Kun olette eri paikoissa puolisosi kanssa, soitatteko aamulla heti herättyänne ja illalla juuri ennen nukkumaanmenoa?

No ei. Ex oli n 200 pvää vuodessa työreissussa ja useimmiten eri aikavyöhykkeellä. Tottakai kotona arki oli arkea, mutta tajusin kyllä kuinka hektistä ja uuvuttavan sosiaalista on työreissussa niin enpä olisi halunnut velvoittaa ilmoittautumaan aamuin illoin. Nykyinen mies kun matkustaa niin hänellä on töitä tai kaveriseuraa ja niihin saa rauhassa keskittyä. Laittaa viestiä kun on asiaa tai esim jonkun kuvan kun näkee jotain kiinnostavaa. Itse toimin samoin. Kivempi saada joku maisemakuva ja tietää että toinen halusi jakaa sen kanssani kuin pakolliset 'nukuitko hyvin, hyvää yötä'

Emme ole koskaan eri paikoissa puolisoni kanssa.

Ei soitella, mutta illalla laitetaan viestiä.

No ei todellakaan. Jos on asiaa niin sitten ja sitä ei yleensä ole. Yhdessä 32 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi soittaisin aamulla, jos illalla on jo juteltu? Pitäisikö kertoa mitä unta näki? Vai yritätkö kytätä, ettei kumppani nuku toisen vieressä? Pakotatko videopuheluun, jos iskee mustasukkaisuus?

Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole saanut kyttäämällä pidettyä puolisoa, joka haluaa pettää. Ja jos ei halua, ei silloinkaan tarvitse kytätä.

Sinun varmaan vaikea uskoa että jotkut haluaa vain olla yhteydessä päivittäin ilman että saa käännettyä kyttäämiseksi. Me sanomme kotonakin joka aamu huomenta emmekä ole keksineet yhtään syytä miksemme tekisi silloin kun olemme eriillämme. 

Eihän siinä mitään jos siitä ei tule velvoittavaa. Olisi kurjaa ajatella, että kun mieheni kiirehtii aamulla ystävien mukaan kalalle, niin ois stressi ehtiä viestimään tai soittamaan mulle kun on kiire jo saada kamat läjåän kun on semmonen huolimaton häslä. Tai että illalla kun onkipäivän jälkeen saunotaan niin iskisi yhtäkkiä tajuntaan että kello on 12 eikä hän ole soittanut ja minä varmaan jo kuvittelen vaikka mitä..

Eihän silloin kannatakaan olla yhteydessä, jos se tuntuu pakolliselta, ikävältä velvollisuudelta. Onneksi kaikissa suhteissa ei sellaista tilannetta ole.

Etäsuhteessa kun oltiin, niin kyllä me joka päivä jotain viestiteltiin.

Yleensä heräsin aamulla silleen, että mies oli ehtinyt jotain mulle lähettää.

Illalla sitten, jos molemmat oli kotosalla, niin viestiteltiin jotain kunnes toinen meni unille. Tietty myös joskus soiteltiin, mutta ei kyllä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Ex oli n 200 pvää vuodessa työreissussa ja useimmiten eri aikavyöhykkeellä. Tottakai kotona arki oli arkea, mutta tajusin kyllä kuinka hektistä ja uuvuttavan sosiaalista on työreissussa niin enpä olisi halunnut velvoittaa ilmoittautumaan aamuin illoin. Nykyinen mies kun matkustaa niin hänellä on töitä tai kaveriseuraa ja niihin saa rauhassa keskittyä. Laittaa viestiä kun on asiaa tai esim jonkun kuvan kun näkee jotain kiinnostavaa. Itse toimin samoin. Kivempi saada joku maisemakuva ja tietää että toinen halusi jakaa sen kanssani kuin pakolliset 'nukuitko hyvin, hyvää yötä'

Enpä ole ikinä kokenut mitään velvollisuutta rakkaan kanssa vaihdetussa viestissä tai puhelussa?? Ja reissussaolija soittaa jos on sopiva hetki, kotonaoleva ei häiritse mitenkään. Ja juu, tulee myös maisemakuvia, ruokakuvia,  kuvia yhteislaulusessiosta karaokessa ( mies pakotettu mukaan:D) ja off-site häppeningeistä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän silloin kannatakaan olla yhteydessä, jos se tuntuu pakolliselta, ikävältä velvollisuudelta. Onneksi kaikissa suhteissa ei sellaista tilannetta ole.

Tai jospa on niin, ettei se ole ikävää, vaan on vaan iham aidosti niin paljon meneillään ympärillä, että unohtuu. Kurjaa olisi potea syyllisyyttä siitä, ettei nyt ehtinyt soitella. Ymmärrän täysin kun omatkin työreissut on juoksemista agendan mukaan ja koko ajan joku seurassa. Sit kun illalla menet hotelliin niin kello on 23, ja parhaimmillaan Suomessa 7 aamulla samaan aikaan. Ja operatiiviset issukat ja  mailitkin pitäisi jossain välissä käydä läpi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei. Ex oli n 200 pvää vuodessa työreissussa ja useimmiten eri aikavyöhykkeellä. Tottakai kotona arki oli arkea, mutta tajusin kyllä kuinka hektistä ja uuvuttavan sosiaalista on työreissussa niin enpä olisi halunnut velvoittaa ilmoittautumaan aamuin illoin. Nykyinen mies kun matkustaa niin hänellä on töitä tai kaveriseuraa ja niihin saa rauhassa keskittyä. Laittaa viestiä kun on asiaa tai esim jonkun kuvan kun näkee jotain kiinnostavaa. Itse toimin samoin. Kivempi saada joku maisemakuva ja tietää että toinen halusi jakaa sen kanssani kuin pakolliset 'nukuitko hyvin, hyvää yötä'

Enpä ole ikinä kokenut mitään velvollisuutta rakkaan kanssa vaihdetussa viestissä tai puhelussa?? Ja reissussaolija soittaa jos on sopiva hetki, kotonaoleva ei häiritse mitenkään. Ja juu, tulee myös maisemakuvia, ruokakuvia,  kuvia yhteislaulusessiosta karaokessa ( mies pakotettu mukaan:D) ja of

Olen pitänyt periaatteena etten räplää puhelinta kun olen seurassa. Mutta toisaalta olen ikäluokkaa joka ei ole tottunut aina olemaan tavoitettavissa. Mun nuoruudessa laitettiin matkalta sähke kun päästiin perille 😀

Ei soitella. Ihan normaalia meille että ollaan välillä töiden puolesta viikkoja erossa ja soitellaan illalla jos soitellaan tai laitellaan viestejä tai ollaan laittamatta. Viimeistään parin päivän välein ollaan kuitenkin yhteydessä jos ei mitään ihmeitä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi soittaisin aamulla, jos illalla on jo juteltu? Pitäisikö kertoa mitä unta näki? Vai yritätkö kytätä, ettei kumppani nuku toisen vieressä? Pakotatko videopuheluun, jos iskee mustasukkaisuus?

Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole saanut kyttäämällä pidettyä puolisoa, joka haluaa pettää. Ja jos ei halua, ei silloinkaan tarvitse kytätä.

Sinun varmaan vaikea uskoa että jotkut haluaa vain olla yhteydessä päivittäin ilman että saa käännettyä kyttäämiseksi. Me sanomme kotonakin joka aamu huomenta emmekä ole keksineet yhtään syytä miksemme tekisi silloin kun olemme eriillämme. 

Eihän siinä mitään jos siitä ei tule velvoittavaa. Olisi kurjaa ajatella, että kun mieheni kiirehtii aamulla ystävien mukaan kalalle, niin ois stressi ehtiä viestimään tai soittamaan mulle kun on kiire

Kurja kuulla, mutta moni mies ei koe velvoitteeksi soittaa kumppanilleen vaan tekee sen halusta kertoa mitä on reissussa tehnyt ja mitä suunnitelmia päivälle. Ja se, että soitellaan, ei tarkoita mitään orjallisia kellotuksia asialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän silloin kannatakaan olla yhteydessä, jos se tuntuu pakolliselta, ikävältä velvollisuudelta. Onneksi kaikissa suhteissa ei sellaista tilannetta ole.

Tai jospa on niin, ettei se ole ikävää, vaan on vaan iham aidosti niin paljon meneillään ympärillä, että unohtuu. Kurjaa olisi potea syyllisyyttä siitä, ettei nyt ehtinyt soitella. Ymmärrän täysin kun omatkin työreissut on juoksemista agendan mukaan ja koko ajan joku seurassa. Sit kun illalla menet hotelliin niin kello on 23, ja parhaimmillaan Suomessa 7 aamulla samaan aikaan. Ja operatiiviset issukat ja  mailitkin pitäisi jossain välissä käydä läpi..

Ei sitten tule kuitenkaan mieleen, että ne ihmiset joilla ei ole sille illalle issukoita ja maileja kokevat oman rakkaan kanssa juttelun palauttavana kaikesta päivän hektisyydestä? Monille se soitta on kiva juttu, ei mikään velvollisuus josta koetaan syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi soittaisin aamulla, jos illalla on jo juteltu? Pitäisikö kertoa mitä unta näki? Vai yritätkö kytätä, ettei kumppani nuku toisen vieressä? Pakotatko videopuheluun, jos iskee mustasukkaisuus?

Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole saanut kyttäämällä pidettyä puolisoa, joka haluaa pettää. Ja jos ei halua, ei silloinkaan tarvitse kytätä.

Sinun varmaan vaikea uskoa että jotkut haluaa vain olla yhteydessä päivittäin ilman että saa käännettyä kyttäämiseksi. Me sanomme kotonakin joka aamu huomenta emmekä ole keksineet yhtään syytä miksemme tekisi silloin kun olemme eriillämme. 

Eihän siinä mitään jos siitä ei tule velvoittavaa. Olisi kurjaa ajatella, että kun mieheni kiirehtii aamulla ystävien mukaan kalalle, niin ois stressi eh

No minä oon kyllä nainen ja soitan jos ehdin ja laitan viestin jos tulee mieleen jakaa jotain erityistä. On niin tavallista että ollaan eri paikoissa että ikävä tulee enää pieninä väläyksinä kun vaikka näkee jotain mikä olisi kiva ollut kokea yhdessä. Kotonakin nauttii kun saa joskus olla kotona ihan itsekseen ja tehdä omiaan. Työreissussahan ei koskaan ole omaa aikaa kuin unten mailla.

Positiivinen puoli reissuhommissa on se, että kotona ei sit tule katseltua telkkaria tai istuttua sohvan eri päissä molemmat omilla puhelimillaan.

Päivällä ehkä jotain kuulumisia ja illalla aina muutama viesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän silloin kannatakaan olla yhteydessä, jos se tuntuu pakolliselta, ikävältä velvollisuudelta. Onneksi kaikissa suhteissa ei sellaista tilannetta ole.

Tai jospa on niin, ettei se ole ikävää, vaan on vaan iham aidosti niin paljon meneillään ympärillä, että unohtuu. Kurjaa olisi potea syyllisyyttä siitä, ettei nyt ehtinyt soitella. Ymmärrän täysin kun omatkin työreissut on juoksemista agendan mukaan ja koko ajan joku seurassa. Sit kun illalla menet hotelliin niin kello on 23, ja parhaimmillaan Suomessa 7 aamulla samaan aikaan. Ja operatiiviset issukat ja  mailitkin pitäisi jossain välissä käydä läpi..

Ei sitten tule kuitenkaan mieleen, että ne ihmiset joilla ei ole sille illalle issukoita ja maileja kokevat oman rakkaan kanssa juttelun palauttavana kaikesta päivän hektisyydestä? Monille se soitta

Höh, no niinhän siinä sanottiinkin: mikäs siinä kunhan ei tule velvoittavaa. Hieno juttu kunhan ei tarvitse olla huono fiilis jos joskus ei ehdikään tai unohtuu.

Itse saattaisin huolestua ihan suotta jos 199 päivää tulisi viesti aamuin illoin ja aamuna nro 200, ei kuuluisikaan mitään.

Ei soitella. Ehkä kerran pari kuukaudessa jos ollaan erossa.

4 vuotta etäsuhdetta naisen kanssa jolla päivätyö ja iltaisin ei harrastusta tai muuta menoa kun äitin luona teellä. Hirvee ongelma kun et illalla vastannut kun jäi salille saunomaan. Riitti kiitos se vahtiminen. Vastaat joskus että kotona katon hauskoja kotivideoita niin kohta tulee osuuspankin mainoksen aikana viesti haha hauska koira. Wat?? * mitä kontrollointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän silloin kannatakaan olla yhteydessä, jos se tuntuu pakolliselta, ikävältä velvollisuudelta. Onneksi kaikissa suhteissa ei sellaista tilannetta ole.

Tai jospa on niin, ettei se ole ikävää, vaan on vaan iham aidosti niin paljon meneillään ympärillä, että unohtuu. Kurjaa olisi potea syyllisyyttä siitä, ettei nyt ehtinyt soitella. Ymmärrän täysin kun omatkin työreissut on juoksemista agendan mukaan ja koko ajan joku seurassa. Sit kun illalla menet hotelliin niin kello on 23, ja parhaimmillaan Suomessa 7 aamulla samaan aikaan. Ja operatiiviset issukat ja  mailitkin pitäisi jossain välissä käydä läpi..

Tämähän onkin eri asia, kuin se viesti jota kommentoin, eli jossa puhuttiin että toinen olisi "velvoitettu ilmoittautumaan" ja "pakollisista hyvänyönviesteistä". Kun ei ne meillä mitään ikäviä velvoitteita ole, vaan on ihanaa kuulla toisen ääni tai laittaa/saada viestiä. Hänhän on se tärkein ihminen molemmille ikinä :)

Mutta meillä myös sitä vapaa-aikaa on molemmissa päissä yllin kyllin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ihan joka aamu ja ilta. Tai jos toinen on töissä kun toinen herää, huomen-viesti jo ennen sängystä nousua. Tai jos menen nukkumaan kun mies yövuorossa, laitan hyvänyön viestin.

Jos ollaan jossain missä nukutaan samassa huoneessa jonkun muun kanssa, käydään ensin soittamassa hyvät yöt muualla ja sitten pää tyynyssä ollessa vielä tekstarit 😄

Jos ollaan erillämme, niin kyllä päivä sisältää monta viestiä ja soittoa. Ei pelkästään aamuisin ja iltaisin.

Teinikäytöstä.