen, että sulla on masennus. Saatko siihen mitään hoitoa? Mielenterveystalossa on Masennuksen omahoito-ohjelma. Tsemppiä!
Mullakin on masennus, mutta makaan puolet tai alle puolet päivästä. Muun ajan yritän olla pystyssä, saatan kirjoittaa yli tunnin päiväkirjaan esim.
Joo no juon minä kahvin, aamusta saatan jopa käydä hoitamassa jotain asioita välillä. Luen, mietin, kirjoitan, suunnittelen ja klo 12 eteenpäin olotila laskee ja klo 16 eteenpäin voimat loppuu ja haluan kuolla. Vaikka oikeasti en tekisi juuri mitään.
Jotain apua saan joo, oon pitkällä pitkällä saikulla.
Voimia sulle masennuksesta toipumiseen. Ap
Uskon itsellä, että jatkuva stressi ja lopulta burnout jotenkin tuhosvati lähes täysin mun hermoston. Keskittymisvaikeiksia, vaikeaa kroonista väsymistä, fyysistä kipua, muistiongelmia. Niin pahoja etten pysty työskentelemään.
Vierailija kirjoitti:
Uskon itsellä, että jatkuva stressi ja lopulta burnout jotenkin tuhosvati lähes täysin mun hermoston. Keskittymisvaikeiksia, vaikeaa kroonista väsymistä, fyysistä kipua, muistiongelmia. Niin pahoja etten pysty työskentelemään.
Niin, se on surullista.
Mulla myös keskittymiskyvyn ongelmia ja pahat muistiongelmat. Unohdan mitä piti tehdä vai teinkö sen jo. Menee ihan murto-osa sekuntia niin unohdin jo ja kohta mietin, että mikähän se juttu mahtoi ollakkaan. Ruoka saattaa jäädä pannulle ja palaa kun unohdin käydä kääntämässä raaka-aineen kun päätin tehdä äkkiä jotain muuta, unohdan maustaa vaikka mielessä jo mietin miten maustan. Tämä on ihan päivittäistä, pieniä rasittavia unohduksia.
Ei tää kovin toivekkaaks vedä etenkin kun työmoraali itsellä on ollu tärkeää ja olis ollu paljon asioita mitä olisin halunnut omalla työllä toteuttaa. Mutta minkäs voi kun keho ei jaksa ja psyyke on romuna. Ei tämä ole minulle mitään elämää.
Ap
Paljonko vietät netissä/vauvapalstalla tunteja päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee itsellesi mitään vahingollista, olet arvokas ja sinulla on toivoa. Hakeudu terveyskeskukseen ja kerro ongelmistasi, niin saat apua.
Minä olen sitä mieltä, että jos et tee muuta kuin viet yhteiskunnan rahoja niin nouse sohvalta ja mene töihin, tai sitten parempi yritys seuraavassa elämässä. Pitäis tehdä ISO reikä jonnennekin, minne voisi vain hypätä ja jättää nimi "vieraskirjaan" kun tajuaa että on vain haitaksi muille.
Näin minä tein ja nyt olen töissä ja tienaan 200 euroa vähemmän kuin sohvalla, joten ole tarkkana tai lysy sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko vietät netissä/vauvapalstalla tunteja päivässä?
Eri, mutta sain kerran bannit tänne ja sain tehtyä monenlaista päivän aikana. Suosittelen vähentämään.
Minkä takia ajattelet mua koko ajan? Jätä rauhaan.
Vaikeassa stressissä vireystila voi vaihdella. Psykoedukaatio eli että lukee/oppii aiheesta, auttaa ymmärtämään ja sanoittamaan oloja.
Lohduksi kaikille, aivot on neuroplastiset ja voivat korjaantua. Vaihtakaa herkut hedelmiin, reipasta liikuntaa ja riittävästi unta. Vaikka mieli olisi kaaoksessa, silti voi ihan konemaisesti lähteä lenkille. Liikunta auttaa varmasti.
Olkaa itsenne puolella.
Älä tee itsellesi mitään vahingollista, olet arvokas ja sinulla on toivoa. Hakeudu terveyskeskukseen ja kerro ongelmistasi, niin saat apua.